Lue keskustelun säännöt.
Jätin mieheni toisen vuoksi, mutta nyt haluaisin hänet takaisin
04.10.2014 |
Jätin avomieheni vuosi sitten ihastuttuani toiseen, työkaveriini. Nyt olen eronnut tuosta työkaverista ja huomaan kaipaavani aikaa eksän kanssa. Tuon työkaverin kanssa oli aluksi hienoa, mutta hänestä alkoi löytyä ikäviä puolia ajan mittaan. Huomasin vertaavani häntä eksään joka käänteessä. Aluksi niin päin, että uusi mies oli parempi kuin eksä ja lopulta niin päin, että kaikesta uuden miehen tekemästä ajattelin, että eksä oli tuossa asiassa parempi.
Yksinolo turhauttaa. Baareja en harrasta. Eksä on käsittääkseni tällä hetkellä yksin, joskin satunnaisesti tapailee jotakuta. Hän olisi tuttu ja turvallinen vaihtoehto, ja ihan kunnon mies. Emme ole tavanneet eron jälkeen kuin muutaman kerran ohimennen ja moikanneet. Lapsia ei yhteisiä ole, eksällä edellisestä suhteestaan isompi lapsi äitinsä luona. Olemme kolmevitosia suurinpiirtein. Minulla alkaa biologinen kellokin pikkuhiljaa tikittää ja eksä on hyvä isä.
Miten otan asian puheeksi hänen kanssaan? Menenkö vain oven taakse viinipullon kanssa vai laitanko teinityyliin tekstarin? Kohtalotovereita täältä varmaan löytyy.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ai tämä onkin 12 vuotta vanha aloitus.
😡
ei naiset ole siinä ajassa mihinkään muuttuneet. vain niitä kuvaava sana on canceloitu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, joku nostellut tätä aloitusta :)
Sain joo mieheni takaisin, mutta sitä kesti vain muutama vuosi, lapsi siitä kyllä seurasi.
Pitkään jo toisen miehen kanssa liitossa.
😘
Teinityyli on aina hyvä vaihtoehto.
Minä lähtisin siitä, että kaikki pitää aloittaa ihan alusta. En usko, että menisit tuntematontakaan iskemään ilmestymällä viinipullon kanssa oven taakse. Kannattaa aloittaa vaikka ihan siitä, että laitat viestin ja kysyt mitä kuuluu. Vähän niin kuin lähestyisit sellaista vanhaa ystävää, johon et ole ollut vähään aikaan yhteydessä.
Täällä on moni kärkkäästi jo miehen puolesta päättämässä, että ei tule koskaan tapahtumaan, koska pettäjät on alinta pohjasakkaa. Ehkä se on kuitenkin miehen oma päätös, mitä haluaa kanssasi tehdä ja mitä ei.
Ap, älä tyydy huonoon mieheen! Voit helposti manifestoida itsellesi unelmaelämän ja saada sellaisen miehen kuin haluat, jos vain ymmärrät oman arvosi. Ansaitset parempaa kuin nuo miehet. Ansaitset parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa mitä tilaa. Elämä on valintoja. Ja valinnoilla on seurauksensa.
Jaha, vanha suola janottaa ja ruoho oli vihreämpää aidan takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, joku nostellut tätä aloitusta :)
Sain joo mieheni takaisin, mutta sitä kesti vain muutama vuosi, lapsi siitä kyllä seurasi.
Pitkään jo toisen miehen kanssa liitossa.
😘
Koska seuraava vaihto?
Mun exukolla oli muita naisia, ei naista vaan naisia.
Annoin anteeksi kun jäi kiinni, luulin ensin että kyseessä oli vaan yhden illan juttu.
Kun tilanne selvisi niin erohan siintä tuli. Minun alotuksesta.
En ottais sua takasin jos olisin sun partneri. Ketään ei voi kahlita ja uskollisuus on vain sula mahdottomuus joillekkin.
Ap haluat vaan exäsi takasin jotta voit kerätä voimia hänen tutussa sylissään. Ja olisit taas menoksi jos sopiva sattuis kohalle.
Mene terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita ollut maailman sivu. Olivathan Elisabeth Taylor ja Richard Burton peräti 3 x naimisissa? Noin niinku esimerkkinä. Eipä se siltikään kestänyt, mutta yrittää aina voi.
Eikös se ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinit harrastaa tuota: jätetään poikaystävä, kun löytyi mieluisampi, mutta hups - uus ei ollutkaan niin kiva.
Ruinataan vanha poikaystävä takaisin. Mutta sitten, hups jälleen - löytyy taas uusi, mielenkiintoisempi tyyppi. Jätetään vanha poikaystävä taas.
Lopputulos: traumatisoitunut ja tuplasti särjetty ex. poikaystävä
Kun harrastaiskin vaan teinit, mutta sitä tekee keski-ikäiset ukotkin. 🙄 Pysyis tällä kertaa ees muualla.
Kyllä se on nyt sinulle lopullisesti moro ja näkemiin.
Huvittavia tapauksia kyllä nämä jotka liian myöhään tajuaa mitä tuli heitettyä menemään. Minullekin exä heitellyt sen suuntaista että kyllä välillä tulee ikävä kun ei muiden kanssa hommat toimi yhtä hyvin. No voi voi, olisiko asiaa pitänyt miettiä silloin kun meillä oli mukavaa eikä haaveilla jostain paremmasta.
Miksi te vastailette selvään provoon. Tylsistynyt aloittaja nauraa päivänsä ratoksi.
En ymmärrä tällaista takaisin haikailua. Mielestäni aina kun ihminen valitsee kahdesta vaihtoehdosta se valitsee lähtökohtaisesti oikein. Tai tarkemmin, se valittu vaihtoehto voi olla oikea tai väärä, mutta se ei-valittu on varmuudella väärä. Jos se olisi tuntunut oikealta siitä olisi pidetty kiinni.
Nyt olisit valmis tyytymään exään, kun parempaakaan ei sitten löytynyt. Mutta se ex ansaitsee enemmän kuin olla joku johon tyydytään. Se ansaitsee jonkun, joka panostaa ja pitää kiinni jo ihan ekalla kierroksella. Anna sen mennä, ja etsi sinäkin sellainen kumppani jonka rinnalta ei tee mieli lähteä ensimmäisen ihastuksen matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä lähtisin siitä, että kaikki pitää aloittaa ihan alusta. En usko, että menisit tuntematontakaan iskemään ilmestymällä viinipullon kanssa oven taakse. Kannattaa aloittaa vaikka ihan siitä, että laitat viestin ja kysyt mitä kuuluu. Vähän niin kuin lähestyisit sellaista vanhaa ystävää, johon et ole ollut vähään aikaan yhteydessä.
Täällä on moni kärkkäästi jo miehen puolesta päättämässä, että ei tule koskaan tapahtumaan, koska pettäjät on alinta pohjasakkaa. Ehkä se on kuitenkin miehen oma päätös, mitä haluaa kanssasi tehdä ja mitä ei.
Eikö ne asiat pitäis käsitellä ja ottaa se toisen paha mieli myös vastaan jos jotain haluaa?
Yleensä nää "puhtaalta pöydältä" aloittajat on semmosia, että niille ei saa ilmaista pahaa mieltä mitenkään. Mistään omasta toiminnasta ei tarvitse kantaa vastuuta, se on joko että unohdetaan ne mokailut käymättä niitä edes läpi mitenkään tai sitten ei ollenkaan.
Kuka petetty tai toisen takia jätetty vastaa exälleen johonkin "Moro, miten menee?" mitenkään muuten kuin nauramalla tai v...ttuilemalla?
Mua ainakin on aina vaan ärsyttänyt kun ne yrittää itkeä takaisin ja kerjää sääliä ja vetoaa tunteisiin sen jälkeen kun ovat ryssineet kaiken ja jättäneet yksin korjailemaan samalla kun itse liihottaa vailla huolen häivää. Sit jos uskallan kysyä että miksi nyt riittäisin kun en aiemminkaan niin ei tule minkäänlaista vastausta. Ehkä "mä mokasin mutta miks sä oot tommonen, eikö voitais vaan antaa olla".
Teinit harrastaa tuota: jätetään poikaystävä, kun löytyi mieluisampi, mutta hups - uus ei ollutkaan niin kiva.
Ruinataan vanha poikaystävä takaisin. Mutta sitten, hups jälleen - löytyy taas uusi, mielenkiintoisempi tyyppi. Jätetään vanha poikaystävä taas.
Lopputulos: traumatisoitunut ja tuplasti särjetty ex. poikaystävä