Synnytys ja suhtautuminen kansanperinteessä ja nykyään
Illalla löysin netistä tarinoita synnytyksistä (kansanperinnettä). On suhtautuminen ja asenteet muuttuneet aika tavalla vuosisadan aikana. Toisaalta järkyttävää ajatella että omat isovanhemmatkin ovat hävenneet raskautta, saatikka avoliitossa syntynyttä lasta eikä isä ole juuri kunnioittanut vastasynnyttänyttä äitiä vaan lähinnä vitsaillut asialla tai juossut karkuun.
Toisaalta taas tuohan on nykypäivääkin. Joidenkin suhtautumisessa raskauteen ja äitiyteen näkyy vielä jonkinasteinen arvovammaisuus ja halveksunta. Myös kivun sietäminen kuuluu tähän. Halveksutaan toisen kipukynnystä. Kivunlievityksen tarve ja pelkosektio ovat omiaan kirvoittamaan eriäviä ajatuksia esille asti. Ne mielipiteet ovat melko tuomitseviakin.
" Kärsimys ja kirkas kruunu" -ajatus: kuinka moni onkaan tärmännyt tähän kivunlievitystuomitsevuuteen ja kärsimysajatuksen pakkosyöttöön??? Vetoomukset kipusynnytyksestä on pohjattu kristillisellä uskolla tai naisen sietokyvyllä ja sisulla " muuten et ole mitään jos et ilman kivunlievitystä synnytä" mentaliteetillä.
Entäpä pelkosektio: kuinka moni uskaltaa sanoa ääneen haluavansa / halunneensa sen? Pitääkö syy pelkosektioon olla lääketieteellisesti hyväksyttävä? Entäpä jos syy on yksinkertaisesti esteettinen; ei halua, että ala-alueen lihakset eivät turmellu. Sama juttu imetyksen suhteen, ettei halua imettää kun rinnat menettävät pyöreän muotonsa? Onko se väärin?
Ja varpajaiset: onko oikein, että isä - joka ei ole tehnyt itse kovaa synnytystyötä - lähtee juhlimaan lapsen syntymää kun äiti on vielä sairaalassa? Entäpä nämä avuliaat annat? Naiset, jotka tulevat " lohduttamaan" tuoretta isää, joka ei äidin synnytyksen ja lapsivuodeajan vuoksi saa seksiä. Pitäiskö tasa-arvoisuuden nimissä hyväksyä isälle oikeus käydä varpajaisvieraissa, kun puoliso ei kykene tyydyttämään häntä tässä vaiheessa? Tai sallia vierailut jopa raskausaikana, jos äitiä ei huvita?
Kommentteja tuoreet ja tulevat äidit, isät myös jos sellaisia valveutuneita täällä on!
tukisukkis:
Tuon ajan kulttuuri on ollut niin ahdasmielisen kristillisyyden lapitunkemaa, etta tuo on aika luonnollista. Raskaus ja lapsi on todiste pahasta seksuaalisuudesta. Mutta en usko, etta kaikki ovat havenneet raskautta, monille se varmasti on erittain tervetullut asia ollut paitsi aitiyden kannalta, myos suvun ja yhteison odotusten takia. Synnytyksen hapeilynkin ymmartaa, kun ajattelee tuon ajan suhtautumista sukupuoliasioihin yleensa. Isissa on varmasti monenlaista tyyppia, mutta kylla miehinen kulttuuri on varmaan estanyt kovin suuren riemuitsemisen, vaikka silta olisi tuntunutkin.
En ole samaa mielta. Tottakai on ihmisia, jotka halveksuvat sita sun tata, mutta minusta raskaus ei ole erityisasemassa. Tyonantajien suhtautumisessa kylla on parantamisen varaa, mutta sillakin ongelmalla on syynsa, jotka voisi ainakin osittain korjata jakamalla lapsesta syntyvia kuluja molempien vanhempien tyonantajille.
Tuo on totta. Ehka siina on samaa kuin tarinoissa, miten hiihdettii kouluu 10 km pilkkopimeassa susilauma kannoilla... Ja sitten ihan vain oman kruunun kiillottamista.
Vaarin ja vaarin... Ainakin nuo (alatiesynnyts vs. sektio, imetys) ovat perusteltavissa eduilla niin lapselle kuin aidille. Tietysti jos pelko tai esim huoli ulkonaosta ovat niin voimakkaat, etta kumoavat edut, asia ei ole ihan selva.
Varpajaiset ovat minusta hyva perinne, jos puhutaan vastasyntyneen juhlistamisesta. Jos juhliminen pysyy kohtuudessa ja aiti on viela sairaalassa, en ymmarra, miten se on keneltakaan pois? Ei kai aikuinen ihminen voi kieltaa toiselta jotain kivaa ihan vain siksi, ettei itsekaan voi? Juhlimisen " kieltamisen" silloin, kun aiti on jo kotona ymmarran, uuden vauvan kanssa on kadet taynna ja univelkaakin olisi kiva jakaa. Toisaalta yksi ilta on vain yksi ilta.
Tuosta seksipuolesta, minusta nuo ovat sopimuskysymyksia. Normi kai on, ettei vieraissa kayda ja toisen luottamuksen pettaminen on vaarin. Seksi ei ole pelkkaa yhdyntaa, joten synnytyksesta toipuminen ei sinansa sulje pois seksia (vasymys ja hormoniheilahtelut kylla voivat). Minusta erityisesti lasten ollessa ihan pienia vanhempien paikka on enimmakseen kotona ja jakamassa vastuuta. Tottakai voi kayda tuulettumassa ja harrastamassa (jotain puolison tietamaa ja " hyvaksymaa" puuhaa...;), mutta tasapuolisesti, ei niin, etta toinen menee ja toinen odottaa kotona.
Mitaan yleispatevia saantoja on paha alkaa luettelemaan, minusta kahden aikuisen vapaaehtoisessa yhdessaolossa pitaisi pystya sopimaan asioista ja arvostamaan toista ja toisen tarpeita.