kaksi keskenmenoa peräkkäin

En viitsinyt aloittaa uutta keskustelua, niin jatkan tähän mihin jossain vaiheessa kirjoitinkin.



Torstaina tehtiin siis lääkkeellinen tyhjennys ja ensimmäisenä päivänä tulikin eniten ulos (wc-pönttöön) mutta mistä tiedän että kaikki on tullut?

Miten kauan teillä on vuoto jatkunut? Itselläni siis nyt viides päivä mutta neljä päivää on ollut nk. normaalia kuukautisvuodon tapaista (ilman erityisiä hyytymiä). Pari päivää oli jo alavatsan jomotus hyvin pientä mutta tänään on sitten taas jomotellut ja pistellyt vähän enemmän.

Onko teillä kohtalotovereilla myös ollut samanlaista sahaamista, että toisinaan jomottaa enemmän ja toisinaan vähemmän? Vai pitäisikö jomotus jo loppua vaikka vuotoakin tulee vielä?



Entä jälkitarkastus? Miten se tehdään? Onko se ultra vai gynekologinen tutkimus vai? En ole vielä varaillut mistään aikaa mutta kai ensi töikseni soitan neuvolaan ja kysyn mistä lähden varaamaan aikaa. Vai saako jälkitarkastuksen hoidettua neuvolassa?



Kiitos vastauksista ja pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille!

Misti74, vastaan tässä vain omalta kohdaltani sekä sen perusteella mitä olen netistä asiaa tutkinut. Itselläni vuotoa on tullut huomattavasti vähemmän, eli vain parina päivänä kuten kuukautisten aikaan ja muuten vain ruskeaa turhuvuotoa. Lääkkeen ottamisesta on nyt tasan viikko. Soitin naistentautien polille ja sanoivat että pitää odottaa vielä viikko, koska lääke saattaa tehota hyvin eri tavalla eri ihmisiin. Jos ei edelleenkään ole tullut paljoa, niin soitan sinne ja pääsen ultraan.



Periaatteessa jos vuotoa tulee paljon, niin ainakin täällä meilläpäin ei katsota jälitarkastuksessa ultralla, vaan lääkäri tekee vain sisätutkimuksen (sormilla) ja tekee raskaustestin. Jos kaikki on poistunut, raskaustesti näyttää negaa ja kohtu on palautunut normaaliin kokoon. Jälkitarkastus tehdään mun saamien ohjeiden mukaan neljä viikkoa lääkkeen ottamisen jälkeen. Mä en itse suostu odottamaan neljää viikkoa vain todetakseni että raskausjäänteitä on edelleen kohdussa, eli vaadin päästä siihen ultraan mahdollisimman pian. Varsinkin kun mulla tuota vuotoa ei ole tullut kovin paljoa..



Kipuja mulla on ollut vaihtelevasti, joinain päivinä enemmän, joinain vähemmän. Ylipäätänsä kivut ei ole olleet mitään kovia, vain vain menkkamaista jomotusta..



Toivottavasti tästä vastauksesta oli jotain apua. Iso pahoittelu keskenmenosi johdosta!

Ja pahoittelut kaikille keskenmenon johdosta1



Mulla on myös kaksi km:a takana, spontaani rv 5+ ja keskeytetty rv8+, jälkimmäinen todettiin juuri alkuraskauden ultrassa ja ensin yritettiin lääkkeellistä tyhjennystä, joka ei kohdallani toiminut, kärsin vaan helvetilliset tuskat ja pyörryin...joten seurauksena oli parin päivän päästä se kaavinta. Kaavinnan jälkeen vuosin noin viikon, suunnilleen saman määrän kuin menkoissa, ehkä hieman vähemmän, koska menkkavuotoni on tosi runsasta. Jälkitarkastuksessa kaikki hyvin.



Muutama kuukausi keskeytyksen jälkeen tulin taas raskaaksi ja olin heti aivan paniikissa! " Tiesin" raskaudesta jo noin viikko ovulaation jälkeen, samoihin aikoihin tuli vähäistä tuhruvuotoa ja olin samantien varma keskenmenosta (mulla ei ole koskaan tiputtelu/välivuotoa menkoissa yms) ja soitin omalle gynelleni joka määräsi saman tien keltarauhashormonia raskauden tueksi (lugesteroni). Käytin niitä aina rv 12+ asti, kävin alkuraskauden ultrassa rv7+ ja np-ultrassa rv11+ ja molemmissa kaikki hyvin.



Nyt menossa 13+4 ja olen kovasti jännittänyt tuon keltarauhashormonin lopettamisen vaikutuksia, mutta ei ole mitään oireita ollut havaittavissa, ainakaan vielä. Minulle ei siis ole tehty tutkimuksia ja kysyessäni esimerkiksi NKL:ltä keltarauhashormonin käytöstä, sieltä vastattiin, ettei sillä ole todettu olevan mitään merkitystä raskauden jatkuvuuteen tms. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että on olemassa paljon ns " tutkimattomia asioita" eli asioita, joita ei voida todistaa. Joten mistä sitä tietää...



En kuitenkaan usko, että koko raskauden aikana uskallan rentoutua täysin ja luottaa tähän ihmeeseen. Ennen kuin olen synnyttänyt terveen lapsen en uskalla huokaista helpotuksesta. Kyseessä on meillä ensimmäinen lapsi eli aikaisempia hyviä kokemuksia ei ole. Olen myös päättänyt, että käyn aina yksityisellä gynellä alkuraskauden vaiheessa. On liian pitkä aika odottaa kunnallista np-ultraa viikolle 11 tai 12.



Ikäni puolesta (35v) pääsen 3.nnen peräkkäisen km:n jälkeen suoraan tutkimuksiin, toisaalta toivoisin, että olisin vaatinut päästä heti 2.n jälkeen, mutta eipä ollut heti voimia ruveta vaateliaaksi...



Toivon kaikille positiivisempia uusia kokemuksia. En tiedä miten keskenmenosta koskaan täysin toipuu, raskasta se on ja jokaisen uuden odotuksen kohdalla sitä pelkoa kantaa mukanaan. ihmisluonto on kuitenkin ihmeelliseti " uusiutuva luonnonvara" , jostakin niitä voimia vähitellen taas tulee yrittää uudestaan. Koska mikä on vaihtoehto: luovuttaako pelon vuoksi kokonaan? Ei sekään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, joten tässä sitä taas ollaan, raskaana vaikka tuntuukin tosi epätodelliselta...



Saneline07

Minulla takana 4 keskenmenoa, nyt 5. raskaus alussa 6+0. Hyytymistekijät on tutkittu, samoin kromosomit minulta ja mieheltäni. miehellä havaittu ylimääräinen kromosomi, jonka osuutta keskenmenoihin lääkärit pitivät kuitenkin epätodennäköisenä. perinnöllisyyslääkäri oli sitä mieltä kolmannen km:n jälkeen, että huonoa tuuria vain... Ja kuulemma ihan normaalia,ennen vanhaan ei vain tiedetty näin aikaisin raskauksista. sinällään erikoinen mielipide,että 2 neljästä menetyksestä on ollut keskeytyneitä keskenmenoja n. viikoilla 8-9 ja sydänäänet kuultu muutamaa viikkoa aikaisemmin.

tähän raskauteen olen saanut tukilääkityksen, vaikka varmuutta sen hyödyllisyydestä minun kohdallani ei ole. Otan päivittäin 50 mg disperiiniä mahdollisten tukosten ehkäisemiseksi. Lisäksi tukena on keltarauhashormonit. Foolihappoa otan erillisenä tablettina multivitan lisäksi. Välillä hirvittää pillerien määrä, mutta nyt on ainakin tehty jotain, jotta raskaus ei keskeytyisi. Hirveä pelko ja paniikki on takaraivossa, en paljon raskaudestani uskalla nauttia. jostain niitä voimia kuitenkin löytyy ja pieni toivonliekki jaksaa lepattaa.

sa

Sanoin eilen miehelleni, että saamme olla tosi onnellisia, jos tämä ensimmäinen raskaus oikeasti kantaa loppuun asti ja lapsi on terve. En olisi koskaan voinut kuvitella, että tulen näin nopeasti raskaaksi ja kaikki menee hyvin.



Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka voi vaikuttaa osaltaan raskaaksitulemiseen. Onneksi veriarvot olivat normaalissa lukemissa, kun aloimme yrittää lasta, muutoinhan ovat vakavat kehityshäiriöt todennäköisiä ja sikiö usein kuolee niiden seurauksena. Luulin aivan raskauden alussa, että menee kesken, koska minulla oli 1½ päivää pientä vuotoa (epäilin kemiallista raskautta), mutta se olikin ilmeisesti " kuukautisvuotoa" .



En väitä, että tietäisin miltä teistä tuntuu, jotka km:n ovat läpikäyneet, mutta luettuani tarinoitanne siitä miten silti jaksatte yrittää, on pakko todeta että olette rohkeita. En tiedä miten monta kertaa sitä itse jaksaisi yrittää, kun ei koskaan voi tietää pettyykö taas. Toivotan voimia teille kaikille! Elän itse edelleen pelossa, vaikka raskausviikkoja alkaa olla 17 ja ultrassa kaikki näytti olevan hyvin.

Ihan alkuun pahoittelut ketjun aloittajalle! Tuska on suuri ja se on vaan elettävä läpi, hengenveto kerrallaan. Voimia!



Mulla myös kaksi km peräkkäin, molemmat tosin oli tuulimunia. Taustalla on myös yksi onnistunut ja helppo raskaus parin vuoden takaa. Prosenttiluvut kauhistuttavat myös minua ja nyt tässä miettii, että uskaltaako enää yrittää. Ei meinaa sydn kestää tätä särkymisen määrää...

Olen lukenut kaikenmaailman foolihapoista ja disperiineistä, joilla ihmiset on yrittäneet välttää näitä keskenmenoja. Onko kellään asiasta kokemusta/tietoa asiasta ja voisiko niillä ehkäistä tuulimunia? Yrittänyttähän ei laiteta ja nyt on valmis mihin vain ennenkuin pääsee tutkimuksiin. Mietin myös, että onko tuolla luontaistuotepuolella jotain mistä voisi olla apua, edes psykosomaattista? ;)

Mullakin selvis keskeytynyt keskenmeno np-ultrassa viikolla 12. Tiedän siis , miltä susta nyt tuntuu. Tuota raskautta ennen mulla oli yhdet menkat, jota epäilen keskenmenoksi, sillä verenvuoto alkoi todella rajusti. Hulahti oikein kunnolla kesken tunninpidon. Onneksi olin laittanut siteen, kun oli ollut aamulla pinetä vuotoa. Siteestä huolimatta veri tuli kuitenkin farkuistakin läpi. Oli aika kiirus lopettaa tunti ja painua pytylle vuotamaan.



Mun tietääkseni noita ihan alkuraskauden keskenmenoja ei lasketa tuossa tilastossa mukaan, sillä nehän on todella yleisiä, eikä niistä yleensä edes tiedä. Älä siis vaivu epätoivoon. Minäkin olin kaavinnan jälkeen todella pessimistinen onnistumiseni suhteen, mutta nyt alkaa jo toivo itää. Olen kuitenkin menossa kuukauden päästä tutkimuksiin, kun kohtu tuntui kaavittaessa niin myoomaiselta ja ikääkin on jo 37! Sinne asti pitää ainakin odottaa yrittämistä, vaikken millään malttais. Sekin tietty pelottaa, että minkä tuomion se lääkäri mulle sitten antaa.

Koska kemialliset raskaudet ovat todella yleisiä. Sinuna ajattelisin sen km-riskin ihan vain yhden keskenmenon pohjalta, eli ei vielä kasvaneeksi riskiksi.

Mulla taisi olla myös syksyllä kemiallinen raskaus, ja sitten toisesta yrityskierrosta tulin raskaaksi. Se päättyi tammikuun lopussa ultrakäyntiin, jolla todettiin keskeytynyt keskenmeno. Rv11+3 pääsin lääkkeelliseen tyhjennykseen, ja nyt tässä parhaillaan on ensimmäinen kokonainen kierto km:n jälkeen menossa.

Itse kyllä pyrin ajattelemaan, että km-riski on ihan sama kuin muillakin terveillä naisilla. Tosin mun on helppo ajatella näin, koska on jo yksi helposti alkunsa saanut ja hyvin sujunut raskaus takana, eli olen jo äiti. On se varmaan vähän eri asia, kun pelissä on tavallaan koko elämäntilanne.



Mutta mahdollisimman luottavaisin mielin vaan uuteen yritykseen, niin vaikealta kun se tuntuukaan!

Kyllä tämä helpottaa jakaa näitä kokemuksia teidän muiden saman kokeneiden kanssa ja ihanaa huomata ettei ole yksin tämän asian kanssa..



Ihanaa kuulla jos kemiallista raskautta joka keskeytyy ei lasketa oikeaksi keskenmenoksi, koska se 20%-40% todennäköisyys kolmannelle keskenmenolle kuulostaa musta todella pelottavalta.. Jotenkin tämän keskenmenon tuskan suuruus on yllättänyt. En ikinä olisi uskonut miten paljon toiveita ja ajatuksia sitä oli ladannut muutaman kuukauden aikana ja kun kaikki yhtäkkiä selvisi että sikiö on kuollut, tuntui kuin koko maailma olisi romahtanut. :(

Voin vain kuvitella miten hirveältä tuntuu kun on ajatellut kaiken olevan hyvin ja sitten saakin tuollaisia uutisia. Otan osaa suruusi.



Joskus toistuviin keskenemnoihin on hyvin yksinkertainen ja helposti hoidettava syy. Kyseessä saattaa olla esim. tukostaipumus tai alhaiset keltarauhashormoniarvot. Siksi en sinuna pelkäisi ihan kamalasti uutta raskautta, niin kamalalta kuin nyt tuntuukin jos se menee kesken on sitä seuraavalla raskaudella paljon paremmat mahdollisuudet onnistua koska silloin asiaa on ruvettu tutkimaan. Mulla oli toistuvia keskenmenoja just ton tukostaipumuksen vuoksi, nyt on tukilääkitys koko raskauden ajan ja ollaan jo viikolla 21+ eli lupaavalta näyttää.



Toivotaan kuitenkin, että kyse sinun kohdallasi oli vain huonosta tuurista ja että tämä keskenmeno saadaan nopeasti " pois päiväjärjestyksestä" esim. just ton kaavinnan kautta ja seuraavalla kerralla menee kaikki hyvin.



Myös muille tämän ketjun kovia kokeneille edelleen voimia ja parempaa tulevaa!



Tiuh

Keskeytynyt keskenmeno on jotenkin vielä spontaania itsestään vuotavaa pahempi, ainakin minusta. Mulla 1. km oli samanlainen ja suht kuin sinulla, 2. oli ihan alkuraskauden km (ehkä ns. kemiallinen) ja 3. oli myös keskeytynyt km, joskin huomattiin aiemmin kun 1. km sillä vaadin ultraa viikolla 9 aiempien keskenmenojen takia. Multa ei ehditty tutkia kuin kilpirauhasarvot ja fosfolipidivasta-aineet jotka oli ok. Laajemmat tutkimukset tukostaipumusten, mun ja miehen kromosomien suhteen jne. oli edessä kun tulin raskaaksi heti 3. keskenmenon jälkeen. Ilman tutkimuksia soitolla sairaalaan

lapsettomuuspolin lääkäri pyynnöstäni " määräsi" keltarauhashormonia raskauden alkuun ja Disperiiniä lasten annoksella. Ja raskaus sujui hyvin ja syntyi terve tyttö.



Jos olisin asemassasi ja olisi vähän ylimääräistä rahaa kävisin ehkä yksityisellä (näihin asioihin perehtyneellä gynellä) tutkituttamassa ainakin nuo helposti tarkistettavissa olevat jutut; keltarauhashormonin, fosfolipidivasta-aineet jne. Selvästi havaittavat kohdun rakenteelliset anomaliat on kai suht poisluettu ultralla. Julkiseltakin puolelta voi kai myös kysyä asiaa, ties vaikka joku lääkäri jotakin arvoja tarkistaisikin...



Keskenmenojeni yhteydessä luin aiheesta PALJON ja selvisi, että monissa maissa tutkimuksia suositellaan ja aloitetaan jo 2 keskenmenon jälkeen, juuri koska riski kolmanteen keskenmenoon on suuri ja osassa tapauksista " hoito" ja näin ollen uuden keskenmenon riskin alentaminen on helppoa. Ainakin minulle 2 gyneä vakuutti ettei disperiiinin käyttö pienellä annoksella, vaikka tukostaipumuksia ei olisikaan, aiheuta merkittäviä riskejä odottajalle tai sikiölle. Mulla vuosi ikenet ehkä tavallista enemmän, muuta en huomannut. Söin disperiiniä viikolle 36 asti.

Onko se ihan vain hemoglobiini? Mulla nimittäin on aika korkea hemoglobiini. Vai onko 150 korkea? Voi kun olisinki tajunnu alkaa syömään disperiiniä!

Jos jollain on tietoa paljon suunnilleen maksavat keltarauhashormoni ja se tukostaipumus-tutkimukset yksityisellä niin olisin tosi kiitollinen! Jos selviää parilla sadalla eurolla, niin voisin mennä. Yritän eka kinuta terveyskeskuksesta niitä tutkimuksia, mutta saa nähdä onnistuuko.. Te, kenellä on havaittu tukostaipuksesta tai keltarauhashormonista johtuvia keskemenoja, onko teillä ollut niistä " sairauksista" johtuvia muita oireita?



Nyt haluiaisin tehdä kaikkeni ettei seuraavalla kerralla käy taas näin.. Voihan se hyvin olla että nyt on ollut vaan huonoa tuuria, mutta mielessä kummittelee että entä jos voisinkin jotenkin tähän vaikuttaa itse ja jos en tee mitään, menetän seuraavankin lapsen.. Toisaalta en tiedä miten lääkärit suhtautuu tähän kun se eka raskaus tosiaan oli vain se kemiallinen, eli varsinaisia todettuja keskenmenoja on vasta yksi.

Tulin raskaaksi tasan vuosi sitten ja se meni kesken viikolla 6. Se oli kova paikka mutta selvisin kuitenkin siitä henkisesti aika hyvin. Ja innolla aloimme yrittää uudelleen. Mutta vasta jouluna sitten tärppäsi uudelleen ja pelkäsin keskenmenoa koko ajan. Sitten päästiin jo viikon 7 yli ja ajattelin että josko nyt onnistuisi. Olimme mieheni kanssa todella onnellisia. Ystäväperhe kertoi juuri niihin aikoihin, että laskettuaika on heillä kuukautta ennen kuin omani. Emme tosin kertoneet vielä raskaudesta. Sanoin miehelleni että odotetaan ensimmäistä ultraa ja neuvolaa.



Tilasin sitten neuvola-ajan ja ultran. Tosin pelkäsin kokoajan että miten käy. Edellisenä päivänä ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä sitten tämäkin raskaus meni kesken. Viikkoja oli 10.



Siitä on nyt neljä viikkoa aikaa. Ja tuska on valtava. Itse keskenmenokin oli fyysisesti paljon rankempaa. Pitelin juuri viikonloppuna siskoni pientä nyyttiä ja se kaipaus omaan pieneen nyyttiin on valtava. Vaikka kaksi lasta on jo ennestään. Nuorimmainen on jo koulussa.



Tunnen itseni epäonnistuneeksi naiseksi, ja jotenkin on tunne ettei meille enää lasta tule. Vaikka sitä kovasti toivoisimme. Pelottaa aivan kamalasti enää edes yrittää. Pelkoa, toivoa ja menettämistä. En tunne enää onnentunnetta. Tämä menetys oli valtava.



Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnistunutta seuraavaa raskautta.

Joku kyseli veritulppariskistä. Itselläni todettiin tuo geenivirhe vuonna 2002, kun sairastin vasemman pohkeen trombin.

Kenelläkään muulla lähisuvussani ei ole geenivirhettä.

Verikokeet otettiin Mehiläisessä ja lähetettiin SPR:lle. Hintaa tuli noin 250 euroa.



Minulla on yksi onnistunut raskaus takanapäin, tosin tyttö syntyi 6 viikkoa etuajassa. Syytä ei selvitetty mutta itse ajattelin että geenivirheellä voi olla asian kanssa tekemistä. Piikitin Klexanea rv 9-10 lähtien ja synnytyksen jälkeenkin vielä 6 viikkoa.



Eilen oli rv 12+0 ja np-ultrassa todettiin sikiö kuolleeksi (n. rv 9). Tänään aamulla aloitin KOS:lla lääkkeellisen hoidon ja muutama tunti sitten alkoi vuoto. Toivottavasti kaikki tulee ulos...

Mietityttää taas, että onko geenivirheellä osuutta keskenmenoon. Klexanet aloitin noin rv. 9.

Pelottaa aloittaa taas kaikki alusta. Muutenkin kun kyseessä on tuplariskiraskaus; veritulppariski ja edellisen lapsen keskosuus...

Misti74, en osaa kysymykseesi valitettavasti vastata, mutta isot pahoittelut menetyksesi johdosta. Tiedän niin hyvin mitä tunteita nyt läpikäyt, päällimmäisenä järkytys ja epäusko.. Toivottavasti joku osaa auttaa kysymyksesi kanssa. Itse aion jälkitarkastuksen tekevälle lääkärille esittää pinon kysymyksiä, jotka toivottavasti selventävät mun ajatuksia. Sullakin on varmaan muutaman viikon päähän varattu aika jälkitarkastukseen, joten viimeistään sieltä kannattaa hankkia lisätietoa.

ei liity tukostaipumuksiin, eli hemoglobiini arvosta ei voi päätellä onko tukostaipumusta. Ymmärtääkseni kyse on useista mahdollisista tukostaipumuksista, joista tuollainen jatkuvaa pistämistä raskausaikana vaativa ja korkean veritulppariskin sairaus on vakavimmasta päästä, eikö? Taas koska kyse on pienimmillään vaan kohonneesta arvosta, niin sellainen ei vaikuta normaaliin elämään. Mutta kun istukka kehittyy, ovat sen verisuonet alussa niin mikroskooppisen ohuita, että kohonnut veren tukostaipumus saa ne tukkeutumaan. Suunnilleen näin mulle on selitetty...Ja voi hyvinkin olla, että joku raskaus onnistuu, mutta sitten tuleekin useita keskenmenoja. Ja usein on ainakin jollain tapaa " perinnöllistä" , vaikkei suoranaisesta geenivirheestä aina voidakaan puhua? Mutta siis,voi olla, että kyselemällä löytyy suvusta toistuvista keskenmenoista kärsineitä, niistä ei vaan ennen vanhaa kovin puhuttu. Munkin isoäidillä ollut kai ainakin 2 tai 3...



Tukostaipumuksia selvittelevät kokeet maksanevat tosiaan yksityisellä joitakin satasia? Ne lähetetään varmaan SPR:lle, joka ne Suomessa tutkii, kuten julkiselta puoleltakin lähetetyt. Ainakin silloin kun sain lähetteet kokeisiin (joita ei ehditty siis ottaa kun tulin jo 4. kerran raskaaksi, ei kuulemma voida oikein ottaa raskaana...) sanottiin, että vastauksissa kestää viikkoja, kun tosiaan analysoidaan olikohan Hesassa vai Oulussa SPR:n labrassa. Kun taas esim. keltarauhashormonin, kilpirauhasarvojen ja fosfolipidivasta-aineitten osalta kokeet tutkitaan nopeasti, eivät vaadi lähettämistä mihinkään erikoislabraan. Niiden luulisi myös olevan edullisempia? On varmaan muitakin mahdollisia tutkimuksia, mutta nämä mainitut mulle on jäänyt mieleen.



Jos menee yksityiselle, kannattaa varmaan valita (kyselemällä) asiaan perehtynyt lääkäri, osalle perusgyneistä tukostaipumusten liittyminen keskenmenoihin tuntuu olevan vielä ihan hepreaa... Ja kokemusta _laajasta_ joukosta gynekologeja yksityiseltä ja tays:sta ;)