2 1/2 vuotias ei puhu!!!! Onko muita kohtalon tovereita joiden kanssa jakaa kokemuksia..
Eli meillä se tilanne että poika oli tosi pineni kun rupesi kävelemään noin 7kk , ja muutenkin on todella etevä tekemisissään. Puhetta vain ei kuulu.
Osaa sanoa yksittäisiä sanoja mutta harvoin niitäkään kuulee. On tekevän oloinen ja häntä kiinnostaa enemmän tekeminen kun seurustelu.
Joitakin sanoja tulee kuten äiti,pappam anna, ym. mutta tuntuu että ei haluaisi edes käyttää puhetta. Puhuu vain sanoja jos on ihan pakko. Miten olette saaneet keskustelu aikaiseksi? Mikä tilanteeseen voi auttaa. Meillä ensimmäinen oli 1 vuotta kun tuli jo paljon sanoja ja yritti lauseita ja siksi tämä tuntuu niin kummallliseslta kun niitä ei vaan kuulu.
Puheterapiaan ollaan jonossa mutta sinnekkin on melkein vuoden jono.
Nyt kun 3 vuotta lähestyy niin rupeaa oikein kunnolla miettimään että mitä tässä voisi tehdä ja mistä tämä voisi johtua.
Kommentit (4)
Meillä keskimmäinen (tyttö) ei tuntunut kehittyvän puheessaan puolitoistavuotiaasta kaksivuotiaaksi enää yhtään (nuorin lapsi syntyi kun hän oli puolitoista), jolloin soitin perhenuvolaan ja pääsimme puheterapeutin luona käymään. Tukiviittomien avulla kotona tyttö pääsi paremmin puhumisen alkuun, kun sai itse näytettyä mitä tarkoitti, eikä tarvinnu turhautua kielen puutteeseen. Se tavallaan helpotti väylää kielen kehitykselle, aktivoi puheen kehitystä aivoissa, kun lapsi sai " rauhassa" eleillä näyttää viittoman. Niitä tulisi kovasti opetella ja käyttää koko perheessä aktiivisesti, mutta meilläkin se jäi ehkä osittaiseksi. Silti viittomista oli apua. Kerran kuussa tyttö on käynyt puheterapeutilla ja edistynyt kovasti. Ensi kuussa neiti täyttää kolme vuotta, jolloin kartoitetaan puheen ikätaso ja mahdolliset jatkotutkimus- ja hoitotarpeet. Puhe on vielä vaillinaista ja epäselvääkin, mutta edistystä on tullut paljon. Meilläkin lapsi on itsenäisissä leikeissä viihtyvä, tutkii kirjojakin yksikseen, ei ole ollut kiinnostunut katsomaan kasvoja, että siinä oppisi puhetta ja suun sekä kielen toimimista puhuessa. Ei katso mielellään silmiin kovin usein jne. Esikoinen puhui jo kaksivuotiaana enemmän kuin kakkonen nyt. Ja hänkin oli puolitoista kun keskimmäinen syntyi, mutta ei se tuntunut hänen puheeseensa ja muuhun kehitykseensä kielteisesti vaikuttavan. Kuopus on poika, saa nähdä miten hänen kohdallaan menee. Ei käytä kuin paria sanaa vasta. Nuoremmat eivät ole ollet ollenkaan niin kovia jokeltajia ja höpöttäjiä kuin ykkönen oli. Ja kaikki ovat olleet kovia liikkumaan, esikoinen jopa eniten, eikä silti kieli jäänyt jalan alle, kuten sanotaan.
Ihan aluksi haluan sanoa sinulle että teidän poika ei varmasti ole ainoa laatuaan jolla on käytössä pieni sanavarasto.Niin oli myös meillä.kirjoitinkin siitä tonne erityislapsien puolelle joku aika sitten.Missä kuussa teidän poika on syntynyt?Meillä siis elokuussa-05 ja nyt on ruennut tulemaan jopa kahden kolmen sanan lauseita tutuista sanoista ja nyt on parin viikon ajan oppinut päivittäin uusia sanoja.Vielä se on hidasta mutta meille jo edistystä!
Sain elokuussa -07 itse soittamalla puheterapeutille ajan ja olemme nyt käyneet siellä kolme kertaa.Viittomia ei ole käytössä. Ensi kuussa seuraava aika.Täti sanoi että katsotaan poikamme kohdalla 3v. asti näin harvoin ja sit jos on tarvetta nähdään useammin.Hänkin sanoi että ei ole yhtään huolissaan, tämä 2v ikä on sellanen että jotkut puhuapälpättävät ja jotkut sit sanoo vaan sanoja.Se on niin yksilöllistä.
Ja juuri nämä kirjat, lorut ja laulut, niitä niin peräänkuulutetaan!Meillä on tehty kaikkia noita ja paljon eikä se silti ole oikein tuonut toivottua tulosta.Minä sanonkin että se on se aika mikä ratkasee ja se on jokaisella lapsella oma.Vaikka sitä nniin ihanan helposti aina vertaa esim.kaverin saman ikäiseen lapseen että kuinka se osaa hienosti puhua niin ei kannata.Tulee vaan itselle masentunut olo ja sellanen tunne että minun lapsessa on nyt joku vika kun hän ei puhu niinkun ikäsensä.Mutta onneksi kaikkien ei tartte olla samanlaisia!
Mutta siis pointti oli se että on täällä muitakin joiden lapsi ei ole 2.5v paljoa höpötellyt ja on silti ihan " terve" ...
Jos haluat enemmän kirjotella, laita vaikka oma s.posti osoite niin kirjotellaan sitä kautta!
Meidän pieni mies on syntynyt 0905. Hän on myös panttaillut sanoja varsin kauan. Mitään muuta erityistä ei ole ollut. Enempi sanoja pojalle on ruennut tulemaan joulun jälkeen ja nyt yhdistelee niitä peräkkäin. Meillä ei neuvolassa ole oltu kovinkaan huolissaan, sanottiin, että katsellaan tuonne kolmen vuoden ikään ennen kuin katsellaan jatkoa. Pojan puheesta puuttuu edelleen konsonantteja, jonka vuoksi puhe on osittain melko epäselvää. Puheen epäselvyyteen neuvolasta todettiin, et jos neljän vuoden ikään mennessä ei ole äänteet suht paikoillaan, niin sitten käännytään puheterapeutin puoleen.
Ainahan sitä lapsensa puolesta on huoli, mut niin kuin esim. Volkkarikin tuossa totesi, niin tämä kahden vuoden ikä on tällainen.
Aurinkoa!
Mitä neuvolassa ovat sanoneet? Me saimme 2v neuvolassa kehoituksen hakeutua puheterapeutille kun poika ei puhunut kuin pari kolme ymmärrettävää sanaa ja hän turhautui kun ei saanut itseään ymmärretyksi.
Poika otti ensi askeleensa vuosikkaana ja motorinen kehitys on muutenkin ollut ikäistensä tasoa. Kova on puuhailemaan ja rakentelemaan. Ei ole juurikaan ollut kiinnostunut kirjoista tai lähinnä siitä että niitä yhdessä luettaisiin.
Puhetarapeutin johdolla aloimme käyttämään tukiviittomia ja kuvia kommunikoinnin apuna. Ne helpottikin kovasti ja poika sai itseään paremmin ymmärretyksi.
Puhetta alkoi tulemaan 3.5v reilummin ja nyt saa itsensä hyvin ymmärretyksi mutta hänen on vaikea puhua käsitteellisesti ja muitakin ongelmia on. Nyt olemme saaneet dysfasia diagnoosin pojalle ja se on ollut eräänlainen helpotus meille.
En tarkoita että lapsellanne olisi dysfasia, tässä lähinnä meidän esikoisen tarinaa. www.papunet.fi (vai olikohan se .net) sivuilta löytyy tietoa,viittomia,kuvia ja erilaisa pelejä joista voisi olla teidän tilanteessa apua.