Lue keskustelun säännöt.
Mä en hoida yh-kaverini lapsia, koska mua ärsyttää,
01.04.2008 |
että hän olettaa minun ottavan lapset hoitoon ja loukkaantuu, jos en ota. Minusta jokainen kasvattaa ja hoitaa lapsensa itse, eikä hänellä ole oikeutta odottaa minusta ja miehestäni lastensa varaperhettä. Tiedän, että kuulostaa ikävältä, mutta näin ajattelen syvällä sisimmässäni. Eli syynä siihen, ettei minusta ole tueksi, on ärtymykseni lasten äitiä kohtaan. Lapset ovat kyllä ihania. Vaikka onhan niistä rutosti vaivaa.
Kommentit (6)
Oma napa, vähät muista.
Minä otan mielelläni ystäväni lapsia yökylään jos olemme kotona. Ystäväni on siis yh.
Ei ole minulta pois jos joskus ystäväni saa hengähtää.
Tosin sinun tapauksessasi väärin on se, että kaverisi suuttuu jos et pysty ottamaan. Aina ei voi.
Yritän itse ottaa ystäväni muksuja hoitoon kerran kuussa. Joskus enempi, joskus vähempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on ihmisen luonteestakin kiinni mutta mä en ymmärrä miksi ei voi toisia auttaa?
Meillä on pihapiirissä monta perhettä joiden kanssa touhutaan vuoden ympäri yhdessä,juhlitaan yhdessä,vietetään aikaa,käytetään autottomia kaupassa,hoidetaan vuorotellen toistemme lapsia jne. Autetaan jos joku on kipeä,autetaan rahallisesti,kesät grillaillaan ym.
Mä en ainakaan ikinä halua täältä pois muuttaa :) saa niin hyvän mielen kun voi auttaa toista ja saa sit itse tiukan paikan tullen apua.
On tässä paljon sellaisiakin asukkaita jotka kyylää ikkunasta meidän hommaa mutta taitavat vaan olla kateellisia :)
Autan itsekin mielelläni muita, mutta kun " hyviä tekoja" aletaan pitää itsestäänselvyyksinä, niistä tulee taakka ja sitten reaktio on helposti ap:n reaktion kaltainen.
päätin että nyt saavat leikkiä kotia keskenään! samat ongelmat ja riidat siellä kuin ennenkin.. Enää en jaksa.
Olin itse kotona alle 2v:n kanssa, kaverini lapsi aika saman ikäinen. Kaverini lapsi oli arkena päiväkodissa, todella usein viikonloppuisin ja toisinaan iltaisinkin meillä.
Asuimme lähekkäin. Kaverini saattoi vain tupsahtaa meille esim. suoraan haettuaan lapsen päiväkodista ja ilmoitti, että hänen pitäisi päästä kauppaan/kampaajalle tms. voisiko hän jättää ......:n tähän siksi aikaa.
Todella monesti meni omat suunnitelmat uusiksi kun en osannut kieltäytyä noin röyhkeistä pyynnoistä. Silloin kun sanoin ettei käy, kaverini oli todella lokkaantunut ja voivotteli että mihin ihmeeseen minä nyt sitten ......:n laitan.
Ei ollut ollenkaan tavatonta että kaverini " unohti" kiittää hoidosta ja lapsen ruokkimisesta. Aluksi ei tuonut edes omia vaippoja mukana, kunnes vaadin hänen ostaa meille paketin varalle. Tämä tosin johti muutaman kerran siihen että hän yhtäkkiä illalla soitti, että voisinko tuoda hänelle vaippoja siitä heidän paketistaan, kun kotoa näyttää loppuneen????
Jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja sanoin että nyt riittä, tämä ei tunnu enään ollenkaan hyvältä idealta. Puheet siitä, että hän ottaisi minun lapseni toisinaan heille leikkimään, jäivät puheiksi... Muutimme vuosi sitten uuteen kotiin, välimatkan ja viilentyneiden välejen takia en ole nähnyt koko tyyppiä puoleen vuoteen.
Lasta olisi kyllä mukava nähdä, herttainen tyttö. Taisi pitää meidän perhettä jo ihan omanaan. En kuitenkaan ole uskaltanut pyytää heitä käymään kun pelkään että sama rumba alkaisi taas.
toimi mitenkään kummallisesti. Jos et koe tarvetta joitaa toisen lapsia, niin miksi pitäisi. En ole yh, mutta en oleta että minun lapsiani hoitavat tuttavat. Isovanhemmat hoitavat ja jos tarviin muuta hoitoapua niin olen siitä valmis maksamaan. Jos sinulla on omiakin lapsia niin on aika homma järjestellä siinä sivussa vielä lisää lapsenhoitoa kehiin. Jokainen tarvii hengähdystä myös ei-eronneet pariskunnat. Kun lapset ovat vanhempia on ihan mukavaa jos lapsilla on mukana kavereita ja niissä merkeissä meille on aina voinut tulla ja toki silloin huolehdin vierailijoiden perustarpeista ja valvon tekemiset päällisin puolin. Silloinkaan en ole mikään satutäti kun en vaan kertakaikkiaan ole sitä rotua.