Mua säälittää isokokoisten vauvojen äidit. Vastasyntyneen kuuluu painaa alle 4 kiloa.

Ei tuollaisia ihmisiä ole oikeasti olemassa. Siellä se hihittelee kotonaan että onpa saanut hyvän äläkän aikaiseksi.

Pitää itseään suurena provokuningattarena. Tosiasiassa kuka tahansa pystyy olemaan ilkeä ja loukkaamaan, mutta onneksi kaikilla ei ole siihen tarvetta.

Meidän ensimmäinen oli lähes 4,2kg, tyttö vielä! Seuraavat reippaasti alle sen 4kg ja pienin ollut poika. Olin hoikimmillani ensimmäistä odottaessa ja painoin eniten kevyimmän syntyessä =) Ensimmäisen kanssa ollut kaikkein helponta ja vaativin ollut tämä pienin.

Ennenkaikkea kaikkista siroin lapsista on tämä syntyessään yli 4kg, joka tosiaan ollut siro syntymästään asti! Näillä muilla on makkaroitakin jopa, hui!

Vierailija 66:

Epikriisissäni luki, että istukkani oli täydellinen, oletan siis, että ravinto on kulkenut hyvin vauvalle asti. .

Tässä viimeistään repesin! 66, ikävä tuottaa pettymys, mutta istukkasi täydellisyys ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin erityisen hyvin toimiva tai hieno. Se tarkoittaa sitä, että se syntyi kokonaisena eli siitä ei jäänyt palasia kohtuun.

Mähän säälin niitä äitejä, en vauvoja! Ja sitäpaitsi, eihän ne pulleat vauvat ole isona pulleita. En ole niin väittänyt.



Säälin siis äitejä, en vauvoja, Vauva itse ei voi sille mitään minkäkokoinen on. Eikä kyllä se äitikään. Ellei nyt siis tolkuttomasti sokeria syö. Mutta säälin siis siinämielessä, että he eivät saa kokea sellaisen pienen, siron vauvan hoitoa, koska vauva on heti isokokoinen.



Siis kun kaverilleni syntyi isokokoinen vauva, ajattelin mielelssäni, että olisipa hänelle ollut kiva, jos vauva olisi ollut vähän pienempi. Ja olin siis tyytyväinen, kun omat ei ole olleet isoja.





Ja vastasin kyllä viime viikkoisen lihava lenkkeilijä Espoossa ketjuun. En ollut sen aloittaja. Vastasin siihen huumorilla, ennemminkin siihen Espoo on niin hyvä paikka-osaan, kun sihen lenkkeilijän koko osuuteen.

-ap

Miten se meni se kanootti ja intiaani juttu tuolla ketjun alkupäässä....

Mistä sä tiedät, millaista on hoitaa ihan normaalin kokoista nelikiloista vauvaa? Eihän sulla ole vertailukohtaa, vai? Toivottavasti tulevatkin lapsenne on sitten niitä pikkiriikkisiä, ettei sun tarvi sitten sääliä itseäsi!

Kamala olet!

Se tutkimus, jolla osoitettiin että isokokoisena syntyneet menevät todennäköisemmin yliopistoon oli tehty ihan Suomessa suomalaisista vauvoista. Tuskin Suomessa aliravitsemus oli ihan hirveää silloin kun tutkitut syntyivät (muistaakseni 60-luvulla). Samoin on osoitettu kiistattomasti, että pienikokoisena syntyminen lisää sydäntautiriskiä merkittävästi, samoin kuin myöhemmän iän ylipainoa (fakta, vaikka oudolta kuulostaakin). Joten kyllä se niin on että vauvan on parempi syntyä mahdollisimman valmiina ja isona.

Esikoiseni oli syntyessään 4,2kg ja 52cm. Täytyy sanoa, että minulle oli pieni järkytys saada niin iso vauva. Neuvolassa oltiin koko ajan veikattu että enintään vähän yli 3kg vauva tulossa. Vielä edellisenä päivänä ennen synnytystä utrattiin ja kätilö sanoi, että n.3,5kg, enintään.



Lisäski minä, kaikki sisarukseni, sekä mieheni olemme syntyneet kaikki vähän yli 3 kiloisina.



Onneksi veikkaukset menivän miten menivät, jos olisi tiennyt synnyttäväni yli nelikiloista, olisin varmasti jännittänyt paljon enemmän. Synnytys meni kivasti, kesti alle 4h.



Kyllä me aluksi ihmettelimme " pikkumiehen" kokoa, äitinikään ei ollut koskaan pitänyt niin iso vauvaa sylissä. Varsinkin pienten vauvojen rinnala meidän ukkelli näytti melko köntiltä. Kuitenkin maailman suloisimmalta köntiltä ;)



Ison vauvan hoito on tosiaan melko paljon helpompaa kuin todella pikkuisen. Siskoni vauva oli alle 3kg, enkä uskaltanut vaihtaa siltä vaippaa. Meillä on esikoisen lisäksi kaksi muutakin lasta, syntyessään olivat 3,1 ja 3,5kg, ja kyllä vauvakuvista heti erottaa kuka on esikoinen :) Nyttemin lapset 7v, 5v ja 1v- sopusuhtaisia ja urheilullisia ovat kaikki (mitä nyt tuon 1v: n urheilullisuudesta voi sanoa)

Vierailija:

Miten ap sun kolmas oli noin pieni?

Verrattuna siis sisaruksiinsa.

Eli isompi hyvä jos vain paikat kestää sen synnyttämisen. Nykyään meillä kaikki lapset ovat sopusuhtaisia ja hoikkia.

ja ainakin omasta mielestäni näytän kuvissa ihan söpöltä pieneltä vauvalta ;)

Kuinka usein tarvitset sitä?

Onko kiva piehtaroida siinä ajatuksessa, että sulla on valta saada joku loukkaantumaan?

Ihan turha toitottaa täällä että tää on vain mielipide ja söpöjä yms. paskaa, jos aloituksessa sanot että SÄÄLIT isoja vauvoja saavia. Ota nyt vastuu sanomisistasi, tuo alla oleva sepustus on tullut ihan selväksi jo kaikille, mutta luepa itse oma aloituksesi ja myönnä rehellisesti, että hiton pinnalliselta vaikutat!







Mä kohtelen kyllä ihmisiä hyvin. Myös omia lapsiani, vaikka eivät enää olekaan vastasyntyneitä.

Ja kyllä jotkut hmiset ovat mielestäni rumia. Mutta en minä sitä ääneen sano. En voi kirkkain silmin väittää, että esim. 115kg painava on kaunis. Voitko muka sinä?

Ja en ole ennakkoluuloinen. Työskentelen esim. vammaisten parissa ja mukavia ihmisiä he ovat.

Eihän rumuus/kauneus ole mitenkään verrattavissa ihmisen luonteeseen.

En yritä kohottaa itsetuntoani täällä av:llä kerrotun mielipiteeni vuoksi. Mun mielestä vaan pienet vastasyntyneet on kauniimpia. Ja that' s it. Ei siihen liity sen kummenpaa arvolatausta.

En ole väittänyt, että yli 4kg vauvat ovat huonoja tai tyhmiä. Varmasti ovat yhtä ihmisarvoisia. Minun mielstäni vaan vähemmän suloisia kun pienemmät. Mutta oneksi heillä on äidit, joiden mielstä ovat maailman kauneimpia. Eihän mun mielipide vaikuta oikeasti keneenkään. Ei tämä ole mikään viralline kanta asiaan. Minä vaan ajattelen niin. -ap

[/quote]

Mutta koska mulla on asiat hyvin, kiinnitän pikkuasioihin huomion. Ja se pikkuasia nyt sattuu olemaan, se, että mä en haluaisi missään tapauksessa isoa vauvaa!



Turha moralisoida, koska kaikki valittavat jostain toisarvoisesta jutusta. Ihan varmaan teillä isojen vauvojen öideilläkin on joku asia, josta ajattelette, että onneksi mulla/lapsellani ei ole noin.

Joku toivoo tyttöä ja on tosi tyytyväinen, että itselle syntyi tyttö. Ja sääittelee naapuriaan, jolla on vaan poikia, kun niille ei voi pukea ihania mekkoja.

Ei tämä isokoisen vauvan sääliminen ole sen kummempi asia.

Se on asia mistä olen vaan tyytyväinen, kun meillä ei ole yli neljäkiloisia vauvoja syntynyt.

Ainahan jollain toisella on suuremmat murheet, on ihan turha murehtia esim. keskenmenoa, koska ain on joku jolla vauva syntyi täysaikaisena kuolleena. Tämä on ihan sama juttu, koska mulla ei ole suurempaa ongelmaa, niin olen tyytyväinen pienistä vauvoistani ja säälin isojen vauvojen äitejä.



Ja pituudsta, itse olen 168cm ja mieheni 180cm, joten mitään tosi pieniä emme ole. Mutta painoindeksit on kohdillaan, joten on oletettavaa, että lapsemme ovat siroja. Ja onneksi näin on ollutkin siis. -ap

Ja se joka mietti sitä, että äidit kehuskelee näillä painavimmilla lapsillaan.. Yleensä siinä ajatellaan, että se synnytys on ollut vaikeampi, kun lapsi on ollut isompi. Meillä ainakin töissä alkaa oikea kuoro hokemaan, että ohhoh, ohhoh, ohhoh kun kuuleevat että joku on synnyttänyt yli neljäkiloisen vauvan ;) Mä en oo koskaan huomannut, että kukaan äiti olisi mitään kehunut vauvoistaan, vaan ne on muut siinä ympärillä, jotka kuvittelee mielessään sitä synnytystä.

Sinua tässä tulee säälittyä ihan tosissaan. Oudot on murheet sulla. Mites muuten sitten kun se sinun nyyttisi on sen 4kg, annatko pois sen kun on niin häpeällistä? Ja tiedätkö muuten että vaikka vauva olisi " ihanteellisen" kokoinen eli jonkun 3400g niin kasvaa hänkin nelikiloiseksi sitä tahtia ettet kauvaa ehdi nauttimaan siitä täydellisestä vastasyntyneestä. Ai niin, jätät varmaan ruokkimatta että käärösi säilyisi unelmamitoissa.



Ja huomaa todella että sinua ei elämä ole kaltoin kohdellut kun noin lapsellinen vaivaudut olemaan.

Vierailija:

minusta ne pikkurääpäleet ohuine raajoineen näyttää oudoilta. Vauvan kuuluu olla poimuinen ja pulleahko, terveen näköinen lapsi- eikä se tarkoita että olisi ylipainoinen myöhemmin. Monet rintaruokitut ovat hyvinsyöneen näköisiä.

Olin syntyessäni noin 4,5 kg. Vuoden vanhana olin juuri tuollainen ap:n kauhistelema makkara. Jokainen raajan osa (sääri, reisi, jne.) oli oma, pullea makkaransa. :)

Kummasti vaan 7-vuotiaana jo olin sopusuhtainen. Yli 10-vuotiaana olen tainnut olla lähinnä laiha. Painoindeksi ei ole koskaan murrosiän jälkeen ylittänyt kahtakymmentä.

En sano, että laihuus olisi hyvä, mutta ei niistä vauva-ajan makkaroista voi aikuisiän muotoja päätellä. Minulla ne olivat tulleet rintamaidosta. Eikös rintamaidosta tulleet rasvat lähdekin aikalailla kokonaan?

että se joka tuli maailmaan 54 senttisenä, nelikiloisena " jötikkänä" , niin kuin joku kauniisti kuvaili, on ollut kaikista vaivattomin hoitaa...



Ja se pienin, kuitenkin täysiaikaisena syntynyt, itki kaikista enitn, kärsi vatsavaivoista, valvotti, söi jatkuvasti, nukkui hyvin vähän jne. Raskasta oli vähillä yöunilla hoitaa, olkoonkin, että oli tosi suloinen 44 cm potkuhousuissaan...

en nyt suorastaan sääli isojen vauvojen äitejä, paitsi jos synnytys on ollut sen takia vaikeampi, koska jokaisen mielestä oma on ihanin, mutta pienet ja sirot ovat minustakin tosi söpöjä. Meidän vauva oli vain 3 kg ja kaunis kuin keijukainen. Minulle on ihan uutta se, että pieniä muka pitäisi herätellä syömään. Ei meillä ainakaan pitänyt eikä kukaan sellaista neuvonut. Terve ja rauhallinen ja kiva vauva. Ne ihramakkarat eivät ole minustakaan kovin kivan näköisiä, mutta jos omalla olisi ollut sellaisia, niin kai ne sitten olisivat kivoja.