Mikä koirarotu meidän perheeseen?

Rotuihin tutustuessa kannattaa rotuyhdistysten sivujen rotuesittelyiden lisäksi tutustua myös jalostuksen tavoiteohjelmiin. Jalostuksen tavoiteohjelmat löytyvät yleensä rotuyhdistysten sivuilta ja niistä saa huomattavasti paremman ja yksityiskohtaisemman kuvan rodun tilasta kuin rotuesittelyistä.

Labradorinnoutajilla ei näytäkään olevan Kennelliiton mallin mukaista JTO:ta. Aika ihmeellistä. No, joillakin roduilla on ihan kunnollinen JTO ja niihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

http: // www . rekkurescue . com/

Ihan kivoja rescuetkin voivat olla, mutta kun koiran taustaa ja kokemuksia ei tiedetä, on rescue aina suurempi riski kuin tarkkaan harkittu rotukoiran pentu.

Labbikset on vaativia koiria. Ovat varmasti helposti koulutettavissa, mutta ulkonäkö johtaa harhaan... Tiedän hyvin useita labbisuroksia, joiden kanssa omistajat ovat suoraan sanottuna kusessa. Iso. älykäs koira, joka vaatii paljon aikaa ja tekemistä. Ei ensikoiraksi, on minun neuvoni.



Ja sitten vehnäterrieri. Kuulkaa ei. Niin vilkasta koiraa ei kannata hankkia ilman vankkaa koirataustaa.



Suosittelen jotain seurakoirarotua, jota ei ole jalostettu mihinkään tiettyyn tarkoitukseen. Kannattaa ensin miettiä tarkkaan, millainen perhe te olette, kuinka paljon haluatte koiraa kouluttaa, saatteko ongelmatapauksissa apua ja haluatteko todellakin joka päivä mennä kymmenen kilometrin lenkille vai tahdotteko koiran, joka ei hajoa ja syö kaikkia kalusteita vaikka jonain päivänä aktiivisempi ulkoilu jää väliin.

Säheltävät ja yrittävät astua kaikkea mahdollista. Narttua ehkä uskaltaisin suositella.

Ei tosin ole lyhytkarvainen.

Tosin pitkäkarvaisiahan nämäkin ovat.

Kaikki koirat sais ampua helvetin kuuhun!!

Jos vähän katsoo, mistä ja millaisista vanhemmista rotukoiransa ottaa, niin riski luonneongelmista on varmasti pienempi kuin rescuen kohdalla. En ole ainakaan kuullut kovin monesta rescuesta, jonka vanhemmat olisivat luonnetestattuja.

siinä tosi kiva ja pienehkö koira, kuitenkin vankkarakenteinen eikä pelkää lasten kanssa leikkiä. Bonuksena tosi hauskan näköinen, muistuttaa ilmeeltään kettua tai hymyilevää delfiiniä! Sukulaisella oli aikanaan kaksi, ja olivat kyllä niin ystävällisiä KAIKILLE, tykkäsivät ihmisistä tosi paljon. Hauskan näköisiä ovat, tykkäävät liikkua mutta eivät kuitenkaan ole " sählääjiä" kuten esim terrierit...:) Käy katsomassa, suosittelen!

Juuri sen vuoksi, koska koirakokemusta on vähän ja koirien taustoista ei voi tietää.



Sekarotuisia olemme kyllä harkinneet, ja sekarotuinen voi olla hyvinkin mahdollinen vaihtoehto meille. Mutta emme halua ottaa " sikaa säkissä" , siispä sekarotuista otettaessa on hyvä ensin tutustua puhdasrotuisiin, jotta tietää millaisia sekarotuisessa sekoitetut rodut ovat.



Korostan vielä, että olemme tässä koirapohdinnassa hyvin alussa vasta. Kysellään, mietitään ja vielä mietitään. Vasta sitten, kun kaikki asiat ovat selvillä ja ajatus meille sopivasta rodusta on varma, alamme etsiä pentua. Kuten jo mainitsinkin, meillä ei tämän asian kanssa ole kiire. Ihan vaikka vuosi-parikin voimme rauhassa tuumailla ja katsella.



Koira meidän perheeseen on mitä todennäköisimmin naaras.



ap

Pomeranian näytti liian pikkuselta ja pölyhuiskalta meille.



Kaikkia ehdottamianne rotuja tutkin tarkemmin. Kiitos ehdotuksista :)



ap

Hoidan täällä tätä tutun koiraa ja hermo menee siihen että koko ajan olen seurannassa. Jos vaikka menen makkariin ja haluaisin olla hetken rauhassa, eiköhän tuo koira tule perässä. Kissat ei kyllä tälleen vahdi jatkuvasti isäntäänsä. Mua tällainen painostaa.

Tuntemani koirat ovat olleet todella hyväpäisiä, helppoja kouluttaa - siis todella hyviä perhekoiria. Myös agilityssä ja tottelevaisuuskokeissa göötit ovat menestyneet ihan kivasti. Ymmärtääkseni rodun terveys on todella hyvä.

Voi kyllä olla ehkä liian voimakastahtoinen rotu, vaikka kai suhteellisen yhteistyökykyinen paimenena onkin. Rauhallisuudestakaan en ole ihan varma. Vaatii varmasti jotain harrastamista.