ystäväi imoitti kaikkien lastensa kummeille tilinumeron

jolla lapselle ostetaan esim. luistimet, lapsi muistaa sinua ilolla joka kerta kun hän vetää niitä luistimia jalkaan.

Avasimme toisen kummin kanssa lapselle säästötilin johon, voi lapsi ja vanhemmat säästää rahaa tai lapsi voi sinne tyhjätä säästöpossun jne. tarkoitus oli, että tili on tulevaisuutta varten. Kunnes huomasimme, että vanhemmat tyhjäävät tiliä omiin tarpeisiinsa, joten en ole enää sinne rahaa laittanut. Ja itseasiassa toinen kummi rupesi ensin mua syyttelemään, olenko sieltä nostanut rahaa.. juu no en ollut!! Olin ihan huuli pyöreenä kun soitti mulle, olenko nostanut lapsen tililtä rahaa!!??

Kuvitellaan, että lahjat ovat jotain automaatioita, ja että sitä voi tilata ihan mitä itse tykkää... vaan silloin ei enää ole kyse lahjasta.

Mut jos joku urpo ilmoittais mulle vaan tylysti tilinumeronsa, en kylle tekis mieli pahemmin soitella ja kysellä. Kyllähän tuon järkevyyden ymmärtää, mutta tilinumeron heittäminen " pikku vinkikinä" on törkeää, moukkamaista käytöstä. erittäin huonosti hoidettu asia. Mä kysyn kaverisynttäreillekin onko jotakin minä voi huomioida- ja olen monesti saanut hyvän vinkin siitä että lapsi kerää jotakin juttua jne. ja ostanut sitten sitä.

Syntymäpäivissä lapsen kannalta on ideana se, että saa paketin, jonka saa avata ja josta ilahtuu sillä hetkellä. Ei se, että saa kotin ja sitten joskus myöhemmin vanhemmat ostavat sukset. Vanhempien tehtävä on hankkia lapsilleen tarvittavat vaatteet ja varusteet. En muuten yhtään ymmärrä, miten lapsella voi olla 1501 muoviponia ja vanhemmilla ei varaa suksiin?

Kenenkään lapsi tuskin saa perheen ulkopuolelta lahjaksi 1501:ta muoviponia. Eivät meidän lapset ainakaan saa. Saavat syntymä- ja nimipäivinä lahjan per kummi ja jouluna ehkä pari lahjaa per kummi. Siinä se, ei siitä mitään järkyttävää krääsävuorta kerry. Meidänkin nelivuotiaan lelut mahtuisivat yhteen jätesäkkiin, jos pari isompikokoista lelua jätetään pois laskuista. Me vanhemmat sitten ostamme ne peruslelut, isot lelut ja tarvittavat urheiluvälineet.

Vierailija:

että sillä voidaan kustantaa jotakin järkevää, mitä lapsi tarvitsee. Kerätä esim. luistimiin/suksiin kaikki ne roposet jonakin vuonna.

Luuletko että se 1502 muoviponi tuo sitten jotenkin pysyvän tyydytyksen lapselle?

hankintaan on käytetty rahaa.

Vierailija:

jolla lapselle ostetaan esim. luistimet, lapsi muistaa sinua ilolla joka kerta kun hän vetää niitä luistimia jalkaan.

muovileluja ja krääsää ihan sukulaisten yms. toimesta. Itse emme ole ostaneet mitään. Eikä takuulla olla ainut perhe nyky-Suomessa, enempi varmaan perusesimerkki. Lapsia on vähän, he ovat sukujensa silmäteriä ja hyvä niin, mutta rajansa kaikella. Siksi olisi paljon fiksumpaa antaa jotakin järkevää, kerätä isompia summia jne.

vanhemmat tuosta vaan " ilmoittavat" kummeille tilinumeron. Törkeän huonoa käytöstä!

Meillä lapset jo koululaisia, joten leluja eivät enää kaipaa ja vaatteetkin pitää itse saada valita. Poika ilmoitti viimeksi kysyttäessä lahjatoivetta, että tarvitsisi uuden avokelan virveliinsä ja uudet kahluusaappaat, harrastaa siis kalastusta ja tähän saikin sitten isovanhemmilta ja kummeilta rahaa. Meillä kummit yleensä kysyneet nykyään suoraan lapsilta olisiko jotain mitä haluaisivat ja olleet ihan tyytyväisiä kun menee tuollaiseen järkevään tarkoitukseen. Tytön kummi vie tytön joka syntymäpäivä syömään ravintolaan, tämä myös erittäin hauska tapa ja kun tätä on joka vuosi tehty, niin tyttö edelleen odottaa innolla näitä kertoja vaikka täyttää jo 12. Viettävät muutenkin paljon aikaa yhdessä, mutta tuo perinne on vähän erilaista kuin tavan arkinen yhdessäolo.

t. monen äiti

Kyllä se krääsäkin maksaa ja lasten luistimet taas ovat aika halpoja, joten toki voi vihjaista sopiville ihmisille, että mitä jos ostaisitte yhteiseksi lahjaksi luistimet lapselle. Sitä paitsi teillehän jää kivasti rahaa lapsen tarpeellisiin tavaroihin, kun leluja ei tarvitse itse ostaa ollenkaan.

Vierailija:

muovileluja ja krääsää ihan sukulaisten yms. toimesta. Itse emme ole ostaneet mitään. Eikä takuulla olla ainut perhe nyky-Suomessa, enempi varmaan perusesimerkki. Lapsia on vähän, he ovat sukujensa silmäteriä ja hyvä niin, mutta rajansa kaikella. Siksi olisi paljon fiksumpaa antaa jotakin järkevää, kerätä isompia summia jne.

Vierailija:

30, kyllä varmasti muistaa.

Olen itse nelilapsisesta perheestä ja kahden lapsen äiti. Meillä tuo on toiminut jo vuosikymmeniä.



32

Meille kävi näin:



Esikoisen kummi on lahjoittanut lapsellemme rahaa, jonka olemme tallettaneet lapsemme tilille. Rahaa on tullut synttärinä ja jouluna, joskus muulloinkin. Miehestäni tuli ko. kummin esikoisen kummisetä. Kummilahjan valitsi mieheni itse ja se ei ollut rahaa, lahjan arvoa en tiedä, muutama kymppi kuitenkin. Pari kuukautta ristiäisten jälkeen lahja palautettiin meille saatesanoin: " Minä olen antanut teille rahaa ja sinä annat tällaisen lahjan. Minun lahjani on kuule PALJON arvokkaampi kuin sinun." Mahdollista lahjatoivetta kysyttiin, mitään vastasta ei saatu, ei mitään vastausta siis.



Ko. kummi ei tule koskaan enää lahjoittamaan meille tai lapsellemme yhtään mitään, siitä pidän huolen. Antamansa rahat olemme myös palauttaneet.



Että sellainen kummi :(

munkin lapsi tietää, kenen lahjarahoilla sukset ja luistimet on ostettu ja muistaa sen, jopa sanoo sen joskus itse, vaikka on kaikkien sääntöjen ja mittarien mukaan huonostikasvatettu häirikkö ja luuseri-aspergeri.

en tiedä, mutta silloin kun avasimme tilin (kauan sitten) niin meille tuli automaattisesti tilille pankkitunnukset. (en tiedä miksi, kai koska olimme tilin avaajia.. en tiedä kun en ole alan ihmisiä) Mutta siis kertaakaan en ole kummilapsemme tilitietoja edes katsonut, ei mielestäni kuulu minulle. Mutta siis tuskin pelkästään talletustilanteessa saldoa näkee mutta toinen kummi oli kerran tiliä katsonut ja huomannut käteisnostoja sieltä niin syytti sitten minua..

Mistä tiedätte, onko sieltä osteltu lapselle jotain vai itselle?

Fiksu kummi tai mummi kysyy vanhemmilta (tai lapselta tämän ollessa isompi) mitä voisi ostaa lahjaksi, jolloin fiksu vanhempi voi halutessaan pyytää jotain järkevää tai kertoa isommasta yhteislahjasta. Jos kummi tai mummi ei kysy, voi vanhempi kertoa minusta muutenkin lahjatoiveita, kunhan se tulee ehdotuksena eikä minään vaatimuksena:" Jos muuten haluatte osallistua niin ollaan ostamassa yhteisenä lahjana polkupyörää" tai " Jos on vaikeuksia keksiä lahjaa niin yksi mahdollisuus on uusi uimapuku" .

löydetyn ja loistavalta tuntuvan lahjan tilalle tai lisäksi. Itse ainakin välillä ostan kummilapsilleni lahjoja paljonkin etukäteen, jos törmään johonkin todella kivaan tai loistavaan tarjoukseen. Osa näistä on sellaisia, että voin ihan hyvillä mielin jättää ne antamatta juuri sillä kertaa tai antaa ne jollekin toiselle, jos lapsi tai vanhempi toivookin jotain muuta, mutta osa jäisi siinä tapauksessa ihan hukkaan.

Vierailija:

Jos kummi tai mummi ei kysy, voi vanhempi kertoa minusta muutenkin lahjatoiveita, kunhan se tulee ehdotuksena eikä minään vaatimuksena:" Jos muuten haluatte osallistua niin ollaan ostamassa yhteisenä lahjana polkupyörää" tai " Jos on vaikeuksia keksiä lahjaa niin yksi mahdollisuus on uusi uimapuku" .

Luuletko ettei ne lapset/lasten vanhemmat tunnista niitä Hullujen päivien kakanvärisiä erikoistarjouksia tai Tiimarin varastomyynnin 70 prossaa off -laarin poistokamoja parin vuoden takaa? Onpa tosiaan ajatuksella antamista.