Lue keskustelun säännöt.
Ärsyynnynkö lasten isovanhemmille turhasta?
30.11.2008 |
Joka vuosi ärsyynnyn suuresti isovanhempiin kun joulu lähestyy, sama on toistunut jo toistakymmentä vuotta. Toisilta isovanhemmilta ei koskaan ole tullut lapsille mitään, ja toisilta jotakin tarpeellista, esim. tänä vuonna on odotettavissa joka lapselle kai muutamat sukat. Kyse ei ole siitä, että olisin jotenkin ahne tai itsekäs, vaan asenteesta. Kun isovanhemmilla on rahaa matkustaa ja tehdä jatkuvasti suuria kodin hankintoja, niin tuntuu tosi kurjalta itsestä, jolla on rahat oikeasti todella tiukalta, kun he sanovat, että heillä ei ole rahaa ostaa lapsenlapsilleen lahjoja. Itse ajattelen ihan toisinpäin, jos joskus minulla on lapsenlapsia, yritän kyllä venyttää vähästäkin rahasta heille jouluksi jotain mieluista.
Kommentit (26)
minä kirjoitin tuon, missä kerroin isovanhempien antavan muille sukulaisille kalliita lahjoja. Ja kyllä, tämä on aivan suoraan meidän elämästämme! Isovanhemmat todellakin kehuvat, miten avokätisiä ovat, mutta koskaan se avokätisyys ei kosketa heidän lapsenlapsiaan. Olen jo luopunut toivosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei heillä varmaan olekaan ylimääräistä rahaa kun ne rahat menevät matkusteluun ja kodinhankintoihin. He varmasti ajattelevat että teillä on rahat tiukalla jotan hankkivat ne tarpeelliset tavarat /vaatteet lahjaksi niin sitten te voitte käytään siitä säästyvän rahan jouluun ja lasten mieleisiin lahjoihin.
Mekin matkustellaan ja laitetaan lähes kaikki ylimääräinen matkusteluun, siksi meillä ei olekaan varaa ostaa kummilapsille ja siskojen lapsille hienoja lahjoja.
Hauska tieää, että meistäkin varmaan puhutaan saitoina ja itsekkäinä...toki itsekkäitä ollaankin,koska satsataan omat rahat itseemme :)
Tammikuussa taas Aasiaan...
että pystyn itse ostamaan heille lahjat.
Kannattaa ajatella asiaa sen varaan, millaiset on omat tulot, eikä synnyttää lapsia isovanhempien tulojen varaan.
kuuluu muistaa läheisiä jouluna edes pienin lahjoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei näköjään kuitenkaan hänelle riittäviä
kuuluu muistaa läheisiä jouluna edes pienin lahjoin.
Minä taas todella toivon että lapsi saisi vain tarpeellista jouluksi, ei mitään tavaraa. Ennemmin juuri itse tehtyjä ihania sukkia tai ehkä jumppakassin tms. En halua meille yhtään turhia leluja jotka kuitenkin menettävät kiinnostuksen jo parissa viikossa.
Ostamme sitten itse lapselle leluja sitä mukaa kun niitä näyttää haluavan tai tarvitsevan (ja ei, lapsi ei ole leluton, melkein päinvastoin, leluja pursuaa joka paikasta)
Ja jos ne isovanhemmat jotka eivät osta lahjaa niin muistavat lasta jotenkin muuten vuoden aikana niin eihän se ole iso asia että ei lahjaa tule? En minäkään saanut ikinä lahjoja toiselta vaariltani mutta leikimme sitten muuten hänen kanssaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun meillä appivanhemmat ja mun isä ei anna käytännössä mitään lapsille, hammasharjan ja taloussuklaata antaa anoppi.Mun mielestä tuo on käsittämätöntä saituutta ihmisiltä jotka myös matkustelevat ja humputtelevat paljon. Parilla kympillä saisi esim. kivan kirjan tai potkarin vauvalle. Ei sen kalliimpaa tai ihmeellisempää tarttisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ärsyyntyisi; meidän perheessä lapset eivät juuri saa lahjoja (eivät aikuisetkaan) mutta ihan vain siitä syystä, kun eivät kaipaa tavaraa. Ovat kai tulleet vanhempiinsa, sillä eivät oikein osaa toivoa mitään - esim. tytön joululahjatoive oli jäätelö. Ja leluluetteloita lukevat, kuten lapset muissakin perheissä.
Pointti ei minusta ole se, ostavatko isovanhemmat lahjoja vai ei, tai kuinka suuria. Vaan se, että he eivät osaa nähdä toiveitanne ja vastata niihin mahdollisuuksien mukaan. Jos kunnon lahja kerran selvästi ilahduttaisi teitä, on kurjaa, etteivät he halua suoda teille sitä iloa.
Ilmeisesti isovanhemmat ovat saitaa porukkaa eivätkä halua ilahduttaa läheisiään jouluna!
Millainen suhde teillä on muuten?
Ymmärrän että tuo ärsyttää. Muakin ärsyttää just tuolalinen että valitetaan ettei ole rahaa ostaa sitä ja tätä. Rahasta puhuminen on rumaa! Olen kuullut sellaisen hyvän sanonnan, että rahalla ei saa kerskua mutta on myös rumaa puhua sen puutteesta. SAmaa mieltä!! Erityisesti jos on rahaa johonkin luksukseen!
Mun äiti vähän samanlainen. Tapaa valittaa kun lasten syntymäpäivät lähestyy että mitä hän nyt ostaa ja miten on varaa... Huoh. Olisi hiljaa vaan! Onko se nyt niin vaikeaa säästää muutama euro ja ostaa jotkut sukat tms. tarpeellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei olisi mitään syytä ärsyyntyä, jos ko. ihmiset tasapuolisesti eivät ostaisi lahjoja (tai ostaisivat tasaisen vaatimattomia lahjoja) kenellekään. Mutta jos juhlapäivinä muut sukulaiset ja kumminkaimanserkut saavat nauttia avokätisyydestä eikä omille lapsenlapsille riitä sukkaparia enempää (tosin valtava ero siinä, että onko mummun itsensä kutomat villasukat vai kaupasta ostetut tennissukat), niin siitä saa kyllä ärsyyntyä. Tasapuolisuus on tärkeää ja miltä mahtaa lapsenlapsista kuulostaa, jos isovanhemmat nostavat kaukaisempia sukulaisia jollekin hiton jalustalle ja heille ostetaan kunnon lahjoja? Ei sitä voi lapsi ymmärtää.
Eivät ehkä osaa ajatella pienten lasten tarvitsevan mitään suuria lahjoja. Monelle saattaa myös olla aikamoinen kynnys perehtyä kaikenmaailman lapsille tehtyihin muovihärpäköihin, mikä robotti/brätsi nyt käy minkäkin ikäiselle jne. Nuo lelut saattavat olla vanhemmalle sukupolvelle ihan utopisia ja aika kammottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ostan (normaalisti toimeentulevien perheiden) kummilapsilleni n 10 euron lahjat ja laitan srk:n vähävaraisen perheen lahjaan ( 1kpl) 40 euroa?
Rakastan kyllä kummilapsiani mutta annan heille pääasiassa aikaani ja opetan asioita. Sen sijaan jollekin toimeentulotukiperheen lapselle uskon kalliimmasta lahjasta olevan oikeasti hyötyä ja iloa.
isovanhemmat eivät koskaan vietä aikaansa lastenlastensa kanssa, ei heitä kiinnosta. Ovat suht varakkaita, mutta eivät ole koskaan ostaneet lapsille oikeastaan mitään, koska heillä on aina niin "rahat tiukilla". Ei meillä tule lapsille koskaan kummeiltakaan mitään, enkä ole siitä loukkaantunut. Kummit ovat perheellisiä, tiukassa taloudellisessa tilanteessa kuten mekin, enkä odota heiltä mitään lahjoja. Ehkä kyse on asenteesta, kuten kirjoitin aiemmin, itse haluaisin ilahduttaa lapsenlapsiani jollakin mistä he pitäisivät, kun ei juuri koskaan ole siihen muuten heillä mahdollisuutta. ap
Voipi olla että isovanhemmat ajattelet lapsesi hukkuvat jo tavarapaljouteen niinkuin valtaosa tämänpäivän lapsista. Eivätkä halua osallistua siihen.
ja voisihan sitä sanoa, että ei periaatteesta hanki, koska lapsilla on heidän mielestään kaikki tarpeellinen. Mutta he valittavat joka käänteessä, miten heillä on rahat loppu, joka vuosi sama juttu. ap
Eivätkä lahjat välttämättä ole rahasta kiinni.
jokaisella on minustakin oikeus käyttää rahansa mihin haluaa. Mutta ei kai siinä tapauksessa tarvitsisi joka joulu ja synttäri selitellä sitä, että ei ole rahaa. Se kuulostaa ikävältä sellaisen korviin, jolla sitä ei oikeasti ole, varsinkin jos kyseinen sanoja on juuri käyttänyt satoja tai tuhansia euroja johonkin mikä ei ole välttämätöntä. ap
Kyseessä lienee saituus. Ilmeisesti appivanhemmista kyse tämän ketjun tapauksissa. Älkää tekään muistako heitä lahjoin koska eivät itsekään sitä tee.
Heidän elämän tärkeysjärjestys on oma napa ei lasten hyvä mieli. Tuo tapaus missä kehuvat antavansa muille sukulaisille kalliita lahjoja onkohan edes tottakaan.
Itse kysyisin suoraan että miksi antavat muille lahjoja muttei omille lapsenlapsilleen.
Lahjojen antoon ei voi ketään velvoittaa se on selvää.