Luin eilen Mensan jäsenistä jutun ja sen mukaan useilla jäsenillä tyypillien tausta on ollut sellainen, että
on lapsena ollut nokkela ja oppinut reilusti ennen koulua lukemaan ja laskemaan. Koulussa ei vältämättä ole ollut luokkansa parhaita, koska on tylsistynyt ja helposti vajonnut ajatuksiinsa tunnilla jne. Av-mammathan aina sanovat täällä, että aikaisin lukemaan oppiminen ei mitenkään korreloi älykkyyyden kanssa, mutta kyse taitaa olla tyypillisestä perisuomalaisesta kateudesta!
Kommentit (45)
Veljeni ÄO on 170, mutta hän oppi vasta koulussa lukemaan. Vanhemmat ei ehtineet opettamaan häntä aiemmin. Isoveli opetti sitten minut lukemaan 5-vuotiaaana - testattu ÄO:ni on 130 mikä ei riitä Mensaan (pääsyraja 148). Kävin joskus huvikseni testissä niihin aikoihin kun velikin testattiin.
Sen sijaan sekä veljeni että minä pärjäsimme todella hyvin koulussa. Tunnen veljen kautta paljon mensalaisia, jotka ovat kaikki olleet hyviä koulussa ja ovat nyt väitelleitä tohtoreita. Ja ei, veljeni ei ole valikoinut ystäviään Mensasta (ei ollut aktiivinen jäsen), vaan on vain viihtynyt ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Siis tyyliin kvanttifysiikka, ohjelmointi ja sellaiset.
Veljeni on myös hyvin sosiaalinen ja tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Monilla tuntemillani mensalaisilla tosiaan on sosiaalisia ongelmia, lähinnä ujoutta. Uskon, että se johtuu usein kouluaikaisesta kiusaamisesta.
Tunneäly on tärkeämpi tekijä menestymisessä.
En voi mitään että oppi laskemaan ja lukemaan alle 4v, on pikkuseikkoja tuijottava, kokonaisuuksille sokea yksilö. Psykologi löysi hänestä as-piirteitä. Sosiaalisella, ei motorisella puolella siis.
Mielelläni haluaisin supliikin, sosiaalisesti taitavan ja kyvykkään, ihmisien kanssa pärjäävän lapsen, jotta elo olisi hänelle elämän monissa yhteisöissä helpompaa.
En saa valita. Rakastan häntä tuollaisena " vammaisenakin" , olkootkin että lukee ja laskee taitavasti.
Eikö ihmiset vieläkään tajua inhimillisyyden monimuotoisuutta.
Mikä seikka tekee toisesta jollakin tavalla toista paremman? Ja ihmisestä arvokkaamman? Se että laskee taitavasti? Se että osaa olla ihmisien kanssa monimutkaisissa sosiaalisissa kontakteissa? Se että on pitkä? Vaalea? Atleettinen?
Anteeksi jos vaikutan närkästyneelle, mutta aina se loukkaa kun aletaan puhumaan oman lapsen kaltaisista ihmisistä alentavaan sävyyn.
Miten se tosiaan jossain tutkimuksessa määritellään?
Minusta se on sitä, että on itse onnellinen ja tyytyväinen omiin valintoihinsa. Mutta kai se perinteisillä mittareilla on se raha ja asema. Tutkimuksessa on hankala objektiivisesti mitata onnellisuutta...
-23
kaikki tietänevät, miksi as-henkilöt pärjäävät tälläisissä suppeissa muutamaa älykkyyden lajia mittaavassa testissä. sosiaalisesti nämä ' älyköt' saattavatkin olla täysin vammaisia....
Viittasin tuohon 8 kirjoitukseen. Siksi sana vamma- on sitaateissa. Ehkä sana -täysin vammainen- oli se mikä raapaisi.
ei nyt noin pienenä voida muuta päätellä kuin sitä, että lapsella on todennäköisesti loogis-matemaattista kyvykkyyttä. Aika näyttää, mitä muuta hänellä on.
Loogis-matemaattinen kyvykkyys on siis sitä, mitä perinteiset älykkyystestit mittaavat.
se kasvatustieteilijä
kun täälä ollaan suurin piirtein sitä mieltä että kaikki mensalaiset ja älykkäät ovat aspergeita!
jos asperger on hyvin, hyvin lahjakas matemaattisesti, saa hän äo-testissa täydet lukemat siitä osuudesta. Sen takia heidän loppupisteet ovat niin korkeat.
En osaa vastata kysymykseesi. Ei ole hajuakaan miksi as ihmisiä pidetään, jos pidetään älykkäänä, tai jotain. Se mitä olen saanut tietoa, on siinäkin ominaisuudessa lukuisia variaatioita ja ilmentymismuotoja.
Meillä oli siis sen myssymaakarin mielestä as piirteitä. 5v laskee +, -, jako, kerto sekä murtolukuja. Luki sujuvasti alle 4v. Joissakin arkipäivän ongelmanratkaisu tilanteissa nuoremmat sisarukset pärjäävät mennen tullen paremmin.
Minulle se on vain ominaisuus josta en viitsi arkielämässä edes mitään muille kuin lähimmille ihmisille puhua. Saisin vain oudon linnun maineen. Mielummin kehun, varsinkin lapseni kuullen, kuinka ihanasti hän leikkii sisarustensa kanssa, tai kerron kuinka mukava on tehdä lapsen kanssa yhdessä juttuja. En halua että häntä pidetään jonakin sirkusapinana. " Kerro Väinö tätille paljon on 3/8 + 4/8."
Todellakin älykäs menestyy koulussa sillä se on hänelle helppoa, kuuntelemalla pärjää ja lukea ei tarvitse. Jos on asenteessa vikaa ja aliarvioi koulusysteemiä ja menee ylimielisenä koulunsa läpi sehän suorastaan tyhmää ei älykästä.
Älykäs lapsi ymmärtää jo kouluaikaa pidemmälle, ymmärtää koulun merkityksen tuleviin opintoihin.
Koulumenestykseni oli ala-asteella surkea. Opin lukemaan 7-vuotiaana koulussa, koska kotona ei opetettu lukemaan. Kasvoin koko ala-asteen ajatellen, että olen tosi tyhmä! Opettaja siis antoi ymmärtää näin... :(
Yläasteella rupesin kiinnostumaan koulusta ja menestymään hyvin myös matemaattisissa aineissa, joita olin aiemmin suorastaan pelännyt. En mennyt lukioon, kun ajattelin olevani liian tyhmä sinne... No, valmistuin kauppaopistosta huippuarvosanoin ja hain kauppakorkeaan. Pääsin ekalla kerralla ja valmistuin maisteriksi alle kolmessa vuodessa. Nyt olen kauppatieteiden tohtori.
Mensan jäsen olen ollut yli kymmenen vuotta. Menin testiin silloisen poikaystävän yllyttämänä. Jos olisin valmistautunut ennakolta, niin olisin varmaankin saanut ihan hyvät pisteet. Nyt pääsin nippa nappa läpi. En ole aktiivijäsen, enkä edes pidä itseäni erityisen älykkäänä. Olen erittäin sosiaalinen ja inhoan nippelitietoja. Yleissivistykseni ei ole paras mahdollinen, koska historia yms. eivät ole koskaan kiinnostaneet.
Omia lapsiani en ole opettanut lukemaan ennen koulua. Ovat kyllä osanneet kirjaimet, mutta niitäkään ei ole erikseen opetettu. Näppituntumalta vaikuttaa siltä, että tytär on tosi fiksu, poika todennäköisesti keskiverto. Se tosin ei tee kummastakaan yhtään enemmän tai vähemmän rakasta... Joka tapauksessa en lähtisi leuhkimaan sillä, että lapsi osaa lukea 3-vuotiaana. Todennäköisesti vain turhautuu koulussa.
Vai olen minä sitten vähintäänkin alisuoriutuva asperger -aikuinen? Ja kuitenkin outo friikki, kun kerran lukemaan opin vasta ekalla luokalla. Noh, ihan miten tykkäätte. Olen erittäin sosiaalinen älykkyydestäni huolimatta. :)
Vierailija:
Veljeni ÄO on 170, mutta hän oppi vasta koulussa lukemaan. Vanhemmat ei ehtineet opettamaan häntä aiemmin.
matemaattis-loogisesti lahjakkaita. Älykäs ihminen pärjää systeemissä kuin systeemissä, koska osaa mukauttaa käyttäytymistään. Peruskoulussa ja lukiossa kymppien saaminen lahjakkaalla lapsella ei edellytä muuta kuin systeemin hyväksymistä, ja avoimen kapinoinnin välttämistä. Asioiden oppiminen ei ainakaan minulla vaatinut siellä kovin paljoa energiaa, ekan kerran elämässäni tein opintojen eteen töitä, kun yliopistossa luin teoreettista fysiikkaa.
Tosi tässäkin keskustelussa jos useapi sanonut olleensa koulussa huono, mutta aikuisiällä menestynyt ja mensa jäseneksi päässsyt.
noin. On paljon kilpailevia teorioita älykkyydestä, ja tuollaiseen yleiseen älykkyyden G-faktoriin ei käsittääkseni enää mitenkään yleisesti uskota. Eli älykkyyttä on myös se käyttäytymisen sopeutuminen, ja se ei välttämättä riipu mitenkään muista älykkyyden lajeista. 42
Minun lapsestani siis sanotaan, että hän on kypsä ikäisekseen ja erittäin älykäs. Toisaalta se on kiva kuulla, mutta minun käy lastani sääliksi. Hänen on vaikea löytää kavereita, jotka ovat samalla aaltopituudella. Opettaja sanoo koulussa, että hän puhuu asioita, mitä muut eivät edes ymmärrä. Arvatkaa kaksi kertaa, kiusataanko häntä?
minä puhun siis yliopistosta, en peruskoulusta.