ystäväi imoitti kaikkien lastensa kummeille tilinumeron

En kuunapäivänä kehtaisi tehdä sellaista.

En osta koskaan romua lahjaksi kenellekkään.. mutta en myöskään anna rahaa lahjaksi.

Kyllä tulisi p-n maku suuhun jos olisin kummina..

Asia on ok jos kummit tai sukulaiset ITSE ehdottavat tilin perustamista lapselle ja haluavat sinne säästää rahaa lapselle..

Muuten.. ei ole hyvää käytöstä vanhemmilta.

Vierailija:

No jaa, jos taas on kyseessä joku köyhä perhe, niin voisihan se lapsi ilahtua enemmän uusista, siisteistä lenkkareista

jos esim. kirppikseltä ei lapsesta löydy kuin rumia ja kamalia lenkkareita. Eli hyödyllinen lahja voi olla lapselle mielusampi kuin ns. turha extra. Tapauskohtaista.

Tietenkin lahjat on aina tapauskohtaisia. Jos tietäisin, että kummilapseni himoitsee joitain tiettyjä lenkkareita eikä perheellä ole varaa kuin halpiksiin, saattaisin hyvinkin mielelläni hankkia lapselle ne hienot. Mutta perusvarusteiden hankkiminen EI ole kummin homma, vaikka kummilapsen perhe olisi miten vähissä varoissa.

Vierailija:

Jos tietäisin, että kummilapseni himoitsee joitain tiettyjä lenkkareita eikä perheellä ole varaa kuin halpiksiin, saattaisin hyvinkin mielelläni hankkia lapselle ne hienot. Mutta perusvarusteiden hankkiminen EI ole kummin homma, vaikka kummilapsen perhe olisi miten vähissä varoissa.

Ellei siis itse halua. Tarkoitin vaan juuri sitä että joskus se purusjuttu voi olla lapselle mieluisampi, ja itse silloin kummina ostaisin mieluummin sen koska se ilahduttaisi lasta enemmän.

Eri asia jos kummi haluaa antaa rahaa, hyvä lahjahan se on, varsinkin isommille lapsille.



Minusta lahjan antan oikeus on päättää, mitä antaa. Parhaassa tapauksessa lahjat ovat juuri sellaisia kun lahjottava haluaa/tarvitsee, huonoimmassa tapauksessa jotain ihan muuta. Mutta lapsen vanhemmat eivät voi sanella että mitä pitäisi antaa. Nätisti voi toki tehdä ehdotuksia; ainakin minä mielelläni kyselen vanhemmilta että mikä ilahduttaisi lasta.

Vierailija:

Tilihommista vielä, eli jos haluaa avata kummilapselle tilin

jolla oleviin rahoihin ei lapsen vanhemmat pääse käsiksi, niin tili kannattaa avata kummin nimiin ja siirtää lapselle sitten kun lapsi on täysi-ikäinen?

Jos noin tekee, kummilapsi joutuu maksamaan valtiolle isot lahjaverot kun koko summa siirtyy hänelle kerralla.

OIKEA tapa on avata lapsen nimiin määräaikainen, korollinen talletustili, josta rahat saa ulos vasta 21v syntymäpäivänä tai muuna tiettynä ajankohtana - mutta johon lisää voi tietysti kerätä vähän koko ajan. Näin raha kerääntyy hiljalleen lapselle itselleen, ei mene veroja, eikä hulttio vanhemmat saa mitään ulos. Oma mummoni teki vielä niinkin, ettei laittanut vielä sitä 18v synttäriä avautumispäiväksi, vaan tosiaan vasta tuon 21v:n jolloin minulla itselläni ole jo aavistuksen verran enemmän järkeä ja myös todellista tarvetta rahalle. Viisas mummo.

Tarpeeseen tuli kyllä opiskeluaikoina, olen ollut vähän kade ;)

eikä se ole mikään peruste, että kummin oikeus on ostaa jotain " kivaa" . Kummin velvollisuus on olla yksi lapsen elämän turvallisista aikuisista. Minä vaikka ruokin kummilapseni (ja niiden siskotkin) jos tarpeen on, vaikka senkin kai pitäisi olla vanhempien velvollisuus ja toki mustakin olisi hauskempaa ostaa niille kimallemeikkejä ja barbinukkeja. (ja epäilemättä niiden vanhemmista olisi hauskempaa kun voisivat itse ostaa peruskamat mutta kun eivät voi)



Älä ryhdy kummiksi jos et halua siitä kuin hauskat puolet.



Mutta itse asiassa mulla on muuten varaa ostaa sekä se peruskamalahja jotain on toivottu (tai antaa rahat siihen) ETTÄ joku hyödytön pikkukiva lisäksi.

Vierailija:

eikä se ole mikään peruste, että kummin oikeus on ostaa jotain " kivaa" . Kummin velvollisuus on olla yksi lapsen elämän turvallisista aikuisista. Minä vaikka ruokin kummilapseni (ja niiden siskotkin) jos tarpeen on, vaikka senkin kai pitäisi olla vanhempien velvollisuus ja toki mustakin olisi hauskempaa ostaa niille kimallemeikkejä ja barbinukkeja. (ja epäilemättä niiden vanhemmista olisi hauskempaa kun voisivat itse ostaa peruskamat mutta kun eivät voi)

Älä ryhdy kummiksi jos et halua siitä kuin hauskat puolet.

Mutta itse asiassa mulla on muuten varaa ostaa sekä se peruskamalahja jotain on toivottu (tai antaa rahat siihen) ETTÄ joku hyödytön pikkukiva lisäksi.

JOS kummilapseni perhe on mahdottoman vähävarainen, niin tottahan toki tuen hienotunteisesti niin paljon kun voin. Varmasti on lahjat silloin tyyliä luistimet JA pieni lelu. Mullakin on varaa ;-) Mutta kun tässä on alunperin ollut kyse siitä, voiko kummin vapaaehtoiset lahjat edellyttää muutettavaksi rahaksi lapsen tilille vanhempien käytettäväksi.

Alunperin ei puhuttu rahapulasta, vaan vanhempien halusta kontrolloida lapsensa kummien lahjavalintoja. Haluaisitko Sinä antaa kummilapsellesi lahjaksi rahaa vain siksi, että hänen vanhempansa pyytävät? Jos he eivät olekaan köyhiä vaan ihan tavallinen keskituloinen perhe? Onko toi sittenkin ok?

Vierailija:

32, sulla on aika idealistinen ja epärealistinen käsitys lapsen ajatusmaailmasta.

t. monen äiti

Kuopus on vasta 2v, eikä kauheasti puhu, joten hänen muistamiseensa en mene mitään sanomaan.

Itse lapsena kyllä muistin.

Sitä suuremmalla syyllä. Mitä järkeä on syytää rahaa turhaan tavaraan?

Vierailija:

Sitä suuremmalla syyllä. Mitä järkeä on syytää rahaa turhaan tavaraan?

Kummilapsen vanhemmille ehkä turha, mutta kummilapselleni tärkeä. Eli kumpparit on joka tapauksessa ostettava, mutta ihanaa pet shop - juttua ei. Silloin kummi antaa sen pet shop- otuksen, ei kumppareita. Tai uutuuskirja, äiti sanoo, että saahan sen kirjastostakin. Kummin tehtävä on silloin ymmärtää, että niin niin, mutta kun se on ihan eri juttu :-)

Tietenkään en halua antaa kenellekään lahjaa, joka ei miellytä, on turha kaikista ja siten myös epäekologinen. Mutta on kai joku välimuoto olemassa vanhempien lahjatilausten ja männävuotisen tiimarin alen jämälöytöjen välissä?

sitä enemmän lapsilla on jo tavaraa. Ihan siitä syystä, että vanhemmat ostavat enemmän ja lapsille tulee jo kavereilta synttärilahjoina kalliimpia lahjoja.



Sitä typerämpää on ostaa vielä yhtä pet shop -kirjaa.

Ei ole hyväksyttävää ellei kummi itse kysy tilinumeroa.

Veikkaan että ne rahat menee muuhun kuin lapselle.



Meillä on sellainen systeemi että kummit kysyy toiveita ja tämä heidän aloitteestaan, jos minulta kysyy niin kysyn edelleen lapselta lahjatoivetta.



Nyt kun lapset on yli kymmenen kummit antaa yleensä rahaa että lapset voi ostaa mitä haluavat.



Mielestäni nämä isommat jutut kuten ulkoiluvaatteet yms. kuuluu perheen hankkia itse. Koskaan meidän lasten lahjatoive ei ole ylittänyt 25 euroa.



Kolmen äiti

vaan siitä että lapsille saisi opetettua jonkinlaista järkevää kuluttamista ja tervettä suhdetta rahaan.

kummeille 25 euron lahjatoiveita???

Vierailija:

mitä hyvätuloisempi perhe,

sitä enemmän lapsilla on jo tavaraa. Ihan siitä syystä, että vanhemmat ostavat enemmän ja lapsille tulee jo kavereilta synttärilahjoina kalliimpia lahjoja.

Sitä typerämpää on ostaa vielä yhtä pet shop -kirjaa.

Rikkaalle perheelle ei saa viedä lasta ilahduttavaa lahjaa, vaan kumpparit, koska vanhemmat ovat jo antaneet paljon materiaa. Köyhälle perheelle ei saa viedä leluja, koska he tarvitsevat ne kumpparit.

Huokaus. Entä ihan tavallinen keskituloinen perhe, saanko sinne edes viedä lapsen ikioman lahjatoiveen, vaikka se ei vanhempia ehkä niin miellyttäisikään?

Jos vanhemmat toivovat, että lahjan antaa rahana, niin mikä siinä on niin vaikeaa? Heidän luulisi tietävän, mikä heidän perheessään heidän lapsilleen on järkevintä.

sen kokonaiskuvan, lapsi toivoo pet shopeja jokaiselta. Ja saa niitä sitten läjäpäin entisten leluläjien päälle.

että lapselle olisi hyvä opettaa jonkinlaisia auktoriteetteja ja auktoriteettien kunnioittamista ja sitä, että hän on lapsi ja aikuiset ovat aikuisia ja aikuiset yhdessä päättävät lapsen parhaasta ja toimivat parhaaksi katsomallaan tavalla lapsen parhaaksi.



Ei niin, että vanhemmat vikisevät jotakin ja kummit ja muut aikuiset lapsen elämässä sitten tekevät, mitä lapsi tilaa...

Vierailija:

Jos vanhemmat toivovat, että lahjan antaa rahana, niin mikä siinä on niin vaikeaa? Heidän luulisi tietävän, mikä heidän perheessään heidän lapsilleen on järkevintä.

Minä en ikimaailmassa laittaisi lantin lanttia lapsen lahjatilille. Sellaista pyytäviin vanhempiin en luottaisi tarpeeksi, että uskoisin minun lahjani menevän suoraan ilahduttamaan lasta. Minä en ole kummi, joka rahoittaa lapsen perushankintoja. Isommille lapsille saatan antaakin rahaa, mutta se on oma päätökseni ja lapsen henkilökohtaiseen käyttöön.

Lahjatoiveita ja ideoita kysyn ja kuuntelen kyllä, mutta pidätän itselläni oikeuden päättää. Sama linja myös toisin päin, omien lasteni kummeja en rajoita lahjavalinnoissa.