Mua säälittää isokokoisten vauvojen äidit. Vastasyntyneen kuuluu painaa alle 4 kiloa.

hoitaa ja käsitellä. Ei tullut ollenkaan sitä " apua, täähän rusentuu jos siihen koskee" tunnetta. Iso jaksoi myös imeä tehokkaasti ensi hetkistä alkaen, toisin kuin pieni. Vaan ihan yhtä ihania, kauniita ja söpöjä ovat kummatkin olleet niin vastasyntyneinä kuin kasvettuaan :)

Kuule. Ehkä joillekin (=älykkäille ja sydämellisille) ihmisille siinä vauvassa on hiukan muut asiat kuin se ulkonäkö tärkeintä. On se hemmetin outoa, että oma elämä on niin tyhjää, että _vauvojen_ ulkonäköä täytyy arvostella. Mitä helvetin väliä on vauvan koolla/ulkonäöllä? Eikö se ole tärkeintä, että vauva on terve ja vanhemmilleen rakas?



Ja ei, ei ole minulla oma lehmä ojassa. Minulla ei ole kookasta vauvaa. Minulla ei ole (eikä ole ollut) vauvaa ollenkaan.



Tosin provohan tämän on pakko olla. Ei kukaan oikeasti voi olla noin dorka.







" Mä olen yllättynyt, että luulitte provoksi. Eikö kukaan muu pidä kauniina pientä vauvaa?

Sitten isompinakin 4-5 kk iässä pienet ja sirot vauvat on mun mielestä kauniita. En koskaan haluaisi itselleni sellaista ihramakkaraista vauvaa. Sellaista jonka raajat on pullataikinan näköistä ja polvitaipeet täynnä mönjää, jos ei puhdista.



Onhan isokoista vauvaa raskaampi kantaakin. Ja usein e ovat uneliaampiakin. Kyllä mä uskon, että vauva ontarkoitettu pienemmäksi. -ap"

kyllä minusta oli ihanaa, kun meidän vauva oli niin kevyt, että jaksoin kantaa sitä helposti kantoliinassa monta tuntia päivässä puolivuotiaaksi asti ja vanhemmaksikin. Vauvasta oli ihanaa olla aina sylissä ja siitä kasvoikin sitten ihanan rohkea ja luottavainen lapsi, kun se oli saanut niin paljon läheisyyttä ja perusturvaa. En ole hirveän vahva, joten painavan vauvan kanssa olisi voinut olla vaikeaa.

ja kyllä, isompi oli " parempi" . Pienempää piti herätellä 3 h välein syömään, ei jaksanut syödä, ei nukkunut kunnolla.. Tosi pieni ja hento, ei oikein edes näyttänyt vauvalta.



Isompi heti syntymästä asti nukkunut ja syönyt hyvin, ollut " oikea" vauva, helppo ja hyväntuulinen.



Kumpaakin olen jaksanut mainiosti kantaa, voimat kasvaa vauvan kasvaessa, eikä sitä huomaakaan kun oma painaa 7 kg. Huomaa vain kun naapurin vauva painaa 4 kg, että onpas se kevyt.



Ja molemmat lapset olleet siinä 9kk ikäisenä isoja pikkupossuja mahtavine makkaroineen.. Liikkumisen myötä makkarat ovat kadonneet ja sopusuhtaisia heistä on tullut.

Onko tässä maailmassa tosiaan ihmisiä joiden mielestä jo vastasyntyneen on erityisen tärkeä olla tietyn muotoinen/kokoinen jotta hän voi olla hyväksytty.



Jos vastasyntynyt painaakin 4kg tai vähän päälle, tekeekö se hänestä hylkiön tai läskin?



Voisitko ap ilmaista säälisi ihan kasvotusten kenellekään vai oletko tuota mieltä vauvoista ainoastaan näin anonyymisti?

Mutta sokerivauvana kohtelivat ja vittuilivat laitoksellakin. Ihan siitä vaan, terve ja reipas poika meillä on eikä mikään nukke, joka ei saa edes päätään pidettyä pystyssä puolivuotiaanakaan...helppo oli vauvaa käsitellä kun tämä oli niin jäntevä ja nyt on pitkä poika, jonka paino menee nollakäyrän ALAPUOLELLA.

Vauvat nimittäin kasvavat keskimäärin sillä viisiin, että ovat jo parin, muutaman kuukauden iässä saman kokoisia, olipa syntymäpaino mikä tahansa. Isot kasvavat vähän hitaammin kuin pienet.

Vierailija:

kyllä minusta oli ihanaa, kun meidän vauva oli niin kevyt, että jaksoin kantaa sitä helposti kantoliinassa monta tuntia päivässä puolivuotiaaksi asti ja vanhemmaksikin. Vauvasta oli ihanaa olla aina sylissä ja siitä kasvoikin sitten ihanan rohkea ja luottavainen lapsi, kun se oli saanut niin paljon läheisyyttä ja perusturvaa. En ole hirveän vahva, joten painavan vauvan kanssa olisi voinut olla vaikeaa.

mutta täytynee tähän mainita, että pienemmän synnyttäminen (3200g) oli vaikeampaa kuin isomman (3700g). Isomman hoitaminen oli myös helpompaa kun vauva oli sellainen jämäkämpi. Pienempi oli ihan löysä pötkylä, jota oli vaippaa vaihtaessa hankalampi käsitellä.

Samoin oli hänen 3,6-kiloisena syntynyt siskonsa. 4-kiloinen ja 3,7-kiloinen olivat 9-kiloisia vuoden ikäisinä. Eli ei mitään jättiläisiä kukaan, vaikka eivät sitä kyllä olleet syntyesäänkään.

Painavin lapseni painanut 3110g, suloinen oli hänkin.

Helppo lapsi oli, hyvin nukkui yöt, sen mitä välillä söi, itse heräsi!

Poikani painoi syntyessään hilkun yli 4kg ja oli 54cm pitkä, todella sopusuhtainen ja jäntevä vesseli, joka tarttui 2 min. syntymästään hanakasti nänniin kunnon imuotteella.



Niin siis sitä vaan ihmettelen, että miltähän poikani olisi noilla senteillä näyttänyt, jos painoa olisikin ollut vain n. 3 kg? Kyllähän paino yleensä korreloi pituuden kanssa, eikös?



Itselleni tuli raskaudesta 7kg lisäpainoa. Poitsu on edelleen (nyt 10kk) todella suloinen ja sopusuhtainen ja n. 80cm pitkä. Me nyt vaan satutaan isänsä kanssa olemaan keskivertoa pitempiä ;)

Meidän vauva oli muutaman kuukauden ikäisenä sen painoinen kuin jotkut jotkut syntyessään, ja olen iloinen siitä, että ei heti alkuun tarvinnut kantamisesta väsyä. Jos vauvaa kantaa paljon, niin ihan jonkun kilonkin painoeron tuntee. Tottahan se on, että lopulta ne kaikki ovat painavia.

Itse olen tyytyväinen kahden 4,5-kiloisena syntyneen pojan äiti, joka iloitsee siitä, että isot vauvat suorittavat merkittävästi todennäköisemmin yliopistotutkinnon kuin alle 3,5-kiloisena syntyneet. Samoin heidän muu kehityksensä ja tuleva palkkansa on suurempi kuin pieninä syntyneillä.

Eli minun mielestäni pienikoinen vauva on suloinen. Olen sanonut, että tietenkin jokaisen äidin mielestä oma vauva on se kaunein.

Olen sanonut, että olen tosi tyytyväinen, että meidän lapset ovat syntyessään olleet pieniä.

Jos mulle olisi sattunut syntymään vaikka 4300g jättiläinen, en tiedä olisinko kertonut täällä tälläistä mielipidettä.

Uskoisin silti pitäväni kauniimpana pienikoiseia vauvoja.

Te olette nyt loukkaantuneet, ettekä pysty arviomaan vauvoja, koska puolustatte vaan omaa isoanne.

Tämähän on vaan mielipideasia ja mun mielestä ne pienet ja sirot vauvat ovat vaan suloisempia.

Ja pinnallisuudesta, kuten aikaisemmin olen sanonut tälläkin palstalla arvostellaan välillä ties mitä luonteenpiirrettä tai vartalon muotoa. Miten tämä siitä eroaa? Minä vaan pidän pieniä vauvoja suloisina ja säälin ison jötikän äitejä.

Te joilla on vaan isoja ja puolustatte niitä maailmanhelpoimmiksi ja ihaniksi, eihän teillä ole sen oikeampaa mielipidettä kun mullakaa. Mulla on vaan siroja vauvoja ja oikea kokemukseni on heistä, Isojen kokemukseni ovat vaan kavereiden vauvoja. Ja kyllä vieraista vauvoistakin ne pienet ja sirot ovat mielestäni suloisempia.



Ja joku kyseli kelpaako keskonen. Sinäkin voit lukea tarkemmin koko ketjun, olen sanonut, että en sentään toivo keskosta. Täysiaikainen vauva on paras. Eli vähintään rv 38 tai yli 2500g. On saanut kehittyä valmiikis kohdussa.

Ja en todellakaan ole laukonut tätä mielipidettäni suoraan kavereilleni, joilla on iso vauva. Enhän mä nyt ääliö ole. Täällä anonyymisti vain kerroin oikean mielipiteeni. On mulla sentään käytöstavat.

Te puolustelijat olette hassuja, kun näin kovasti veditte herneen nenään. Makuasiahan tämä on. -ap