Tavislapsi pk:n integroidussa erityisryhmässä, onko kellään kokemusta?

Veit sanat suustani! Asiaa ei voisi paremmin ilmaista!

En jaksanut lukea pitkiä viestejä, mutta tässä meidän kokemus.



Intergraatioryhmä 12-13 lasta, joista noin puolet tukilapsia (oma mukaanlukien) ja puolet tuen tarvitsjoita. Meidän ryhmässä tukea tarvitsevat lapset ovat kielellis-motoorisen kehityksen tukea tarvitsevia (dysfasia tms). Tämä minusta tärkeä pointi: en laittaisi omaa lastani ryhmää jos tietäisi että ryhmä on sosiaalis-emotionaalisen tuen tarvisevien lasten ryhmä.



Ryhmä on rauhallinen, aikuisia tarpeeksi (4, joista kaksi eltoa). Tämän rauhallisuuden näki jopa omassa suht rauhallisessa pojassa kun siirtyi 4 vuotiaana 21 lapsen ryhmästä tähän pienempään ryhmään. Nyt kaksi vuotta takana ja eskari lopuillaan samassa ryhmässä ja suosittelen kaikille.



Ehtona avoimuus ja perheen tuki ryhmälle. Pieneen mieleenkään ei saa IKINÄ tulla että oma lapsi menettäisi jotain tai kärsisi integroidussa ryhmässä, päinvastoin. Meillä tosin tukiperheet ryhmään valitaankin päiväkodin " vanhoista" asiakkaista, tukilapseksi tuloa ehdotetaan vain perheille joille so sopii, en tiedä miten teillä.



Oma lapseni on oppinut tukiviittomat tuettavien lasten mukana (minusta ehdoton rikkaus elämässä eteenpäin), lapsi oppi 5 vuotiaana lukemaan ja nyt lähdetään rauhallisin mielin valmistautumaan kouluun.



Onnea matkaan, integraatioryhmä on toimiessaan lottovoitto, juuri sitä pienryhmätoimintaa, rauhallisuutta ja aikuisten paneutumista ja aikaa, jota kaikkien suomalaisessa päivähoidossa pitäisi päästä kokemaan.

pumpuli77:

Mikäli teidän päiväkodissanne ainoa esiopetusryhmä on juuri integroitu ryhmä, ymmärrän hyvin, ettei lapsi siirry toiseen ryhmään (kun sitä ei vain ole). Eikä myöskään kysytä, haluaako lapsensa tukiperheeksi vai ei. Mielestäni valinta tapahtuu teidän päiväkodin kaltaisessa tilanteessa sittne jo sinne hakuvaiheessa. Eli jos haluaa lapsen käyvän eskarin ko. päiväkodissa, valitsee samalla integroidun ryhmän. Vai ymmärsinkö väärin?

Asenne on oltava kohdallaan vanhemmillakin, joiden lapset ovat e-ryhmässä. Sitä positiivista latausta tarttuu lapseenkin ja ne ongelmakäytökset voi siltä pohjalta selittää kotonakin. Ei ole tavatonta, että e-ryhmässä tapahtuu, mutta niin tapahtuu ihan tavallisessakin ryhmässä. Kaikki, joilla on enemmän kuin 1 lapsi, näkevät varmasti kotonakin, mitä tapahtuu, kun lasten toimintakapasitetti toimia " oikein" loppuu. Tarkoitan tällä sitä, että jos vaikka ryhmässä joku on toista lyönyt niin ei tarvitse saada henkilökunnalta selitystä, että Mikko löi , koska sillä on tällainen ja tällainen dg. Ei tavisryhmässäkään ole henkilökunnan asia kertoa, että Pekka löi tänään Maijaa, koska Pekan vanhemmat ovat eroamassa ja Pekalla on vaikeaa. Asioita voi lasten kanssa käsitellä niin, että tapahtunut on väärin ja sanoa, että X vielä harjoittelee tätä taitoa. Asennetta peliin, ei kaikkea tarvi pohjia myöden taivastella, kyllä ne lapset osaa, olivat sitten e:tä tai t:tä. Korostan, etten tarkoita sen olevan oikein, mutta tilanteita tulee ja niitä selvitetään ryhmästä riippumatta.

Mitä avustajiin tulee, niin on toden totta, ettei niitä ole kaikille sellaista tarvitsevalle tarjolla. Omassa viestissäni tarkoitin nimenomaan sellaisia e-lapsia, jotka eivät esim. kykenisi välttämättä osallistumaan kaikkeen ryhmän toimintaan (vaikeasti vammaiset tai vaikka liikuntarajoitteiset). Jos ryhmässä on tällainen lapsi, ei se tarkoita, etteikö muu ryhmä voisi jumpata tai käydä vierailuilla. Ja tällaisilla jatkuva apua tarvitsevilla lapsilla on oma hoitaja, koska tarvitsevat avustajaa ihan koko ajan.

Meidän päiväkotiryhmässä oli kaksi erityisopetusryhmää, joista toinen integroitu ja se toinen ei. Vanhemmat eivät saaneet valita kumpaan ryhmään lapsi sijoittui, sijoitus tehtiin hoitoajan mukaan. Eli tukilapsina olivat ne lapset jotka olivat vain esikouluajan, ne jotka tarvitsivat hoitoa sen lisäksi sijoitettiin toiseen ryhmään. Eli ymmärsti väärin- ryhmiä oli kaksi.

Tuo että joku lyö on minusta tarpeen selittää/käsitellä lapsen kanssa. Syy on sitten eri. Ongelmana vain oli että miten selität muille lapsille että jollain on pakkoliikkeitä, jos mitään vaitiolovelvollisuudesta johtuen ei saa kertoa? Esim. yksissä juhlissa katsoin kuin yhden lapsen kädet hosui, lapsi nousi ylös-alas ja muutenkin nyki. Vieressä sattui istumaan poika, jolla oli sosiaalisia ongelmia ja kun toisen käsi kävi naamalla tahattomasti, alkoi poika töniä takaisin... Selkeästi näki että toisella lapsella oli pakkoliikkeitä ja hän ei lyönyt tarkoituksella, mutta sitähän taas toinen ei tiennyt. Huoh. Samoin kun yksi ja sama lapsi lyö päivästä toiseen ja potkii aikuisia yms. miten selität sen lapselle? Sanotko joka päivä että " Pekka opettelee vasta sitä taitoa ettei saa lyödä" ja että niin ei saa tehdä: Kyllä se 6v lapsi jo enemmänkin kyselee ja pohtii miksi Pekka lyö ja miksi se opettelee edelleen sitä joka päivä. Minusta tässä on eroa 4v ja 6v lapsen osalta miten lapselle selitetään! Yhdessä välissä meidän lapsi oli vetänyt johtopäätöksen jumppatuokioista, joita erityislapsilla oli tukitarpeen vuoksi enemmän kuin meidän tavislapsella tyyliin " kun käyttäytyy huonosti, pääsee jumppatuokioon" - Miten tälläisen oikaiset muuten kuin kertomalla että näillä lapsilla käytös voi johtua erilaisista syistä ja juuri näihin syihin liittyen lapset tarvitsevat enemmän jumppaa, jotta oppisivat. Eli siinä ryhmässä missä lapsemme ongelmat olivat selkeästi näkyvämpiä kuin että joku joskus lyö toista. Ja kun niistä ei voi puhua lasten kanssa oikeilla nimillä, niin helposti lapselle voi tulla " asioista vaiettu olo" .

Se mitä viestissäsi tarkoitit e-lapsilla jotka eivät pysty ilman avustajaa osallistumaan liikuntaan, niin meillä lapsen ryhmässä oli tälläinen lapsi joka tarvitsi esim. luistelussa ihan koko ajan aikuisen pitämään häntä pystyssä (jalat lähtivät muuten heti alta) ja kyseisellä lapsella ei ollut omaa avustajaa, vaan kyllä se koko ryhmän yksi hoitaja oli hänen kanssaan koko ajan ja se toinen hoitaja oli koko muun ryhmän kanssa.

Ja sen verran vertailupintaa on että meillä toinen lapsi lopettelee samassa päiväkodissa toisessa siinä " tavisryhmässä" esikouluvuottansa ja mitään vastaavia ongelmia kuin tässä erityisryhmässä ei ole ollut. Toisaalta päiväkodissa nykyään myös ne vaativammat " tavislapset" sattuvat olemaan siinä toisessa ryhmässä, joka ei ole enää integroitu, vaan enää pienryhmä. Ja ne isoimmat ongelmat ovat kyllä tuossa toisessa ryhmässä. Eli päiväkodissa on varattu pienryhmä sitä enemmän tarvitseville, mutta se lasten toimintakin aika erilaista kuin tässä isommassa ryhmässä. Aikaisemmin ne koko kaupungin alueen integroidut lapset päiväkotimme ryhmästä purettiin integroimalla jokainen omalle alueelleen. Eli enää päiväkodissa on integroituna vain ne oman alueen tukea tarvitsevat lapset.

Pumpulille mielenkiinnolla kyselen minkälaisessa integroidussa ryhmässä teidän lapsenne on? Olisikohan vähän erilainen kuin mistä meillä on kokemusta... Eli tämä on edelleen meidän kokemus.

Vastaan nyt vielä sinulle, koska viestisi jätti minut sen verran hämilleen.



Minulla on 3 lasta (neljäs tulossa), muttei yhtään e-lasta. Olen osallistunut tähän keskusteluun henkilökunnan näkökulmasta.



Mnusta tuossa on pointtinsa, että myös hoitoajan mukaan jaetaan tukilapset. Tuliko tämä eskaripaikan selvittyä yllätyksenä teille vanhemmille, että osa-aikaiset ovat niitä tukilapsia? Jos näin on niin päiväkodin tiedottamisessa eskarihakuvaiheessa on ollut suuri ongelma.



Vaitiolovelvollisuus on henkilökunnalla, ei sinulla. Jos sinä näet, että jollain lapsella on pakkoliikkeitä ja lyö sen takia, voit aivan hyvin selittää lapsellesi, mistä lyöminen johtuu. Ko. lapsi ei tee sitä tahallaan vaan se johtuu hänen sairaudestaan. Ihan sama asiahan tämä on kuin että vastaan tulee sokea keppi kädessä. Lapsi ei ymmärrä sokean elämää, mutta kyllä vanhempi voi selittää, mistä on kyse.



Korostat käyttäytymistä paljon. Jos otetaan tuo pakkoliike-esimerkki taas esille, niin eihän pakkoliikkeet ja lyöminen ole tässä tapauksessa käyttäytymistä. Kun lapsi lyö ja potkii päivästä toiseen, on syytä perustella lapselle, miksi näin on ja erottaa käytös ja dg:n oireet keskenään. On selvää, että dg tuo tullessaan " lieveilmiöitä" tai häiriökäyttäytymistä, mutta korostan edelleen, että kuka tahansa lapsi osaa käyttäytyä huonosti ajoittain, tönäistä takaisin, oli diagnoosia tai ei.



Tuo jumpatuokioasiakin on minusta sellainen, jonka pystyy 6-vuotiaallekin selittämään. Nämä lapset tarvitsevat enemmän tukea liikkumisessa ja siksi heillä on enemmän jumppaa. Jokaisella lapsella on omat kehityskohteensa, yksi tarvitsee kovaa treeniä pyörälläajossa, toinen tarvitsee tukea kirjaimissa tai lukemaanopettamisessa. Lapselle voi sanoa, että sinäkin olet saanut/saat tukea asiassa, joka oli sinulle vaikeaa tai jossa piti harjoitella. Taas mainitsit sanan käytös perusteeksi e-lasten jumppatuokiolle. Ei se syy ole käytös vaan heidän tarvitsema tuki.



Meillä vanhemmilla on lapsiemme kanssa välillä kiperiä paikkoja, lapset jaksavat kysyä loputtomiin ja tekvät tottakai omien havaintojen ja puuttellisen tiedon pohjalta erilaisia päätelmiä. Meidän vanhempien pitää käyttää maalaisjärkeä kysymysten avaamiseksi, ilman että meillä on joka ihmisestä ja tilanteesta luonnekuvaukset, taustatiedot ja viralliset paperit näkyvillä.



Vielä loppuun tuo avustaja-asia. Puhui edellisessä viestissäni liikuntarajoitteisesta tai liikuntavammaisesta lapsesta. Tällaisilla lapsilla on avustajat, koska he sitovat yhden aikuisen koko ajan. On tässäkin kaksi eri asiaa, tarvitseeko lapsi luisteluun koko ajan tukea oman puuttuvan taitonsa takia vai siksi, onko hänellä dg. Minä olen kannatellut luistimilla ihan tavallisia lapsia vain siksi, että he tarvitsevat tukea ko.asiassa.



Vielä loppuun, että ymmärrän hyvin, että erilaisuus aiheuttaa välillä hämmennystä paitsi lapsissa niin myös aikuisissa. Minusta kuitenkin lähtökohtaisesti näitä asioita pitäis pystyä käsittelemään ilman leimaamista, että nämä lapset käyttäytyvät näin, koska niillä on tämä ja tämä. E-lapsi tarkoittaa, että lapsella on joku tai joitakin erityistuen tarpeita. Se voi olla yksi osa-alue ja siinäkin lievä, tai sitten laaja-alainen tuen tarve. Väittäisin kuitenkin, että näitä sosiaalisen elämän haasteita ja erilaisia ryhmässäolon " ongelmia" tulee teen ihan kaikenlaisissa ryhmissä. Oppia ikä kaikki, aikuiset voi itse laajentaa tietämystään ja ymmärtämystään ja siinä samalla tehdä iso palvelus myös lapsilleen. Tässä ketjussa moni vastaaja on tämä rikkauden kokenutkin.

Meillä myös todella positiivinen kokemus. Ryhmäkoko 12, joista viisi-kuusi erityistä tukea tarvitsevia, lähinnä kielellis-motorista. Joukossa on yksi ADHD-diagnoosi, mutta en tiedä, kellä se on, kuten en tiedä sitäkään, ketkä lapset saavat kielellis-motorista tukea. Kun tutustuimme, henkilökunta siis kertoi aivan auliisti, minkä tyyppisestä erityisyydestä ryhmässä on kyse (muttei tietenkään kertonut, kellä lapsella on mikäkin tuen tarve tai diagnoosi) ja miten tämä näkyy ryhmän arjessa. Henkilökuntaa on neljä (elto, lto + 2 hoitajaa).



Meillä päätös oli helppo, kun näimme ryhmän rauhallisen ja kodinomaisen ilmapiirin, sekä ihanat, lämpöiset ja ammattitaitoiset hoitajat. Tärkeää myös minulle oli se, ettei ryhmässä olisi kovin monta lasta, joilla on sosiaalis-emotionaalisiin haasteisiin liittyvä diagnoosi.

Meillä ainakin kokemus tästä esittämästäsi huolenaiheesta, kuinka integroidussa erityisryhmässä onnistuu retkeily ja vastaava toiminta. Tuossa poikani ryhmässä ainakin käydään lähes joka viikko teatterissa, sen lisäksi tehdään luontoretkiä, nyt talvella on käyty monet kerrat luistelemassa, sekä lisäksi heillä on vakivuorot paikalliselle urheilusalille jossa käyvät tatamilla " jumppaamassa" .

Toisin kuin lapseni ed.päiväkoti ryhmässä (vaihtoi päiväkotia) tässä nykyisessä ryhmässä on ollut retkiä ym toimintaa pk:n ulkopuolella PALJON, entisessä tavallisessa ryhmässä he kävivät TODELLA HARVOIN missään (pari kertaa vuodessa), ja selitykseksi sanoivat että ryhmäkoon suuruuden vuoksi (23lasta) eivät mielellään käy retkillä usein koska sellaista ryhmää on hankala hallita vieraassa ympärissä.



Että meillä ainakin kokemus on nimenomaan päinvastainen, etteikö muka e-ryhmässä käytäisi retkillä siinä missä tavis ryhmissäkin =)



Tosin toki e-lapsia on hyvinkin erilaisia, ja he vaikuttavat ryhmädynamiikkaan erilailla paikasta riippuen, mutta tässä meidän pk:ssa eivät erotu muista lapsista juurikaan, kaikkia kohdellaan tasavertaisesti oli erityisongelmia tai ei.



Lisäksi pienryhmätoiminta on mielestäni erittäin positiivinen puoli tuossa ryhmässä.



Oma poikani oli melkolailla ujoa ja arkaa laatua kun meni tuohon ryhmään, nyt on rohkea, sosiaalinen ja kehittynyt pelkästään positiiviseen suuntaan. Enkä ole kokenut että hän olisi oppinut sieltä joitain erityisen ikäviä tapoja sen enempää kuin oppisi normaalissa ryhmässäkin. Kirosanoja on välillä tullut kotiin, mutta pojan kanssa keskustelun jälkeen selvinnyt ettei e-lapsilta vaan ns.tavislapselta.



Mutta kokemuksia on monia, meillä pelkästään positiivisia =)

meillä kuopus normaalissa isossa ryhmässä 26 lasta ja 4 hoitajaa.

kova melu

ryhmän hoitoa/ vähän henkilökohtaista panostusta lapseen

levotonta ajoittain

ei käytöstapoihin panostamista

ei kovinkaan virikkeellistä

ei retkiä ryhmän suuren koon takia.

esikoinen on ollut erityislapsena erityisryhmässä.

hyvät käytöstavat opetetaan

rauhaisa ja miellyttävä tunnelma ryhmässä

paneudutaan lapsiin, myös taviksiin

paljon retkiä. kävivät uimassa ja luistelemassa.

ihana ryhmä ja tunnelma että lapsista välitetään.

pumpuli77:

Vastaan nyt vielä sinulle, koska viestisi jätti minut sen verran hämilleen.

Minulla on 3 lasta (neljäs tulossa), muttei yhtään e-lasta. Olen osallistunut tähän keskusteluun henkilökunnan näkökulmasta.

Mnusta tuossa on pointtinsa, että myös hoitoajan mukaan jaetaan tukilapset. Tuliko tämä eskaripaikan selvittyä yllätyksenä teille vanhemmille, että osa-aikaiset ovat niitä tukilapsia? Jos näin on niin päiväkodin tiedottamisessa eskarihakuvaiheessa on ollut suuri ongelma.

Vaitiolovelvollisuus on henkilökunnalla, ei sinulla. Jos sinä näet, että jollain lapsella on pakkoliikkeitä ja lyö sen takia, voit aivan hyvin selittää lapsellesi, mistä lyöminen johtuu. Ko. lapsi ei tee sitä tahallaan vaan se johtuu hänen sairaudestaan. Ihan sama asiahan tämä on kuin että vastaan tulee sokea keppi kädessä. Lapsi ei ymmärrä sokean elämää, mutta kyllä vanhempi voi selittää, mistä on kyse.

Korostat käyttäytymistä paljon. Jos otetaan tuo pakkoliike-esimerkki taas esille, niin eihän pakkoliikkeet ja lyöminen ole tässä tapauksessa käyttäytymistä. Kun lapsi lyö ja potkii päivästä toiseen, on syytä perustella lapselle, miksi näin on ja erottaa käytös ja dg:n oireet keskenään. On selvää, että dg tuo tullessaan " lieveilmiöitä" tai häiriökäyttäytymistä, mutta korostan edelleen, että kuka tahansa lapsi osaa käyttäytyä huonosti ajoittain, tönäistä takaisin, oli diagnoosia tai ei.

Tuo jumpatuokioasiakin on minusta sellainen, jonka pystyy 6-vuotiaallekin selittämään. Nämä lapset tarvitsevat enemmän tukea liikkumisessa ja siksi heillä on enemmän jumppaa. Jokaisella lapsella on omat kehityskohteensa, yksi tarvitsee kovaa treeniä pyörälläajossa, toinen tarvitsee tukea kirjaimissa tai lukemaanopettamisessa. Lapselle voi sanoa, että sinäkin olet saanut/saat tukea asiassa, joka oli sinulle vaikeaa tai jossa piti harjoitella. Taas mainitsit sanan käytös perusteeksi e-lasten jumppatuokiolle. Ei se syy ole käytös vaan heidän tarvitsema tuki.

Meillä vanhemmilla on lapsiemme kanssa välillä kiperiä paikkoja, lapset jaksavat kysyä loputtomiin ja tekvät tottakai omien havaintojen ja puuttellisen tiedon pohjalta erilaisia päätelmiä. Meidän vanhempien pitää käyttää maalaisjärkeä kysymysten avaamiseksi, ilman että meillä on joka ihmisestä ja tilanteesta luonnekuvaukset, taustatiedot ja viralliset paperit näkyvillä.

Vielä loppuun tuo avustaja-asia. Puhui edellisessä viestissäni liikuntarajoitteisesta tai liikuntavammaisesta lapsesta. Tällaisilla lapsilla on avustajat, koska he sitovat yhden aikuisen koko ajan. On tässäkin kaksi eri asiaa, tarvitseeko lapsi luisteluun koko ajan tukea oman puuttuvan taitonsa takia vai siksi, onko hänellä dg. Minä olen kannatellut luistimilla ihan tavallisia lapsia vain siksi, että he tarvitsevat tukea ko.asiassa.

Vielä loppuun, että ymmärrän hyvin, että erilaisuus aiheuttaa välillä hämmennystä paitsi lapsissa niin myös aikuisissa. Minusta kuitenkin lähtökohtaisesti näitä asioita pitäis pystyä käsittelemään ilman leimaamista, että nämä lapset käyttäytyvät näin, koska niillä on tämä ja tämä. E-lapsi tarkoittaa, että lapsella on joku tai joitakin erityistuen tarpeita. Se voi olla yksi osa-alue ja siinäkin lievä, tai sitten laaja-alainen tuen tarve. Väittäisin kuitenkin, että näitä sosiaalisen elämän haasteita ja erilaisia ryhmässäolon " ongelmia" tulee teen ihan kaikenlaisissa ryhmissä. Oppia ikä kaikki, aikuiset voi itse laajentaa tietämystään ja ymmärtämystään ja siinä samalla tehdä iso palvelus myös lapsilleen. Tässä ketjussa moni vastaaja on tämä rikkauden kokenutkin.

Itse asiassa meillä ei tavislapsista integroidussa ryhmässä puhuttu " tukilapsina" , he olivat vain tavislapsia integroidussa ryhmässä. Ja kyllä se integroitu ryhmä selvisi vasta kun paikka oli myönnetty. Eikä vanhemmilla ollut mahdollisuus vaikuttaa kumpaan ryhmään lapsi sijoitettiin, eli haussa sitä ei otettu mitenkään huomioon. Ja integroidun ryhmän kaikki tavislapset olivat päiväkodissa uusia lapsia, eli olivat vain eskariajan koska olivat kotihoidettuja tai hoidossa perhepäivähoitajilla (eivät olleet siis ennen eskaria tarvinneet päiväkotihoitoa).

Tiedetään että vaitiolovelvollisuus on päiväkodin henkilökunnalla, eikä minulla. Mutta toisaalta jos tapahtumat ovat päivällä siellä henkilökunnan läsnäollessa ja itse en ole paikalla, olisi ne minusta henkilökunnan selvitettäviä. Lasten kyvyt ja toiminnat selvisivät minulle pikkuhiljaa sinä vuonna. Enhän minä siellä päiväkodissa ollut vaan lapsi. Eikä minusta voi jättää vanhempien vastuulle selittää toisten lasten toimintaa: Tässä henkilökunnan pitäisi ottaa vastuuta, eikä olettaa että vanhemmat kotona käsittelevät asian- varsinkin jos eivät tiedä sitä. Tuo ottamasi esimerkki sokeudesta: Mitä jos lapsesi näkee sokean joka päivä ja sitä ei selitetä miksi sokea tekee joitain asioita erilailla, mutta vanhemmat eivät tiedä että siellä on sokea? Millä selität lapselle asian, jota et tiedä asiaa olevan olemassakaan? Itselleni selvisi esim. tuo pakkoliikkeet ekan kerran joulujuhlissa kun eskaria oli takana jo puoli vuotta.

Minun mainitsemani sana käytös perusteeksi jumppatuokiolle oli lainaus lapsen sanoista: Miten lapsi oli käsittänyt kun kyselin häneltä! Kyllä minä tiedän perustelut ja voin ne kertoa lapselle, mutta ongelmana oli taas se että henkilökunta ei voinut kertoa perusteluita vaitiolovelvollisuudesta johtuen. Ja itse en tiennyt että erityislapsilla oli enemmän jumppatuokioita ja että lapsemme oli rekisteröinyt sen ja vetänyt oman johtopäätöksensä: Huono käytös-> enemmän jumppaa - Huom. tämä oli edelleen lapsemme käsitys- ei missään nimessä minun! Tämä lapsen käsitys selvisi minulle ihan eskariajan loppupuolella kun keskustelin lapsen kanssa. Minun olisi pitänyt osata kysyä oikeita kysymyksiä lapselta, mutta edelleen kun en ollut paikalla eskarissa katsomassa mitä siellä on en tiennyt mitä kysyä lapselta. Tästä kyselin sitten päiväkodista että voisivatko jotenkin kertoa asiasta lapsille, ettei jää väärää kuvaa: Ensimmäinen vastaus oli että kaikilla on yhtä paljon jumppatuokioita! No kun kysyin mistä lapsemme on saanut oman käsityksensä, niin selvisi että olihan niillä erityislapsilla kuntoutustarpeista johtuen enemmän, mutta vaitiolovelvollisuuden vuoksi ei voitu kertoa. Ok, tilanne oli että tämä selvisi meidän lapselle kun kotona kerrottiin, mutta ei tosiaan heti ja muille lapsille ei ollenkaan.

Itse en ymmärrä miten vanhempana voin käyttää maalaisjärkeä lapsen kysymysten avaamiseksi, varsinkin kun lapsemme on sellainen joka ei liikoja kysele, vetää vaan omat johtopäätöksensä. En pysty avaamaan kysymyksiä samalla lailla kuin henkilökunta joka on paikalla ja näkee toiminnan. Millä minä avaan kun en tiedä mitä päivän mittaan eskarissa on tapahtunut? Ainoa tapa on todella tuntea ne lapset ja tietää mahdollisista käytösmalleista. Kyllä sinä vuotena oppi hyvin korostamaan juuri käyttäytymistä, koska se näkyi aina jatkuvasti eskarissa juuri päällimmäisenä asiana. Ei siinä miettinyt oppiiko lapsi kirjaimia, vaan lähinnä miten oppii toimimaan siinä maailmassa missä lasten toiminta oli aika erilaista kuin mihin oli tottunut.

Minua häiritsee että ehdotuksena sille ettei henkilökunta voi käydä asioita läpi, että nämä pitäisi selittää kotona, varsinkin kun vanhemmat eivät ole edes olleet paikalla. Tällä siirretään vastuuta kotiin tapahtumista joita tapahtuu eskarissa vanhempien näkymättömissä. Minä kaipaisin siis sen eskaritapahtumien vastuun olevan kyllä siellä eskarissa. En kaipaisi ihmisten luonnekuvauksia, mutta tilanteen näkeminen/kuuleminen kyllä olisi minusta avain sen selvittämiseen, eikä asian jälkikäteen puimisessa kotona (ja meidän lapsesta puheen ollen useimpia viikkoja/kuukausia jälkikäteen).

Ja edelleen erityisavustajista, kyllä niillä lapsilla oli lausuntoja erityisavustajista, mutta kunnalla ei ollut niitä tarjota! Yhdelläkään ryhmän lapsella ei siis ollut erityisavustajaa, vaikka päiväkodin johtajan lipsauksen mukaan melkein jokaisella heidän erityislapsella on siitä lausunto. Eli ei kunnat todellakaan pysty tarjoamaan niitä lausunnollakaan olevia tukitoimia läheskään aina kaikille. Ei siis voi sanoa että erityisavustajia tarvitsevilla lapsille sellaiset ovat- eivät olleet ainakaan meidän päiväkodissa.

Eli meillä taisi ja pumpulinkin kirjoittaman mukaan, vastuu asioiden käsittelystä on siis paljolti kotona. Eli meidän lapsemme ryhmä vaati meiltä vanhemmilta enemmän tietoisuutta lapsen eskarista ja sen tapahtumista ja valveutunutta keskustelua lapsen kanssa. Eli vanhempien rooli oli korostetumpi tavislapsellamme integroidussa ryhmässä.

vasta nyt huomasin saman ketjun täälläkin - en ole tätä uutta leikki-ikäisten osiota vielä oikein " löytänyt" .

Mutta kommentiksi insinööriäidin juttuihin, että kuulostaa toaiaan siltä että teillä tuo integroitu erityisryhmä on tosiaan huonosti koottu. Ei integroituun ryhmään kuuluisi ottaa lapsia suoraan kotoa vaan lapsia, jotka on päiväkodissa normaaleiksi tavislapsiksi todettu. Sillä yleensähän epäilyt mistään ongelmista ryhmissä eivät näy kotona vaan tulevat esiin vasta kun lapsi siirtyy kotihoidosta päiväkotiin tai kouluun.

Näiden tukilasten pitää siis olla ihan tavallisia lapsia, joilla on normaalit sosiaaliset taidot ja leikkitaidot etc. Eivät saa olla liian vilkkaita mutta eivätkä toisaalta liian arkoja - mitä vainhoista jutuista muistaakseni insinööriäidin oma poika oli. Jos tosiaan ajatellaan , että jokaisessa ihan tavallisesssa PK-ryhmässä on pari diagnostisoimatonta erityislasta, on niitä saatanut olla senkin ryhmän tavislapsissa pari ja loppujen lopuksi 15 lapsesta (mikä on jo sinänsä iso määrä erityisryhmälle ) on ollut loppujen lopuksi puolet jollakin tapaa erityistä tukea tarvitsevia.

Meillä tosiaan on erittäin hyviä kokemuksia integroidusta ryhmästä, ja kuten jo keeroin tuolla toisella puolella - eivät ole tosiaan jääneet mistään paitsi vaan enempi vähintään yhtä plajon ovat saaneet kuin tavallliset ryhmät.

JA kyllä noita vaitiolovelvollisuus jutttuja tulee noudattaa. Tiedän, että meidänkin päiväkodissa erityislapsilla käy fysio- ja toimintaterapeutteja kuntouttamassa lapsia päivän aikaan päiväkodin jumppasalissa, joten lapsilla " on enempi jumppaa" . Meidän tytär ei ole siitä manininnut, mutta on kateellinen, kun jo opppivelvollisuuden piirissä olevalla kehitysvammaisella pojalla käy koulun opettaja kerran viikossa tekemässä koulutehtäviä. Olen vaan tyttärelle sanonut, että poika on jo 6 ja tekeen sen takia eskaritehtäviä ja tytärkin saa niitä tehdä, kun tuleen eskari-ikään.