Mitä on teini-iässä odotettavissa, kun nyt 9v. tyttö on ihan mahdoton.
Kaikki on " ihan sama" tai " mitä välii" . Kotitöitä ei tekisi millään, aamuherätykset on kamalia, kouluun ei huvittaisi mennä. Aikaa viettäisi vain tietokoneella tai elokuvia katsellen. Sanoo ilkeästi vastaan tai jopa huutaa. Vielä syksyllä hän oli aivan ihana aurinkoinen lapsi.
Kauhulla odotan teini-ikää....
Kommentit (15)
Varmaan kauhea teini-ikä kuten itselläni oli. Olin jo ennen murkkuikää kovatahtoinen ja hankala, saati sitten myöhemmin...miten lie vanhemmat selvinneet kanssani. Tasaantui sitten iän myötä.
en osaa neuvoa, mutta ihana lukea, että muillakin taistellaan näin. Tyttö täyttää parin viikon päästä 9 ja nyt joulun jälkeen kaikki on ollut tota " aivan sama" ja " mitä välii" . Tietokone ja kaverit kyllä kiinnostaa, muu ei. Koulu on tosi tyhmää ja äiti ei sais neuvoa missään. Huokaus.
Jälkimmäistä lausetta käyttää yleensä, kun pyydän tekemään jotain " on vähän vaikee tehdä kun pikkuveli kiusaa/tämä on kesken/kynää ei löydy/reppu on hukassa jne jne"
Meidän 12 v. oli tuollainen vielä saman ikäisenä. Kun en sietänyt huutamista, ovien paiskomista, vetelehtimistä silloin kun jotain pitäisi tehdä, haistatteluja jne. silloin, on tähän ikään mennessä rauhoittunut huomattavasti. Vastaavasti enkelimäisesti käyttäytyt kaksossisko on nykyään päinvastainen.
Ota tilanne kerrallaan ja ole JOHDONMUKAINEN. Jos sanot jotain, pidä siitä kiinni, vaikka mikä olisi. Aseta selvät rajat jo nyt, sekä käytökselle että muulle.
Kyllä se siitä siskoseni, kun on pakko;)
Vaikka on vaikeaa ja lapsen kanssa kovaa niin pitäkää se kuri ja säännöt. Itse olisin tarvinnut sitä vaikka se silloin tuntui nipotukselta ja vanhemmat kalkkiksia jne....
En tiedä mitä tuleman pitää meillä kun juniori tulee tuohon ikään, mutta haluaisin tarjota hänelle sitä mitä itse jäin vaille.
-3-
*helpotus* - onneksi mullakin on vaikeita 9-vuotiaita. meilläkin on kaikki nykyään " ihan sama" ja " ketä kiinnostaa" , vaika mitä ehdottaisi. Olen jo miettinyt että onko " päässä vikaa" vai alkaako murkkuikä näin aikaisin :o. Välillä on ihan mukava oma itsensä ja toisinaan taas mahdoton. Huoneen siisteyden kanssa on vaikeaa kun mitään ei tapahdu vaikka miten uhkailisi. Likapyykit jää jonnekin lojumaan ja muutenkin tavarat on hukassa...
Tietokoneella istuisi vaikka miten kauan(gosupermodel-sivuilla) ja lukemiseen saisi myös hukattua aikaa rajattomasti. Joskus haluaa " olla rauhassa" jopa kavereilta toisinaan taas kaverin pitää olla kokoajan vähintään kännykän päässä.
Toivottavasti murkkuikä ei ole kovin vaikea kun musta tuntuu että se on jo jotenkin alkanut....jos se tästä vielä pahenee niin..
taas olen niin onnellinen kun olen kurilla ja rakkaudella kasvattanut ja aina ollut sitä mieltä, että jos saan alle 5-vuotiaan tottelemaan, murrosikä ei tuota ongelmia. eikä meillä tuota. olisit ollut järkevämpi aikanaan.
ja sit repes.. voi mun isi ja äiti raukkaa kun mun murkkuikä kesti vielä sinne parikymppiseksi asti. olin oikeasti tosi vaikea. mutta niin vaan se järki kasvoi mullakin päähän ja rauhoituin. :) että jos vaikka teillä mennään nyt rajua aikaa voi se teini-iässä helpottaa;)) toivon niin.
Siis kyllähän sen viisivuotiaan saa " tottelemaan" mutta 9-vuotiaalla on jo omaakin tahtoa - ellei sitä ole lytätty liialla kurilla aikoinaan. Mulla on itsellä ollut hyvin ankara kuri (vaikkain paljon rakkautta) mutta olen aina ollut liian kiltti ja se toisaalta harmittaa. Itse haluan että tyttärelläni on sitä omaa tahtoa ja rohkeutta näyttää se myös kotona!
Vierailija:
taas olen niin onnellinen kun olen kurilla ja rakkaudella kasvattanut ja aina ollut sitä mieltä, että jos saan alle 5-vuotiaan tottelemaan, murrosikä ei tuota ongelmia. eikä meillä tuota. olisit ollut järkevämpi aikanaan.
Meillä myös ihan samalla tavalla " on vähän vaikee..."
Vierailija:
Mun 9 v:n lempilauseet on " ihan kohta" ja " on vähän vaikee.." .Jälkimmäistä lausetta käyttää yleensä, kun pyydän tekemään jotain " on vähän vaikee tehdä kun pikkuveli kiusaa/tämä on kesken/kynää ei löydy/reppu on hukassa jne jne"
Mua aina ihmetyttää nää jutut, että lapset ei tee millään kotitöitä tai vaan hirveällä napinalla, ja vaan istuisi tietokoneella... Siis kuka jaksaa tapella tuollaisista asioista jatkuvasti lasten kanssa?
Mun muksuille on aina ollut ihan selvä juttu, että jos omista velvollisuuksista ei pidä huolta, on ihan turha kuvitella sitten mitään omia oikeuksiakaan. ELi jos ei kotityöt, koulu, käyttäytyminen kohtuullisissa rajoissa suju, niin sitten ei todellakaan surffailla missään netissä tms.
Yksi tärkeä juttu on ollut myös se, että kotitöiden osuus perheenjäsenille on neuvoteltu yhteisissä " kokouksissa" , eli meillä ei myöskään vanhemmat ole mitään despootteja ja vain sanele asioita ylhäältäpäin. Lapset on yleensä varsin järkeviä, ja ymmärtävät kyllä, että perheessä jokaisella on oikeutensa ja velvollisuutensa, ei toista ilman toista.
Joo pidetään paljon sylissä ja hellitellään ja onneksi tulee vielä mielellään syliin. Välillä on vaan pidettävä sylissä myös sitä toista lasta.
Ja kyllähän nuo riidat aina selvitellään niin että tyttö istuu sylissä ja halitaan oikein kunnolla.
Vierailija:
Pitäkää enemmän sylissä
Mutta toisilla lapsilla on tosi rankkoja uhmakausia, kuten meidänkin 9-vuotiaalla tyttärellämme. Kaksi muuta lastamme toimivat kuin unelma ja ongelmia ei ole, sovitut asiat pitävät. 9-vuotiaallamme kaikki on ongelmaa, eikä mikään ole enää yksinkertaista. Hänen täytyy ilmeisesti käydä tämäkin kausi läpi ja todeta lopuksi se tosiasia, ettei säännöt sillä lailla muuttuneet ja saadakseen lisää vapauksia on toimittava toisella lailla. Hän oppii sen näin, muut lapsemme sitten oppivat jotakin muuta reittiä saman asian ja saattaapa joku omaksua tuonkin viisauden ihan ilman kapinoitakin. Lapset ovat erilaisia!
Kotityöt ei hänelle maistu yksin, mutta siskon kanssa maistuu. Itkettää itseäkin joskus, kun oikein nalkutan hänelle, mutta itkettää myös se, että ei oikein koe omakseen perusjärjestystä tai sitä, että siivoaisin omat jälkensä.
Minä puolestani taas kyllä siedän vastaananemista, ovienkin paiskomista kotona (minulle), mutta potkiminen, lyöminen ja haukkuminen on ehdottomasti kielletty. Ne on nykyään hanskassa eli niistä ei tarvitse huomautella.
Kuvittelen niin, että kun lapsi tietää, että puututaan asioihin, niin ne pysyy hanskassa tai ainakin alkaa hanskautua, mutta ainakin meidän nuorempi on erittäin herkkä tietämään, milloin voi vetää mistäkin narusta.
Kouluun kyllä menee ihan mielellään ja läksyt tekee, mutta sitten kun pyydän tekemään jotain kotihommia, kuluu vaan joo joo, mutta mitään ei tapahdu.
Kun perheen pitäis yhdessä lähteä johonkin ja häntä ei huvita, ei vaan pue päälleen. Kun sitten lopulta en keksi muuta kuin alan " uhkailemaan" ,ettei esim. saa tehdä jotain, niin kuuluu " mitä välii" . Kun haluaa jotain kinuaa sitä lakkaamaatta, " miksi en saa " . Selitykset ei auta, takas tulee vaan " mutta miks" .
Jos esim sanon, että et voi laittaa tuota vaatetta tänään, niin tulee " miks" ja kun sleitän, että pakkasta on liikaa, taytyy laittaa lämpimämpi vaate, muuten tulet kipeäksi. " mitä välii" jne.
Yhteenottoja on siis tosi paljon. Aina tytär on ollut itsepäinen, mutta tämä on kamalaa. SItten välillä tulee syliin japyytää kyynelsilmin anteeksi.
Jos sitten jotain unohtuu, esim harrastukassista puuttuu puhtaat sukat, niin minä saan syyttelelyt niskaani, vaikka olen juuri ennen lähtöä käskenyt tarkistaa löytyykö kassista sukat. Hän kun ei ole kuullut minun sanovan mitään.
Vierailija: