Onko kukaan eronnut, koska mies pelaa liikaa pleikkarilla?

Mies on sairaslomalla, eikä tänäänkään ole tehnyt mitään muuta kuin pelannut. Toi vielä kaverinsakin meille pelaamaan; nyt meillä istuu kaksi kalpeaa ja paskanhajuista äijää olohuoneessa huudattamassa yhtä ja samaa rallipeliä tunnista toiseen.



Oikeasti on sellainen olo, että tähänkö tämä nyt kaatui... Kuukausi sitten kirjoittelin vielä täälläkin, että meillä on ihana avioliitto ja kaikki menee hienosti, nyt ollaan taas oikotiellä helvettiin.



Sisällä kiehuu ihan silkka raivo, vähän pettymystäkin mukana. Oikeastaan myös itkettäisi, jos en olisi niin saatanan vihainen.



Miehellä on suvussa taipumusta pahoihin addiktioihin, ja onhan pelaaminen ehkä parempi addiktio kuin viina tai huumeet, mutta silti. Kai aikuinen mies nyt jotain muutakin osaisi tehdä!



Ajattelin nyt alkutöikseni raijata television, nojatuolin ja pelikoneen isoon vaatehuoneeseen, niin saadaan tämän talon melutaso siedettäväksi. Saa ukko istua siellä ikkunattomassa kopissa sitten pelaamassa seuraavat pari kolme vuotta. Kai se hoksaa menettäneensä jotain, jos seuraavan kerran lapset nähdessään ne on kasvaneet parikymmentä senttiä molemmat, ja yksi on ehkä tullut lisääkin.



Suoraan sanottuna: vittu kun vituttaa. >:(



ap

pahasti koukkuun, sillä niissä pelaa kavereita ja nettituttuja.



Paheen nimi on tällä hetkellä Dungeons and Dragons.



Olen joutunut muutaman kerran _vaatimaan_, että pelata saa alkaa vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen (mihinkäs me aikuiset yhteistä aikaa tarvittaisiinkaan, heh).



Netissä saa käydä - se ei ole olenkaan niin sitovaa kuin pelaaminen.



Luulen, että tämä on asia, jonka kanssa täytyy painiskella koko lasten kotona-asumisaika.



Niin ja mies on vasta 37 v.



Kyllä miestä oikeasti täytyy herätellä tajuamaan pelaaminen varastamisena lapsilta ja vaimolta. Kyllä ne niin yksinkertaisi on, ettei ne tajua jollei suoraan sano.

ei siinä mitään, ihan mukava harrastushan se on. Mutta addiktio on ihan erilainen juttu ja jos se kehittyy peleihin, niin se on perheelle aivan yhtä kuluttavaa kuin mikä tahansa addiktio.



Ap, jos kerran kuvio on entuudestaan tuttu, minusta voit hyvin pistää miehelle ukaasin, että lopettaa pelaamisen ja ellei itse pysty niin menee hoitoon ja lopettaa pelaamisen. Mutta että sinun ja lastesi elämää et anna sen pilata ja teet oman johtopäätöksesi (jätät tyypin) jos tilanne ei ala lähiaikoina muuttua.



Ja miehelle samat säännöt kuin muille teidän perheessä: metelillä ei saa häiritä toisia ja kaverien vierailutkaan eivät saa rasittaa perhe-elämää.

Meillä kans pelataan. Jos miehellä on seuraa, pelaa xboxilla jalkapalloa tai rallipelejä. Jos on itsekseen, roikkuu tietokoneella Travianin parissa.



Mä suosittelen tuota, että roudaat koneet ja tuolin vaatehuoneeseen. Meillä pahimpaan addiktioon suurin apu oli se, että mies tajusi jäävänsä paitsi jostain.. Esikoisen ensimmäisistä askelista ja sanoista ainakin. Nyt tilanne on hallussa, aikaa pelaamiselle on aika vähän kun perheessä pienet kaksoset :)



Voimia, mä tiedän kuinka tuo tilanne korpeaa. Mä antaisin sellaisen vinkin, että jos mies rupeaa tajuamaan tosiaan jäävänsä paitsi jostain, niin käännä veistä haavassa. Pidä oikein hauskaa lasten kanssa, tee reissuja (vaikka vain uimahalliin tms) ja hehkuta niitä. Käyttäydy niin, kuin miestä ei mukaan edes kaivattaisi. Jne. Paskamaista kyllä, mutta niin on miehen käytöskin.

Ja ei kyllä yksikään aikuinen täyspäinen mies jaksa kovinkaan kauaa niitä lastentouhuja harrastaa... Oletteko teinejä?

pelien äärestä, addiktio voi olla niin paha. Ja ongelmapelaajaahan ei pysty auttamaan, jos ei itse näe asiaa ongelmana. Tsemppiä ap! Täällä on ilmeisesti melko lailla ihmisiä, jotka eivät tunne pelaamisaddiktiota eivätkä toisaalta pelejäkään. Historiaa on se aika, jolloin pelit olivat niin yksinkertaisia, että tarjosivat viihdettä vain lapsille.

Vierailija:

Olen heivannut yhden äijän vittuun, koska hän pelasi liikaa, ei pleikkaria, vaan World of warcraftia el WOW:ia.

Ei tullut ikävä.

Meillä kans ukko pelas tota pari vuotta ja olin ihan kypsa, kunnes tajusi lopettaa. muutama vuosi ilman minkäälaisia pelejä... Mä nauroin tutuille ja ystäville (mieheni kuullen) että mieheni on lapsellinen ja pelaa jne. Jo loppu pelaaminen. Muutenkin valitin ja valitin ja valitin, ja uhkasin erolla, tiedän, lapsellista, mutta se tuotti tulosta.

JA ollaan oltu tosi onnellisia nämä vuodet, mitä ukko ei ole pelannut. Mies kuskaa lapsia harrastuksiin, vietetää paljon yhteista aikaa.

Ap, yritä puhua ukollesi joku päivä. Kerro miltä sinusta tuntuu, sano että olet tosi vihainen, puhukaa, tehkää pelisäännöt.

Pekka?

sillä pleikkarikonsoolilla?????????

takoo typeränä pelikonetta, tiuskii lapsille eikä osallistu mihinkään. Mitään terapiaa tms. on turha ajatellakaan, miestä ei saisi sinne kuin tainnutettuna.



ap

Varmasti löytyy pareja jotka ovat tuommoisen takia eronneet. Ihan sama kai se on, juoko, narkkaako vai hakkaako pelikoneita, jos siitä on niin riippuvainen että perhe kärsii. :(

Oletteko ajatelleet, et silloin ku ekat pelikonsolit tuli, juuri nämä noin 30 v ihmiset oli silloin otollisessa iässä alkaa pelaamaan? Ja lapsena hankittu harrastus on säilynyt? Sitä paitsi, peleistä ylivoimaisen suuri osa on nimenomaan juonellisia, interaktiivisia elokuvia (toki myönnän et ralli- ja kiekkopelit ei ole), jotka oikeasti on samanlaisia taide-elämyksiä kuin esim leffa tai kirja. Kannattaa kokeilla ennenkuin haukkuu. Suosittelen esim pistämään uuden Mass Effectin tai Bioshockin, jonka juonenkäänteet saa itse hera Spielberginkin kalpenemaan, kiinni ruutuun ja kokeilemaan.



Ai niin, olen 26 v nainen ja mieheni on 28 v me molemmat olemme pelanneet alle kouluikäisestä asti. Ja kun eka lapsi tulee, hänelle hankitaan lasten pelejä:D

Olen itse ostanut miehelleni Play Station 2:sen. Itsekin olen tietokoneella monta tuntia päivässä niin ei ole vara arvostella.

Ei pelaaminen ole vain lasten huvia! Suurin osa pelaajista on aikuisia ja ihan 20 vuotta jo kauan sitten ohittaneita...

näin sieluni silmin miehesi parrakkaana, kalpeana ja haisevana jossain kopissa pelaamassa.

MUTTA: Varmaan sua vituttaa. Piilota ne pelit, kun se seuraavan kerran käy vessassa! Good luck!

Vierailija:

Ajattelin nyt alkutöikseni raijata television, nojatuolin ja pelikoneen isoon vaatehuoneeseen, niin saadaan tämän talon melutaso siedettäväksi. Saa ukko istua siellä ikkunattomassa kopissa sitten pelaamassa seuraavat pari kolme vuotta. Kai se hoksaa menettäneensä jotain, jos seuraavan kerran lapset nähdessään ne on kasvaneet parikymmentä senttiä molemmat, ja yksi on ehkä tullut lisääkin.

Suoraan sanottuna: vittu kun vituttaa. >:(

ap

Nimenomaan 30+ ikäiset ovat pelikansaa, minäkin.



Mutta sitä pelaamista voisi varmaan rajoittaa, tehdä selväksi, että et aio sitä katsella. Tai hankkikaa parempia pelejä joita voi pelata yhdessä. :D Esim. singstar tai buzz tietovisapelit, ne on hauskoja biletyspelejä. Ja jos ei kiinnosta niin sitten se peliajan rajoitus, esim. 1 h/päivä maks tms.

näppiksen loputonta näpytystä yötä myöden. :D Eivät siis heti eronneet lopullisesti, muuttivat vain erilleen. Ja ylläri vaan, äijä oli samaa ikäluokkaa kanssa eli nykyään 30+.

Takavarikoi sen pelikoneesta joku osa. Vaikka johto...Mutta jos menee ostamaan uuden niin ei siitä paljoa hyötyä ole.



Vitun ärsyttävä tilanne. Jätä se jos se on köyhä, älä jätä jos sillä on rahaa. Ihan lapsiakin ajatellen.

Tai vie sen pleikkari kaniin.

Jos käy niin, että et ole kuitenkaan raskaana, miettisin todella kannattaa ko suhdetta jatkaa. Jos taas olet raskaana, ei auta muu kuin laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon ukaasit. Miehesi kaverikin taitaa olla aika pönttö.