Lue keskustelun säännöt.
Huolestunko turhaan?
24.03.2008 |
Aloin miettimään tyttäreni käytöstä:
-ei tee läksyjä tullessaan koulusta
-repun sisältö aivan sekaisin
-ei tee oma-aloitteisesti aamupalaa yms.
-ei siivoa omaa huonetta
Vähän tuntuu, että hänestä on tullut enemmän passiivisemmaksi tai välinpitämättömäksi.
Myös olen huolissani hänen itsetunnosta. Hän ottaa asiat herkästi ja oli sanonut haluavansa tappaa itsensä jos tekee jotain väärin. Perheen pahin " valittaja" on hänen isänsä joka tekee mielestäni huonoa tytön itsetunnolle. Tytölle saarnaminen ei ollut ainoa. Minullekin tekee myös jopa 2 tuntia.
Onko tästä haettava apua? Keneltä? Kouluterveydenhoitajalle?
Tyttö on 7,5 vuotias.
T: Huolestunut äiti
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En toki lastasi tai perhettäsi mitenkään tunne -voin vain puhua omasta kokemuksestani ja näkemyksistäni.
Toisinaan tuntuu, että nykyisin haetaan turhankin herkästi " apua" asioille, jotka voivat olla ihan normaalejakin tiettyyn ikäkauteen liittyviä juttuja. Mutta toisaalta taas olen vähän sitäkin mieltä, että siinä vaiheessa, kun vanhempi alkaa olla oikeasti huolissaan lapsestaan, oli asia miten pieni tai suuri tahansa, niin paljon pienempi " vahinko" on hakea apua " turhaan" kuin ei ollenkaan... Sinuna ehkä kuitenkin kääntyisin tosiaan ensin vaikkapa koulterveydenhoitajan TAI koulupsykologin/kuraattorin tms. juttusille. Perheneuvolatkin ovat olemassa ihan lapsiamme varten! Ehkä itse kääntyisin perheneuvolan puoleen - joskin jonot niihin ovat yleensä melkoiset. :-/ Koulun oppilashuollon piiriin voisi päästä nopeammin, mutta perheneuvola olisi ehkä parempi.
Kuvauksesi tytöstänne sopii melko hyvin omaan keskimmäiseen lapseeni (poika). On tosin nyt jo 9,5 v ja 3. luokalla. Mutta läksyjen teko on puuronjuontia (koulumenestys onneksi kuitenkin kohtalaista,pärjää syntymälahjoillaan...), ei suostu siivomaan kuin aivan hirvittävän huudon/uhkailun kanssa, mikään rangaistus mistään ei tehoa, kulkee ihan kaikissa asioissa " omia polkujaan" , nykyisin ikävä kyllä myös varastaa ja valehtelee säännöllisesti :-(, syö aamupalaa ehkä 1-2 kouluaamuna viikossa, ei tule kotiin iltaisin ensimmäisestä eikä toisestakaan kännykkäsoitosta jne... Lista on loputon. Mutta mikä pahinta, MIKÄÄN ei tunnu kiinnostavan tai innostavan. Elämä hänen kanssaan on suoraan sanottuna aika raskasta... Raskainta toki varmasti hänelle itselleen. :-( Olemme itse olleet perheneuvolan asiakkaina jo yli vuosi sitten, mutta emme sieltä kyllä apua juurikaan saaneet. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö teidän kannattaisi tai tuli yrittää!!
Enempiäneuvoja minulla ei ole antaa. Mutta voimia teile eloon ja oloon!! Ja ota rohkeasti yhteyttä perheneuvolaan tms. jo tällä viikolla! Sillä kesään on enää pari kuukautta ja kesäaikaanhan eivät asiat tässä maassa etene mihinkään...