Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseni käyttäytyvät näin?
23.03.2008 |
Kyseessä 5v ja 2,5v lapset.
Kun puhun puhelimessa, keksivät kaikkea älytöntä ja huutavat ja riehuvat, pienempi haluaa syliin jne " häiriköintiä" . Enkä usein edes puhelimessa puhu ainakaan pitkiä puheluita.
Sama jos teen jotain " omaa" juttua kuten luen lehteä tai surffaan netissä, kyöhnätään. Sama tiskatessa, pyykkikonetta täyttäessä, oikeastaan mitä tahansa tehdessä.
Mutta jos istun vain tekemättä mitään, saattavat jopa viihtyä hetken keskenään leikkien.
Ja jatkuvasti ollaan jotain vailla, äiti avaa kaappi, äiti anna purkkaa, äiti tee sitä äiti tee tätä.
Aika usein lapset myös vaikuttavat levottomilta ja näyttäisi olevan tekemisen puutetta vaikka leluja on liikaakin. Rakkautta ja syliä saavat, huomiota mielestäni paljon. Lueskellaan satuja jne yhdessä, tosin en juurikaan leiki lasten kanssa mutta olen läsnä.
Jotain kai kuitenkin mättää :(
t. kotiäiti
Kommentit (8)
Meillä ryskyttävät sitten vessan oven takana.. sama jos menen oikeasti vessaan asioille niin hyvä kun pytylle ehtii istua niin huudetaan jo äitiiiiiii missä oleeeeet....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo puhelinhäiriköinti on erittäin tuttua. Leikkivät huoneessa, mutta autas kun äiskä ottaa luurin käteen ja soittaa. Välittömästi haluavat syliin, huomiota tai jotain. Samaa tekee lehden luku, tietokone. Nytkin istuu nuorempi sylissä. Lienee aika tavallista käytöstä. Huomionhaku siis. Nyt on alkanut 4-vuotiaalle vähän mennä perille se, että kun olen puhelimessa tai juttelen vieraiden kanssa, ei aina tarvitse päälle puhua.
- Lapset ovat vailla huomiota
- Lapset tietävät ettet kiellä heitä (fiksu jos olet sanot puhelimeen " anteeksi mutta minun täytyy välillä pyytää lapsia oleman hiljaan" ja sitten komennat lapsiasi määräävällä äänellä, ei tarvitse huutaa naama punaisena eikä lässyttää että olisitte nyt hiljaa, sanot tiukasti nyt hiljaa äidillä on puhelu on kesken jutellaan tämän jälkeen lisää)
- Huonot vaihtoehdot ovat nuo toiseen huoneeseen sulkeutumiset tai herkkujen anto, lapset eivtä ikinä opi kunnioittamaan sinua eivätkä tottele seuraavallakaan kerralla.
Lapset eivät tosiaan opi mitenkään automaattisesti olemaan häiriköimättä noissa tilanteissa, vaan se pitää samalla lailla opettaa, kuin muutkin tilanteet, joissa vaaditaan tietynlaista käytöstä.
JA noista ap:n esimerkeistä, kotitöihin kannattaa ottaa lapsia mukaan heti alusta asti, yleensä ovat kovin innoissaan, kun pääsevät auttamaan. Vaikka se aluksi olisikin sähläystä, niin ajan mittaan palkitsee, kun lapsista alkaa olla oikeasti apua.
Mutta muuten, itse esim. olen sanonut lapsille, että nyt äiti syö, ja äitikin saa syödä rauhassa. Sitten kun äiti on syönyt, niin sitten äiti touhuaa taas sun kanssa.
Vierailija:
- Lapset ovat vailla huomiota
- Lapset tietävät ettet kiellä heitä (fiksu jos olet sanot puhelimeen " anteeksi mutta minun täytyy välillä pyytää lapsia oleman hiljaan" ja sitten komennat lapsiasi määräävällä äänellä, ei tarvitse huutaa naama punaisena eikä lässyttää että olisitte nyt hiljaa, sanot tiukasti nyt hiljaa äidillä on puhelu on kesken jutellaan tämän jälkeen lisää)
- Huonot vaihtoehdot ovat nuo toiseen huoneeseen sulkeutumiset tai herkkujen anto, lapset eivtä ikinä opi kunnioittamaan sinua eivätkä tottele seuraavallakaan kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin toiseen päähän, että anteeksi hetkinen ja sitten sanoin lapselle, että nyt ei saa häiritä, äiti puhuu tärkeää puhelua. Sitten jatkoin puhelua, katsoin lasta silmiin koko ajan ja nostin sormen pystyyn joka kerta kun yritti avata suunsa. Siinä se.
Kotitöihin eivät tunge mukaan, tai muutenkaan häiriköi elämääni.
ikäero 1 v-
sama kasvatustapa, samat vanhemmat---
eli ihan ok kasvatetut lapsetkin...
kun lapset olivat tuossa iässä
menin välillä omaan puhelinkoppiin eli wc:een...