5 parasta ystäväpariskuntaanne - heidän amattinsa?

Vierailija:

Mitäs pahaa noissa mielestäsi on? :o Ammattiko sen ihmisarvon ja elämän arvon mielestäsi määrää, arvon lääkärirouva?

Olen itse pitkään opiskellut humanisti. Minulla on jonkin lukioaikaisia ystäviä, mutta ehdottomasti tärkein sosiaalinen viitekehykseni muodostuu yliopistoaikaisista ystävistä, joiden kanssa olen (kunnon humanistin tapaan;) pyörinyt lähes kymmenen vuoden ajan opiskelu-, järjestö- ym. alan kuvioissa. Mieheni ja sukulaisteni kautta tunnen tietysti varsin läheisesti muidenkin alojen ihmisiä, laidasta laitaan - eikä humanisti koskaan taida päätyä juristi-lääkäri-ekonomi -ympyröiden kaltaiseen, taloudellisesti turvattuun asemaan, jossa tyystin tulisi vieroittuneeksi arkipäivän elämästä...

Olen kovasti yrittänyt pitää yhteyttä muutamaan yläasteaikaiseen kaveriin, mutta voin sanoa, että erot koulutuksessa, elämäntavoissa, -asenteissa ja -arvoissa ovat niin suuria, ettei tasapuolisesta ystävyydestä oikein voi puhua. Ammatti tai koulutus ei määrää ihmisarvoa, TIETENKÄÄN - mutta on tosiasia, että sosiaaliset todellisuudet voivat olla toisistaan niin kaukana, että vuorovaikutus on jokseenkin väkinäistä. Siihen törmää jatkuvasti myös tällä palstalla. Katsomme maailmaa niin erilaisin silmin, ettemme välttämättä kohtaa.

Se pitää hyvin paikkansa, että lääkäreillä, juristeilla, opettajilla ja muilla ihmisten kanssa työskentelevillä tulisi olla kosketus " tavallisten ihmisten arkeen" , ja vain saman alan edustajien kanssa leiriytyminen helposti saa aikaan vääristyneen käsityksen ympäröivästä todellisuudesta. Toisaalta - ystävyyssuhteilta ei kuitenkaan varmaankaan ensisijaisesti odoteta " maailmankuvaa avartavaa sosiaalisen kentän laajenemista ja eri sosiaaliryhmien välistä vuorovaikutusta" , vaan henkisesti rikastuttavia, antoisia ja läheisiä ihmissuhteita. Parhaassa tapauksessa esim. läpi elämän lapsuudesta säilyneet ihmissuhteet tarjoavat varmasti molempia siten, että työtön kaupan kassa ja lääkäri voivat muodostaa läheisen, rakkaan ystävyyssuhteen. Mutta on ymmärrettävää, jos peruskoulun yhdeksännen luokan jälkeen eri suuntiin lähteneet polut ovat rakentaneet myös ystävyyden välille liian suuren railon harpattavaksi.

Kommentoin tuon " arvon lääkärirouvan" tökeröä tapaa arvottaa ihmisiä ammatin mukaan.

lääkäriopiskelija - muusikko

opettajaopiskelija - ohjelmoija

laulaja/opiskelija - it-tuki (tai jotain sellaista)

sosionomiopiskelja - levykauppias

designer - opiskelija

sairaanhoitajaopiskelija - lähihoitaja



Itse ollaan: taideopiskelija ja web-designer



Terkut vaan niille, jotka tunnistaa!

Lokakuski-lipuntarkistaja

puistotyöntekijä-laivasiivooja

pölynimurimyyjä-rakennussiivoja

lomittaja-mäkkärin myyjä

huoltomies-lihatiskin myyjä

Lastensuojelun kriisipäivystäjä, hieroja/proteesientekoa opiskeleva, taidevalokuvaaja, kuvajournalismin opiskelija ja vielä jokunen muusikko.



hassua, kun ole koskaan näitä aiemmin miettinyt.

N kätilö (salikätilö) - M poliisi (kenttäpoliisi)



N lastenohjaaja (seurakunnan lastenohjaaja) - M sähkömies (oman yritys sähkärinä)



N gynekologi (synnärillä) - M palomies (palomies mikä palomies)



N kaupan kassa (ymmärtääkseni tradenomi, Prisman kassalla) - M pappi (ja ihan papin virassa)





N ekonomi (töissä pankissa) - M nuoriso-ohjaaja (alan töissä; ennalta ehkäisevää päihdetyötä)





Tässä muutama.

Hyvä kirjoitus 132:lta.



En arvota ihmisiä heidän ammattinsa perusteella, mutta useimmiten se nyt vain on niin, että älykapasiteetiltaan, koulutukseltaan ja arvomaailmaltaan kovin erilaiset ihmiset eivät viihdy yhdessä vapaa-aikana.



t. Se lääkäri, jonka parhaat ystävät on myös lääkäreitä

it-ala, kotiäiti

di -opiskelija, opettaja

it-ala, kokki

varastomies,kotiäiti

di (opiskelija), opettaja

Lto-Rekkakuski (yrittäjä)

Vartija-Poliisi

Vartija-Palomies

Ravintolapäällikkö-Yrittäjä

Sairaanhoitaja-Palomies

Vierailija:

Mutta on ymmärrettävää, jos peruskoulun yhdeksännen luokan jälkeen eri suuntiin lähteneet polut ovat rakentaneet myös ystävyyden välille liian suuren railon harpattavaksi.

Just näin. Suurin osa tosin lapsuudenystävistäni, itse asiassa kaikki, on mennyt myös yliopistoon. Olimme ns. kilttejä tyttöjä silloin ja koulu ja opiskelut kiinnostivat.

Mutta todellakin vietettyäni 6 vuotta yliopistossa hyvin samankaltaisten ihmisten kanssa, ei liene ihme, että kaveripiirikin muodostui sellaiseksi. Meillä on paljon yhteistä, vaikka olemme kaikki hieman eri aloilla - koulutuspohja on kuitenkin sama. Ja kyllä, puhumme paljon myös työasiaa, mutta se tästä kaikesta tekeekin mielenkiintoisen. Koska suhtaudumme kaikki samalla intohimolla työhön, se myös näkyy oikeastaan kaikessa - ennen kaikkea huumorissa.

En minä ole " hylännyt" kouluaikaisia ei-akateemisia kavereitani (joita on ollut siis tosi vähän). Elämä on vain mennyt niin, että samasta asiasta kiinnostuneet ihmiset ovat löytäneet toisensa ja toisaalta myös puolisoita on löytynyt kavereiden kavereista. Eräs meistä humanistitytöistä meni naimisiin DI:n kanssa ja hän on " parittanut" ainakin 3 naispuolista kaveriaan miehensä kavereiden kanssa - erittäin kestävin tuloksin ;-).

(Ollaankin mietitty, että jos kaverilla joskus ura tyssää, parittajana voisi olla tulevaisuutta. Tämä OT)

DI+humanisti(toimistotöissä)

DI+humanisti (kirjoittaa työkseen)

trukkikuski+lihanleikkaaja

biologi+psykologi

graafikko+sh





me KTM+humanistiope(=mä)

Jo se, että menin lukioon aiheutti " pesäeron" silloisten ystävieni ja minun välille, lähinnä niin päin että heitä ei enää tuntunut kiinnostavan minun seurani, koska olin alkanut " kulkea nenä pystyssä" ja kuvitella " olevani parempi" kuin he ym. naurettavaa, heidän huonon itsetuntonsa aiheuttamaa lapsellista löpinää.



Lukiokaverini lähtivät kaikki eri puolille Suomea (osa jopa ulkomaille) opiskelemaan, minä mukaan lukien. Yliopistolla tutustuin valtavaan määrään mielenkiintoisia, eteenpäinpyrkiviä ja fiksuja tyyppejä, joista monilla oli samantyyppisiä ambitioita elämässä kuin itselläni. Näiden ihmisten kanssa tuli vietettyä paljon aikaa niin luennoilla, opiskelijajärjestötoiminnassa, bileissä, yliopistoliikunnan parissa jne. Oliko se nyt sitten mikään ihme, että intensiivisen 6 vuoden yhdessäolon jälkeen 5 parasta ystäväpariskuntaani ovat kaikki noita opiskeluaikojen ihmisiä?



Ihmisen persoona muuttuu ja kehittyy ehkä eniten ikävuosien 20-30 aikana. Tuona ikäkautena yleensä luodaan myös ne pysyvimmät ihmissuhteet, parisuhteet mukaanlukien. Ainakin itse tunnen nykyään (28-vuotiaana) olevani täysin eri ihminen kuin vaikkapa 18-vuotiaana. Vanhoilla kotinurkilla käydessäni tunnen oloni vieraaksi, minun (henkinen ja fyysinen) kotini on täällä Helsingissä, missä " kasvoin aikuiseksi" , ns. löysin itseni, sielunkumppanini ja hengenheimolaiseni ja jossa työskentelen ammatissa johon tunnen suurta paloa ja intohimoa.



Kummastuttaa, että joku tahtoo syyllistää minua siitä, että " hylkäsin" vanhat lapsuudenystäväni siellä Keski-Suomessa ja aloin viettää aikaani saman alan ihmisten kanssa. En minä heitä ystävikseni ammatin perusteella valinnut, vaan siksi, että he ovat monesti osoittautuneet kullan arvoisiksi ystävksi, ihmisiksi jotka todella välittävät ja pitävät minusta juuri sellaisina kuin olen. Onko se nyt sitten niin kauhea vääryys, jos toimimme samalla alalla... En tiedä. Elämää olen nähnyt monelta kantilta ja perspektiiviä mielestäni saanut muutenkin. Ei siihen välttämättä ystävyyssuhteita tarvita.



Periaatteessa tuolla logiikalla voisi kyseenalaistaa esimerkiksi kaikkien meidän globaalista oikeudenmukaisuudesta ja kehitysmaiden oloista kiinnostuneiden työn: Miten me muka voimme tehdä tätä työtä, jos meillä ei ole henkilökohtaisia ystäviä siellä Afrikassa, Kiinassa, Intiassa jne. ?

Ajatelkaapa nyt: Kuinka paljon aikaa työssäkäyvä perheellinen ihminen loppujen lopuksi ehtii viettää niiden kaveripariskuntiensa kanssa?



Esimerkiksi yleisenä oikeusavustajana työskentelevä juristikaverini (jonka parhaat ystävät kaikki minua lukuunottamatta ovat juristeja) tekee hyvin pitkää päivää yhteiskunnan vähäosaisten ja usein moniongelmaisten ihmisten kanssa. Eiköhän hän saa siinä työssään ihan tarpeeksi perspektiiviä " todelliseen elämään" , vaikka viettäisikin sitten lauantai-iltansa ja sunnuntai-iltapäivänsä niiden " lellittyjen elitistiystäviensä" kanssa. Sama pätee lääkärikaveriini, joka työskentelee terveyskeskuksessa. Hän ehtii nykyään omien sanojensa mukaan tavata ystäviään (jotka myös edustavat taustoiltaan aika homogeenista ihmisjoukkoa) muutaman kerran kuukaudessa.



Suurimman osan ajasta me ihmiset kuitenkin vietämme siellä työpaikalla, jossa joudumme olemaan tekemisissä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Ajatelkaa nyt vaikka jotain käräjätuomaria: Hän näkee päivittäin niin paljon p**kaa ja ongelmia että takuulla siinä silmät aukeaa elämän realiteeteille ja epäoikeudenmukaiselle, vaikkei niiden linnakundien ja raiskaajien kanssa ryhtyisikään kaveeraamaan.



t. 144

Tässäpä ekaksi mieleen tulleet:



N: DI ja M: DI+KTM (konsultteja)

N: FM (tiedottaja) ja M: KTM (konsultti)

N: KTM ja M: DI (konsultteja)

N: FM ja M DI (kustannusala, yrittäjä)



Itse ollaan FM ja DI kustannusalalla. Kavereitani en valikoi koulutuksen tai ammatin perusteella, jostain syystä tuttavapiiriin on vaan ilmestynyt läjäpäin konsulentteja (näistä neljästä pariskunnasta kolme on siis sellaisia, joiden toinen puolisko on mun kaveri koulu-/opiskeluajoista asti). Harrastusympyröistä tunnen paljon ihmisiä, joiden koulutus/ammatti vaihtelee laidasta laitaan, mutta muuten tuttavapiiri tuntuu olevan aika akateemista. Mulle on aivan sama, mikä joku on koulutukseltaan/ammatiltaan, jos on mukava ihminen, mutta kun koko ajan pyörii lähinnä kotona ja töissä, niin ei paljon ehdi uusiin ihmisiin tutustumaan eikä juuri tämän enempää ystävyyssuhteitakaan ylläpitämään.

miehet: 2x myyntijohtaja, 2xmyyntipäällikkö, 1xsairaanhoitaja



naiset: 1xneuvotteleva virkamies, 1xopettaja, 2xsairaanhoitaja, 1xjohdon assistentti



Ja yllättäin - (nais)sairaanhoitajat on naimisissa inssien kanssa.....

m:lääkäri, n:opettaja

m:lääkäri, n:lääkäri

m:KTM, n:arkkitehti

m:lääkäri, n:osastonsihteeri



Itse olemme m:lääkäri ja n:KTM.

N siivooja - M rahtari

N keittiöapulainen - M sähkömies

N laitosapulainen - M outkimies

N työtön - M sihteeri

N kotiäiti - M kaupan kassa

n: terveydenhoitaja m:puuseppä

n:kätilö m:yrittäjä

n: kotona lasten kanssa m:ekonomi



Me itse sitten minä hoito- alalla ja mies ravintola- alalla (tosin hakee yliopistoon taloustieteitä lukemaan)

Viiden parhaan ystäväpariskunnan joukkoon mahtuu myös sellaisia, joista mulla on jonkinlainen käsitys toisen ammatista mutta puolisosta ei ollenkaan.

n: kätilö - m: kokki

n: tradenomi - m: tradenomi

n: juristi - m: juristi

n: juristi - m: juristi

n: farmaseutti - m: lääkäri