Mun MULKKU mieheni vaan makaa ja lepää, kun mä hoidan lapsia..

"Ei ole tyhmiä miehiä, vaan tyhmiä naisia." <- tarkoittaako tuo siis, että naisen oma vika, jossei aio manipuloida miestään käyttäytymään toivotunlaisesti? Aika masentavaa, jos näin...



Minulla ei ole yhtä surkea mies kuin ap:lla, mutta joskus tuntuu että on. Kaikki on NIIN SAATANAN VAIKEAA; tässä esimerkki. Oletetaan että klo 16 pitäisi olla jossain minne mies lähtee lapsen kanssa kahdestaan, ok? Taapero menee nukkumaan klo 13, mies istuu tietokoneelle. Voisi olettaa että jos matkaan pitää lähteä 15.45, lapsi tulisi herättää n. 25 minuuttia ennen lähtöä jotta hän voisi syödä kevyen välipalan ja ehtisi vielä pukeakin...mutta mies ei tätä ajattele, istuu vaan koneella. Sitten tulee 15.40. minulle inisemään että voisiko hän jättää lapsen kotiin kun tulee muuten kiire; lapsi nukkuu siis vielä! Taas oli yksi riita pystyssä surkeasta ajankäytöstä.



Niin, miehillä on usein hukassa ajankäyttö jne., mutta MIKSI he kuvittelevat että heidän ei tarvitse edes opetella mitään siihen liittyvääkään?? Naiset joutuvat oppimaan elämänhallintaa jo pienestä pitäen, mutta kuka opettaisi "ei kiinnosta"-sukupuolta?

sillä kaikki mun tuntemat mehet, omani mukaan lukien, ovat vastuuntuntoisia, joita kiinnostaa lasten rutiinit, päiväkodit, koulut yms ja vieläpä tekevät kotitöitä pyytämättä...ollaanhan me tasavertaisia ja vastuullisia aikuisia ja vanhempia.

Eihän vätys-ukkoja jaksa kukaan katella



Miehet(ainakin suurin osa) vaan on semmoisia, ettei niitä niin kiinnosta esim lasten rutiinit; ruoka-ajat, nukkumaanmenoajat ym. tai lapsi mitä lapselle tulee päiväkotiin mukaan(mieheni vie usein ilman kuriksia ja vaikka rukkasia). Semmoinen vastuunkanto puuttuu. Oma senhetkinen fiilis kuljettaa eteenpäin, muulla ei niin väliä.

En tiedä, onko edes semmoisia miehiä, jotka oikeesti huolehtii lasten ja kodin asioista, siivoaa vapaa-ehtoisesti, putsaa pöntön paskastaan ym.. Mun mies tekee kun pyytää- mutta ei osaa tehdä ilman käskyä:( Ap

[/quote]

Kun mies oivaltaisi sen että yhdessä tehden työt olisi tehty nopeasti ja sillä vaimokullalla olisi aikaa ja kiinnostusta seksiinkin jota ovat vonkaamassa ylirasittuuneelta puolisoltaan. Ymmärrän ettei seksi kiinnosta jos mies on ap:n kuvamaan kaltainen.



Minulla on kokemusta kotitöihin tasavertaisesti osallistuvasta miehestä ja myös sellaisesta jota kiinnosti enemmän omat menot, tosin hänkin osallistui siivoamiseen yhtä paljon kuin minäkin muut kotityöt ja lapsenhoito oli vastuullani. Menoreissuilla törmäsi uuteen naiseen ja erottiin.



Nyt elän yksinhuoltajana lasteni kanssa ja näin on parasta. Suosittelen.



Oma veljeni on malliesimerkki huolehtivasta perheenisästä. Kaikki hommat sujuu yhtä hyvin kuin vaimoltaan. Hoitaa lapset, siivoa, tiskaa, osaa kokata, silittää, osaa ostaa vaatteita ja kenkiä lapsilleen ja jopa vaimolleen oikeaa kokoa. Tekee mummolamatkoja lasten kanssa ja vaimo jää kotiin, hoitaa mummolassa itse lapsensa eikä lykkää niitä äitini hoidettaviksi ja näin on ollut aina.



Joten oikeasti on sellaisia miehiä jotka pystyy samaan kuin nainenkin koska olen nähnyt tosielämässä näin tapahtuvan.

Hommakos se, ei kaksi aikuista paljon sotke.



Mutta kun lapset syntyivät niin kotityömäärä kasvoi eksponentiaalisesti, ja ne kaikki uudet hommat jäi mulle.



Ja kun huusholli näyttää pyörivän hyvin näinkin niin sitten mies voi vähän tinkiä niistä omistakin hommista. Mitä siitä jos ei jaksa viedä kalsareitaan pyykkikoriin, siitähän ne katoavat lattialta itsekseen. Ja kyllähän kerran kahdessa viikossa imurointi riittää, niinhän se riitti silloin ennenkin kun ei paljoa kotona ehditty olemaan. Ja puolet siitä kuuluu vaimolle niin riittää että mies tarttuu kerran kuussa imuriin.



Elämäntilanteet muuttuvat, mutta ihmiset eivät aina muutu niiden mukana.

Mulla oli juuri tämmöinen tilanne, että mukava mies muuttui löysäksi paskaksi, kun saimme lapsia. Oikeasti kitisi vastaan, kun pyysin osallistumaan kotitöihin. Piti ilman muuta selvänä, että jos vain tyynesti jättää tekemättä, niin minä teen kuitenkin. Mutta sitä seksiä tosiaan olisi pitänyt olla monta kertaa päivässä, kun niin paljon rakastaa (onkohan tämä se klassinen madonna-huora-asetelma?).



Meillä auttoi:

a) kotitöiden selkeä jakaminen (tyyliin sulle tiskit, mulle pyykit)

b) siivoojan palkkaaminen joka toiseksi viikoksi

c) mun totaalihermostuminen siinä kohtaa, kun jo kuudetta vuotta jouduin sanomaan niistä sovituistakin asioista.



Ihan oikeasti ajattelin, että tämä on sellainen aikuisten välinen asia, joka hoidetaan keskustelemalla asiallisesti. Käytin minä-viestintää ("minusta on ikävää, kun aamulla oli taas tiskipöytä täyslastissa") ja puhuin ystävälliseen sävyyn syyllistämättä. Ajattelin, että toista ei voi muuttaa, itseään voi, mutta en keksinyt kerta kaikkiaan mitään muutettavaa.



Sitten vain eräs kaunis ilta, kun tiskipöytä tulvehti, menin huutamaan miehelle naama punaisena, että on se nyt saatana, jos ei aikuinen mies saa hoidettua yhtä sovittua kotityötä, kohta taas kuitenkin ilmoitat, ettet jaksa enää tähän aikaan, tämä on nähty. Mies katsoi minua ihmeissään, että mitä sä vauhkoot, mutta meni sitten laittamaan ne tiskit. Huusin viikon ajan joka ilta yhtä rumasti, ja ihmeiden ihme, mies alkoi hoitaa osuutensa huutamattakin. Sanoi sitten jälkeenpäin, että alkoi vasta tuon huutamisen jälkeen tajuta, miltä musta tuntui, kun se ei tehnyt mitään.



Puhutko ap miehellesi ystävällisesti asiasta? Kokeile raivoamista. Jos se on jo käytössä, kokeile sohvan piilottamista/myymistä.

Pyysin eilen että mies veisi roskat mennessään kun lähti töihin. Hirveä tuhina ja puhina ja itku alkoi heti. Pakko oli huutaa että ei tarvitse herran tehdä yhtään mitään, minä vien näiden kahden kuumeisen lapsen kanssa päivällä, herra on hyvä vaan ja menee pois ja pysyy siellä mahdollisimman kauan.



Tuli kotiin kukkien kanssa ja meni sohvalle istumaan.

En oikeasti kestä enää kauan.

Meillä on auttanut hiljainen hivuttautuminen kohti tasapainoa. Minä höllään välillä, vaikka INHOAN sitä, että koti on sekaisin, likainen ja mitään ei löydy.

Mies taas näyttää vuosien huutamisen/nalkuttamisen/raivoamisen ja melkoisten riitojen jälkeen vihdoin ainakin aika ajoin ymmärtävän, että hänenkin täytyy oikeasti kantaa hieman enemmän vastuuta myös tasaisesti jatkuvasta siivouksesta.



Meillä huutaminen ei auta yhtään. Saan sillä vain aviokriisin päälle. Paremmin toimii se, että kun sitten yksi kaunis päivä joku tärkeä asia ei löydy, en auta etsimään. Luen vain lehteä, surffaan koneella, lueskelen sarjakuvia ja totean viileän rauhallisesti, että tästä minä olen yrittänyt sanoa, mutta kun mikään ei muutu, niin ei voi olla minun vastuullani. Yleensä sen jälkeen koti siistiytyy ja vähän aikaa tavarat menevät paikoilleen. Inhottavaa tässä on se, että joudun aika ajoin elämään kodissa, jossa on todella kamala kaaos, mutta jos on stressiä vaikka muille jakaa, niin se ei voi olla minun häpeäni, kun meitä on kuitenkin kaksi aikuista jakamassa taloutta.



Lasten hoidossa ei ole koskaan ollut ongelmia. Hän on taatusti tasan yhtä hyvä ja lapsen tarpeet tunteva vanhempi kuin minäkin.

mies kuvittelee, että mä teen ihan kaiken, koska olen kotiäiti. Itse on töissä viikot ja vain viikonloppuna kotona ja silloin joko

-makoilee/on tietokoneella, juo kaljaa ja valittaa minulle tekemättömistä kotitöistä

-lähtee ryyppäämään

-haluaa seksiä



Huvittavinta on se, että käy töissä ainoastaan rahottaakseen omia huvituksiaan: kaljanjuontia, pokerinpeluuta, matkoja (joilla käy siis yksin, kun ei ole varaa ottaa meitä mukaan), uusia tavaroitaan jne. Joskus antaa mulle vaipparahaa, mutta muuten maksetaan kaikki puoliksi (vuokraa ei onneksi ole, kun asutaan mun sukulaisten asunnossa, eivät alua periä vuokraa). Eli käytännössä olen yksinhuoltaja, joka bonuksena kuuntelee vielä valittavaa ukkoa... No, saahan siltä sitä seksiä, joo...

Vähän liiottelin. Kyllä se omat pyykkinsä pesee ja vie roskat.

pistä se mies nyt ainakin ne vessanpytyt pesemään käyttönsä jälkeen ! Edes se.



Saadapa sitten vielä aktiivisesti hoitamaan lapset rutiinilla - se voi olla liikaa pyydetty.

Ymmärtäisin jos kävis päivisin töissä, mutta jos on työttömänä kotona makaamassa niin sitte en kyllä tajua.

ja minäkin käyn. Mutta näin viikonloppuisin ei tee mitään:( Aina pyrkii löytämään paikan, missä lepäillä ja antaa minun juosta lasten perässä. Jos en olisi kotona niin ei varmasti tajuaisi edes antaa lapsille ruokaa. Mä olen raskaana ja aivan loppu.

Aika usein mietin nykyään eroa. Mullahan ois sitten yks hoidettava vähemmän...

syö niin se sotkee.. Ja pönttöön jää aina paskaa ja kusta!

Kotityöt on aina kuuluneet naisille.

paitsi, että sanoi juuri minulle vihaavansa minua=(

tuollaisia miehiä :(

lähde kävelylle ja sano lähtiessäsi, että anna lapsille ruokaa, tuskin niitä päästää nälkään kuolemaan.

saatikka, että joku nainen huolinut vielä.

kotihommista ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin.



Tämä ei nyt auta ap:ta yhtään, mutta olisko pitänyt tämäkin puoli selvittää ennen lapsia ja yhteenmenoa?