Saako ostarin juoppoja katsoa inhoten?

miksi ei siis juoppojakin?

Mä luulen että aika moni ostarin juopoista on ensin kärsinyt jonkinlaisen romahduksen elämässään,esimerkiksi avioeron, mielenterveys on mennyt ja viina tullut mukaan ensin lääkkeenä murheeseen ja lopulta niellyt koko elämän. Osa noista juopoista on ollut työssäkäyviä ihmisiä, perheenisiä tai -äitejä. Ja ainakin jokainen heistä on ihminen.

nämä juopot laiminlyövät lapsiaan, aiheuttavat häiriötä ja haittaa?

ei voi kieltää sua niin tekemästä. Mutta älä ainakaan sit väitä olevasi kunnon kristitty. Pthyi.

Ei täällä Kaivarissa vaan sellaisia näy.

Minun Sanani on Totuus.

myös itseaiheutettuna. Elämässä nyt valitettavasti välillä tapahtuu vaikeitakin asioita mutta en ymmärrä miksi alkoholi ois se "parantava" väline..

Pahempaan suohonhan se vie jos/ kun sitten alkaa tulla morkkis juomisesta ja tarvii sitte juoda siihen morkkikseen. Kierre on valmis.

Mä ainakin kattelen ostarin juoppoja säälien vaikka säälihän on myös sairautta.

siehän syljeskelet ko ne silminnäkijän romanit. Onko sukusi Haaparannasta?

Alkoholismi ei ole sairausa, vaan OMA VALINTA.

Missä on myötätuntosi ihminen? Eivät ole sua huonompia, saoja jumalallisia olentoja kuin me kaikki, vaikka huonossa jamassa ovatkin. Sääliä kannattaa vain.

ympärillä olevien perheenjäsenten elämän myös, vain siksi koska on valinnut ryyppäämisen. Mun myötätunto menee niille kärsijöille. Tällä ryyppääjällä on omasta valinnasta mahdollisuus joko lopettaa tai jatkaa, mutta on valinnut jatkamisen. Miksi sitä kohtaan pitäisi olla myötätuntoinen??



t. 10

sitä nyt vain tyhmänä, nuorena, hyväksikäytettynä, laiminlyötynä ja yksinäisenä tuli haettua lohtua pullosta, ja siihen kun jäi kiinni, niin jäi (tyhmänä, heikkona, köyhänä).



Mutta varsinaiseen kysymykseesi: halveksi, kun sinulla kerran on siihen "varaa". Osoitat samalla todellisen luonteenlaatusi, mutta emme mekään välitä vittuakaan sinusta.



Terveisin Yks juoppo

Eikä kukaan ihan fiksu jatka juopottelua vuosikausia...oma veljeni on juuri tälläinen "säälitty" juoppo, jota on yritetty auttaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Esim. vuokrat rästissä jopa kaupungille ja SILTI sossu järjesti kokouksen, jossa veli olisi saanut avaimet tukiasuntoon ym. Ja mitä teki veljeni? JÄTTI MENEMÄTTÄ. Ei, syynä EI ollut se että hän olisi ollut masentunut ja/tai itsetuhoinen vaan "vittu mä sen vitun huoran luo mee saatana, sais postittaa ne avaimet mulle perkele". Ja tuo siis selvinpäin sanottuna..!



Veljelle on myös viety ruokaa kun perheeni on kuullut huhuja että olisi lentänyt ulos yömajastakin lopullisesti. Kun veli viimein löytyi, hän nauroi paskaisesti tuomisille ja totesi, että aina löytyy joku akka häntä elättämään. Totta se on; tänäkin päivänä tuo nelikymppinen "kovan onnen sankari" majailee naisten nurkissa. Hän ei ole komea, fiksu, rikas tai edes miellyttävää seuraa- mutta joka kerta löytyy yksi säälivä nainen häntä "auttamaan"!!



Tietävätköhän kuinka monta aviotonta lasta veljeni on jättänyt jälkeensä..? Veloista puhumattakaan...

kaikilla alkoholisteilla ei; ihan kuin on ihmisiä, on myös alkoholisteja

ja mitä juoppojen parissa työskennelleenä olen itse huomannut, monikaan juoppo EI tahdo apua. Tai siis oikeammin sanottuna on kyllä valmis ottamaan kaiken hyvän ja kivan vastaan, joka HELPOTTAA ryyppämistä. Itse eivät ole valmiita tekemään raitistumisen eteen mitään, tai ehkä silmnlumeeksi vain.



Minulta ei heru tippaakaan sääliä esimerkiksi naapurin lapsen juoppoäidille, joka jättää lapsensa yksin kotiin ja itse painuu parin päivän ryyppyreissulle, jättää puhelimensakin kotiin ettei lapsi saa yhteyttä ja pääse häiritsemään.



Säälittekö te näitä saastoja, jotka laiminlyövät lapsensa sillä seurauksella, että 2-vuotias haahuilee yöpaidassa pitkin öisiä katuja? Voooi, pitäähän nyt ymmärtää reppana-äitiä..Hyi!

Alkoholismi on siinä mielessä itseaiheutettua, että harvoin kukaan muu sitä alkoholia kaataa kurkusta alas kuin ihminen itse. Ihminen ei kuitenkaan voi vaikuttaa siihen, millaisia (todella traagisiakin) tapahtumia hänen elämäänsä ajan myötä ilmaantuu. Lisäksi jokainen ihminen on erilainen ja sietää eri tavoin elämän vastoinkäymisiä; toinen kestää mitä vaan kun toiselle esim. ero rakkaasta puolisosta on lähes maailmanloppu.



Osa päätyy ottamaan lasin viiniä/huikan väkevämpää silloin kun olo on paha esim. rentoutuakseen. Samalla huomataan, että alkoholi todellakin helpottaa oloa, vaikuttaahan se aivojen mielihyvä-keskukseen. Ajan kanssa alkoholi aiheuttaa riippuvuutta ja tekee fiksunkin ihmisen alkoholin orjaksi siten, että lasi/huikka muuttuu kahdeksi, myöhemmin viideksi ja lopulta pulloksi tai pariksi. Samaan aikaan sietokykykin kasvaa ja alkoholia tarvitaan yhä enemmän hyvän olon saavuttamiseksi. Lopulta voi olla, että elämä romahtaa totaalisesti. Tukijärjestelmät pettävät, ihminen menettää asuntonsa, läheiset jättävät oman onnensa nojaan jne. Kukapa sellaiseen tilanteeseen suunnittelisi joutuvansa?



Toki alkoholismi aiheuttaa paljon pahaa; läheiset kärsivät, lapsia kaltoinkohdellaan jne. Toisaalta myös esimerkiksi mielenterveyshäiriöt voivat aiheuttaa samanlaista pahaa. Pitäisikö siis kaikkia masentuneitakin katsoa varmuuden vuoksi inhoten vain siksi, että ovathan hekin potentiaalisia pahan aiheuttajia? Mielestäni ketään ei tulisi katsoa inhoten ja niin yhteiskunnan kuin sen jäsentenkin tulisi pyrkiä auttamaan parhaansa mukaan. Ei se nimittäin ole ihmisen oma päätös alkoholisoitua; harvapa haluaa isona alkoholistiksi. Elämä vain heittelee meitä eri tavoin ja me suhtaudumme asioihin eri tavalla.



Ps. Jos katsot inhoten ostarin juoppoja, voi olla että sinun pitäisi katsoa inhoten myös naapuriasi, hyvää ystävääsi, lastesi hoitotätiä jne. Suurin osa alkoholisteista on nimittäin "aivan tavallisia ihmisiä", harva heistä päätyy kadulle tai muutenkaan paljastuu. Kuka tahansa meistä on potentiaalinen juoppo.

terveisin äippä, joka on viinipäissään lähdössä teidän kanssanne lastentapahtumaan (enkä ole siitä ylpeä)

Mutta minulla on jo sen verran elämänkokemusta, että ei tulisi mieleenkään. Säälien katson ja harmittelen. Ihmiset pakenee ahdistusta eri tavoilla. Toinen vetää viinaa, toinen istuu 12 h työpaikalla työnarkomaanina ja täyttää tyhjyyttään työllä työllä työllä. Sama tuska, eri pakokeino. Edellinen tuhoaa elämänsä, jälkimmäinen saa mitalin, molempien perheet maksaa tavalla tai toisella.