Kertokaa imetyskokemuksianne; ihanaa vai kamalaa?

Minulle imetys oli ihan mukavaa puuhaa, yleensä-ei aina. Olin päättänyt jo raskaana ollessani, että vauva tulee saamaan maitoa myös pullosta (mieluiten pumpattu rintamaitoa jos vaan pumppaus onnistuisi) ihan vain ja ainoastaan itsekkäistä syistä;tarvitsen omaa aikaa erossa lapsesta! Vauva sai rintamaitoa reilut kolme kuukutta ja joka päivä myös pullosta pumpattua rintamaitoa jonka jälkeen lopetin imetyksen ja kyllästyin pumppaamiseen ja aloin antamaan korviketta. Vauva imi hyvin, sen kanssa ei ollut koskaan ongelmia, maitoa tuli myös tarpeeeksi, reilusti myös pakkaseen asti säilöttäväksi,mutta silti koen että elämä on helpompaa kun en enää imetä(vauva nyt siis 6kk). Meillä myös vauva söi usein, liikutaan paljon kaupungilla, enkä halunnut imettää julkisilla paikoilla, joten aina ennen lähtöä pumppasin maitoa pulloon mukaan. Jokainen äiti varmasti kokee imetyksen eritavalla, minä koen pulloruokinnan helpommaksi meille. Tsemppiä sinulle imetykseen, välillä se on raskasta, varsinkin jos on jotain " ongelmia" tai rajotteita sen kanssa, mutta onhan se ihana tapa ruokkia vauva:)

Nyt kun lapsi on 6kk - se on ihanaa. Mutta alussa oli toisin. Mulla on tullut tämän toisen ja ensimmäisenkin kohdalla aivan valtavasti maitoa. Alussa on aina tuntunut että maitoa on aivan joka puolella - mitkään liivinsuojukset eivät auta, vaan oli pidettävä maidonkerääjiä. Julkisissa paikoissa imettäminen maidon runsauden takia oli haaste ja ärsytti todella yrittää pitää itsensä ja vauvan kuivana syöttöjen yhteydessä.



Ajattelin myös että annamme myös pullosta sitä omaa maitoa, kun sitä sai pakkaseenkin runsaasti kerättyä. 2 viikkoisena vauva vielä hyväksyi pullon, muttei enää myöhemmin kun sitä uudestaan yritettiin - ei korvikkeella, ei omalla maidolla eikä vellillä. Tämä taas sitoi minua ja vauvaa hyvin pitkälti. Vain pieniä hetkiä uskalsin olla poissa ja silloinkin mietin ja kyttäsin kelloa milloin vauvalle iskee nälkä.



Tuossa 4-5 kuukauden paikkeilla oli käännekohta - kun ei enää tarvinnut vuorata itseään ja vauvaa harsoilla syöttöjä varten, maitoa ei enää nii kauheasti suihkunnut, eikä vauva siihen enää tukehtunut. Silloin imetys on aivan täydellistä. Vieläkin käytän kotona maidonkerääjiä, mutta julkisilla pärjään myös liivinsuojuksilla, tämä helpottaa kummasti. Mutta iloitsin myös kun pieni puolivuotiaamme vihdoin hyväksyi myös korvikkeen, nokkamukista.



Nyt nautin täysin rinnoin imetyksestä ja toivottavasti saan imettää vielä monen monta kuukautta!



Dumle ja Tytteli 6kk imetystä takana, esikoinen vieroitti itsensä 10 kuisena..

Minulla imetys oli alkuun yllättävän rankkaa ja vaikeaa. Useampi kätilo laitoksella opasti, mutta silti rintaraivarit alkoi jo laitoksella ja jatkui pari-kolme kuukautta. Rinnat olivat alkuun kipeät. Samoin alkuun jouduin käyttämään rintakumia. Vauva sai alkuun lisäksi vastiketta, mutta lopulta päästiin täysimetykseen. Kotona kävi lisäksi maksullinen imetysohjaaja kerran neuvomassa imetysotetta. Se antoi lisää voimia jatkaa imetystä. No, sitten vauva ei enää suostunutkaan juomaan pullosta ja imetystahti oli aika tiivis, 1,5 tunnin välein. Eli välillä oltiin tosi väsyneitä, kun yöllä ei saanut imetyksen vuoksi nukkua. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt yrittää antaa vauvalle pullostakin päivittäin. Nyt kun vauva syö kiinteitä, niin minäkin pääsen välillä asioille hyvällä omallatunnolla. Tosin nyt astuu kuvaan eroahdistus. :-) Äitiä on ikävä. Tällä hetkellä imetän enää päivisin ja se sujuu mukavasti. Kaupoillekin voi lähteä, kun on vauvalle valmis ateria näppärästi saatavilla. Ja kotona ei tarvitse pulloja lämmitellä ja pestä. Lisäksi

imetys on mukava hetki vauvan kanssa. Pikkuhiljaa ajatus tosin jo menee vieroittamiseen, mutta sitä ennen vauvan (6kk) pitäisi juoda sujuvasti nokkamukista tai pullosta. Nyt mennään kuukausi kerrallaan, jatkuu niin kauan kuin jatkuu.

nykyinen vauva on mun kolmas lapsi, kaikkia olen siis imettänyt. maito on noussut helposti, pääsääntöisesti riittänyt ilman mitään suurempia ongelmia, kaikilla ollut hyvä imuote jne. mutta jos ihan puhtaasti ajatellaan sitä, että tykkäänkö/nautinko imettämisestä, niin vastaus on ei. kuitenkaan näin " itsekkäästä" syystä en kuitenkaan edes harkitse imettämisen lopettamista kuin aikaisintaa 4-6 kuukauden iässä, ja jos hyvin sujuu, niin jatkan toki pidempään. ekaa imetin 11 kk, kakkosta 7 kk - tosin kakkosen kohdalla vauvan allergioiden takia suht tiukka imetysdietti viimeiset 2,5 kk (poissa maito, muna, soija, kotim. viljat). JOS sattuis niin ikävästi että tämäkin vauva olisi allerginen, ja joudun dietille, niin siinä tapauksessa, jos helpolla löytyy korvike, niin lopetan imettämisen nopeammin. paljon jossittelua minun viestissä, mutta kuten sanottu, mulle imettäminen ei ole mikään tärkeä juttu (lisätään vielä, että uskon kyllä imettämisen olevan pääsääntöisesti vauvan edun mukasita, mutta joskus voi äidin ja muun perheen hyvinvoinnin kannalta olla parempi tarjota myös lisämaitoa tai siirtyä pullolle kokonaan. imettämine ei koskaan ole hyvän äitiyden mittari!!!)

Minä olen nyt imettänyt neljä viikkoa neljän viikon ikäistä poikaani ja monenlaista on jo tullut eteen. Toivon ja ajattelen, että koko ajan helpottuu... Laitoksella poika ei kahteen päivään jaksanut imeä ja sai sekä pumppu- että luovutusmaitoa. Kolmantena päivänä oppi syömään rintakumin kanssa. Sen jälkeen on menty lähes täysimetyksellä - noiden kumien kanssa siis. Sanon lähes, koska muutamia kertoja viikossa olemme antaneet pienen määrän pullosta minun maidonkerääjiin kertynyttä maitoa tai pienen määrän korvikettakin, kun on ollut tiheämmän imun päivä/yö ja mulla on alkanut voimat loppua... ja samalla olemme nähneet, että poika suostuu syömään pulloa, jos haluan joskus lähteä käymään jossakin. Meillä mies on alusta asti hoitanut poikaa paljon, joten siinä mielessä jossain käymiseni ei olisi ongelma. Sinänsä rintamaito kyllä riittää ruokkimaan lapsen. Poika syö pääasiassa kahden - kolmen tunnin välein, mutta välillä on ollut noita puolen tunnin - tunnin välein tankkailuja, jotka välillä tuntuvat minusta rankoilta. Pitää vaan ajatella, että olen tällä hetkellä olemassa poikaa varten ja eihän tämä ikuisesti kestä.



Noista rintakumeista haluaisin päästä eroon, koska niitä pitää aina pestä, ja jotenkin niiden käyttöön liittyy ajatus siitä, että miksi minä en pysty ruokkimaan omaa lastani luonnollisesti... en ajattelisi näin kenenkään muun kohdalla, enkä missään nimessä tuomitse muita, jos he eivät halua imettää, eikä imettäminen ja hyvä äitiys missään nimessä ole sama asia, mutta silti omalla kohdalla tällaisia ajatuksia tulee mieleen. Etenkin muualla kuin kotona olisi helpompi imettää, jos kumeja ei tarvitsisi. Tähän mennessä ei olla vielä muualla liikuttukaan muuta kuin unien aikaan. Eilen poika ensimmäistä kertaa söikin muutaman kokonaisen aterian ilman kumia, mutta yöllä ei taas onnistunut. Eiköhän se tästä vähitellen.



Toinen pelko julkisen imettämisen suhteen myös täällä on maidon suihkuaminen kuten joku muukin kirjoitteli. Välillä sitä on vauvan vaatteilla, minun vaatteilla, vauvan naamalla, ja vähintääkin puklurätti, jota pidän vauvan pään alla, on aivan märkä. Paljaasta rinnasta maitoa suihkuaa ja rintakumin kanssa osa maidosta valuu vauvan toisesta suupielestä, kun toinen ei ehdi niellä. Mutta toivon, että ajan kanssa tämäkin helpottaa. Tietysti voisi pumpata ennen imetystä, mutta aina ei jaksa, ja etenkin kylässä tai kaupungilla se olisi hankalaa.



Aina kun joku muu imettää esim. kahvilassa, se näyttää niin helpolta... Mutta toisaalta meidän poikamme on vielä niin pieni, että eiköhän mekin ajan kanssa opita.



Kyllähän ne rauhalliset imetyshetket kotona ovat myös ihania läheisyyden hetkiä, kun löytää hyvän asennon ja toinen tyytyväisenä tuhisee rinnalla =)



Kylläpä tuli romaani. Tämä on selvästikin asia, joka herättää paljon monenlaisia tunteita. Mutta kiva, että näistä negatiivisemmistakin tunteista voi täällä puhua.

Jos haluaa kaupungilla tai kylässä antaa kerättyä/pumpattua maitoa lapselle pullosta, niin säilyykö se pari tuntia pullossa laukussa? Tähän asti olen antanut omaa maitoa pullosta vaan jääkaapista tai pakasteesta lämmitettynä.

kunhan olet noudattanut hyvää hygieniaa (kädet, rintapumppu, pullot, tutit) maitoa pumpatessasi ja pulloon pakatessasi :) Maitoa voi tarjota vain kerran (jos maito on pakattu valmiiksi yhteen pulloon), koska kun se on joutunut vauvan syljen (ja bakteerien) kanssa tekemisiin, huoneenlämmössä bakteerit alkavat lisääntyä maidossa hurjaa vauhtia.



Fuulis 17+4

Johan se jo happanee siinä ajassa ellei bakteerit lisäänny. 1.5 tuntia lämmittämisestä on vissiin maksimi. Ja varmaan jos jääkaapista tai pakkasesta ottaa niin pari tuntia laukussa voi hyvin säilyä, mutta kyllä 6 tuntia huoneenlämmössä ollut maito haiseekin jo pahalle.

äidinmaito säilyy huoneenlämmössä 6-10h. Imetystukiilistan mukaan. Ei tietenkään jo kertaalleen jäähdytetty ja lämmitetty maito säily noin kauaan (lämmitetyn maidon säilyvyys 1h).

Mutta perushygienia kunnossa niin varmasti säilyy parituntia pullossa.

Katsotaan ehdinkö kirjoittaa mitään ennenkuin poika herää uniltaan..



Mulla oli ennen synnytystä ajatus että mähän en sitten ota stressiä imetyksestä. Toisin kävi!



Imetys ei lähtenyt kunnolla sujumaan ja siitä tuli todellakin stressi. Rintakumin kans sitten saatiin poika laitoksella syömään ja lisämaitoa sai (oli keltaisuutta ja mulla maito nousi rintoihin vasta kotona 6vrk synnytyksestä). Rintakumi aiheutti mullekin ajatuksen ettei imetys ole sellaista kuin pitäis. Mies lohdutteli että äidinmaitoa se kuitenkin on mitä poika saa, vaikka siinä kumi onkin välissä.. Ote ei pojalla pysynyt rinnasta ollenkaan ilman kumia. Poika viihty tuntikausia tissillä eikä mekään kyllä kyläilty missään ekoina parina kuukautena. Jos olisin ollut ihan itsekseni tämän asian kanssa, olisin varmaan lopettanut imetyksen alkuunsa. Mutta olin kuullut miehen siskolta kommentin ennen synnytystä että " imetys vaatii vain kärsivällisyyttä" . Kauheat paineet siitä kommentista sain ja jotenkin vaan ajattelin että mun on vaan pakko jaksaa jatkaa imettää kun miehen suku selvästikin olettaa että mä imetän. Kun ei se muka vaadi muuta kuin kärsivällisyyttä. Monet itkut tuli itkettyä =(

Niin ne on tunteet pinnassa synnytyksen jälkeen, mulla vielä eka lapsi joten olin ihan kokematon. Helvettiin tollaiset kommentit!!



Jossain vaiheessa (oliskohan jotain 3viikon iässä) lisämaidot saatiin jätettyä kokonaan pois ja täysimetystä kesti jonnekin 5,5kk ikään asti ja imetän edelleen. Ehkä joskus 2kk jälkeen aloin vasta tuntea imetyksen mukavana ja helppona, rintakumista huolimatta. Rintakumista päästiin eroon suurin piirtein samaan aikaan kun aloiteltiin kiinteät. Nyt tuntuu mukavalta imettää kun aina on tosiaan sopivan lämpöinen ruoka valmiina. Ja nyt ajattelen että onneks jaksoin imettää noi vaikeat ekat viikot, kyllä se vaiva on maksanut itsensä takaisin. Mutta ei todellakaan ole ollut pelkkää ruusuista tietä meillä.



hermione ja Eetu 6,6kk

imetys meni täysin perseelleen, enkä voi vieläkään itkemättä sitä muistella, vaikka aikaa on jo kulunut. Äsken ostin - tyhmä, tyhmä minä - uuden Vauva-lehden koska kannessa mainostettiin juttua aiheesta " kun imetys ei suju" . Taas olen itkenyt varmaan pari tuntia, kun jutussa sanottiin, että silloin saa luvan lopettaa huonosti sujuneen imetyksen, kun asiantuntijan neuvoilla ja konsteillakaan ei ole apua. Olen siis paska äiti, joka ei edes vaivautunut varaamaan aikaa imetyskouluttajalle.



Meillä poika syntyi kiireellisellä sektiolla synnytyksen pysähdyttyä. Synnytyssalin ensi-imetystä ei siis ollut, eikä maitoa tullut ensimmäisinä päivinä muutenkaan, pullolla ruokittiin. Kukaan sairaalassa ei edes maininnut, että imettääkin voisi. Vasta toisena iltana yksi hoitaja kysyi, mikset imetä. Minä siihen ihan ihmeissäni että no en kai, kun ei tule maitoakaan, mihin hoitaja vastasi että ei alakaan tulla jos ei imetä. Kiitos kiitos.



Tämän jälkeen sain onneksi imetysohjausta: sanottiin, että laita sille tissi suuhun.



Oikean imuotteen poika luojan kiitos oppi ihan itse heti. Kolmisen päivää leikkauksen jälkeen maitoa alkoi viimein tulla. Ei koskaan kovin paljon, yrityksistä huolimatta lisämaidosta ei päästy koskaan eroon. Kokeilin " kaikkea" . Söin ja join kuin hullu, imetin imettämästä päästyäni vuorokauden ympäri ja pumppaukset päälle. Välillä kokeilin sitäkin, että pidän muutaman tunnin tauon, jos vaikka sitten maito ehtisi paremmin nousta.



Kahden viikon osittaisimetyksen jälkeen maidontulo yhtäkkiä lakkasi melkein kokonaan, vaikken muuttanut mitään imetyksessä tai ruokailuissa. Jonkin ajan kuluttua poika, joka siihen asti oli syönyt kiltisti rintaa aina kun sieltä vain jotain tuli, alkoi lakkoilla. Kävimme ihan hirveitä taistoja. Huudatin kaveria pahimmillaan tunteja periaatteella jos ei tissi kelpaa, ole ilman ruokaa. Ja koko ajan myös pumppasin, pumppasin ja pumppasin. Neljä viikkoa jaksoin tätä, sitten ei enää pää kestänyt, eli kun poika oli kuusiviikkoinen, siirryimme pelkkään yöimetykseen. Päivällä imetystä oli satunnaisesti jos huoli rintaa, tarjosin siis kyllä aina mutta enää en jäänyt tappelemaan jos - kun - ei sitä syönyt. Annoin pumpattua maitoa pullosta (päivän aikana usean eri pumppauskerran yhteissaldo noin 1 dl) ja öisin rinnasta. Rintamaitoa poika sai 4 kk ja 1 vko ikään, sitten loppui yöimetyskin kun en enää jaksanut valvoa tuntikausia (lussutti ensin yhtä rintaa koko ajan nukahdellen, sitten sama toisen rinnan kanssa ja lopuksi sama vielä pullolla, jota oli pakko antaa imetyksen päätteeksi, koska muuten heräsi 20 minuutin kuluttua uudestaan nälkäisenä).



Puhuin kyllä neuvolassa mutta ei terkkakaan osannut muita neuvoja antaa kuin mitä jo tein. Netistä etsin imetystietoa aikani kunnes lopetin, nettineuvot saivat minut vain tuntemaan, etten yrittänyt tarpeeksi. " Rinta ei ole koskaan tyhjä" ja muut ystävälliset mantrat tulivat tutuiksi ja saivat minut tuntemaan itseni huonoimmaksi äidiksi maailmassa. Syyllistyin ja ahdistuin hirvittävästi ja pettymys sai aikaan myös sen, että imettävien äitien näkeminen missä tahansa sai minut raivon partaalle. En kyllä oikein kestä sitä vieläkään (ja nyt poikamme siis jo 8 kk). Pari viikkoa sitten vauvauinnissa samaan aikaan saunaan tuli kolme äitiä, jotka kaikki rupesivat imettämään, ja minun oli pakko poistua saunasta etten olisi ruvennut kirkumaan.



Mietin monesti, että pitäisi käydä jollain imetyskouluttajalla. Etsinkin netistä kotikäyntikätilöiden yhteystietoja ym. En sitten koskaan kuitenkaan soittanut, koska pelkäsin, että mitä sitten kun taas toivo herää ja jos joudun uudestaan pettymään. Minulla diagnosoitiin myös keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus ja pelkäsin, että sekoan lopullisesti jos vielä jään tämän imetysasian kanssa tappelemaan. Minulle selvisi vasta kun poika oli jo päälle parikuinen, että on olemassa jokin lääke, jolla maitoa voisi saada lisimään. Siinä vaiheessa en enää halunnut siihen ryhtyä mutta olen monet kerrat kironnut, miksen voinut saada sitä heti. Se ehkä olisi auttanut, ehkä ei, mutta ainakaan minun ei enää tarvitsisi syyllistää itseäni siitä, etten kokeillut.



Kokemus jätti niin syvät arvet, että olen miettinyt täysin vakavissani, yritänkö edes imettää mahdollista pikkukakkosta joskus. En tiedä, miten jaksaisin saman rumban uudestaan (kun olisi vielä kaksi lasta hoidettavana) ja itseni tuntien tiedän, että en osaisi " vain kokeilla" vaan siitä tulisi taas sellaista hampaat irvessä yrittämistä, että nyt sen on prkl onnistuttava.

Ensinnäkin ympäristönpaine on ihan uskomatonta. Ensin sairaalasta palattua jokainen naapurin mummo kyselee maidon tulosta ja kehuu kuinka itse ois aikanaan imettänyt puol osastoa. Ja sit kun imetys pääsee vauhtiin ja aina vaan jatkuu kuukausienkin päästä niin muut rupee jo voivottelemaan, että voi kun pääsisit siitä jo eroon et helpottas ja kyllä se kohta loppuu, ei sulla voi loputtomiinkaan sitä tulla. Välillä mietin, et miten noi ihmiset voi noin vaan kommentoida toisen henkilökohtaisia asioita.



Ekaa osa imetin ja olin siihen tyytyväinen. Mies ruokki yöllä pullosta ja lapsi nukku hyvin ja äidillä ei ollut univelkoja. Alku oli kyl ihan kauheeta pakkautumisen ja alkavien rintatulehdusten takia. Enkä tykkää imettää yleisillä paikoilla, joten pullo oli pelastus.



Tokalla ajattelin toimia samoin, mutta paino nousi pojalla liikaa ja piti lopettaa korvikkeen anto. Annoin siis korviketta, koska luulin, että nälkäänsä itkee. Pulloa siis otti mielellään 4kk, mutta sit lopetti pullosta juomisen ja ei kelvannut kuin tissi. Tissiä sit lupsutteli 3h: välein n.10kk. Pumpulla en saa tulemaan yhtään maitoa, joten imetys on ainut vaihtoehto.



Olihan se imetys siinä keskivaiheilla helppoo, kun ruoka aina mukana, mut kyl välillä mietin, et ois se osaimetys ollut joskus helpompi vaihtoehto.