Mikä herättää teissä kateutta? Ei tartte siis olla suuri asia vaan vaikka pikkuinen

kun näen toimivia isovanhempi-vanhempi-lapsenlapsi -suhteita. Erityisesti on hiertänyt, kun tiedän isovanhempien muuttaneen samalla paikkakunnalle, jotta voivat olla lastensa perheiden tukena tai isoäiti jää vuorotteluvapaalle, jotta lapsenlasta ei tarvitse viedä niin pienenä hoitoon tai isovanhemmat hakevat lapsenlapsiaan päiväkodista, jotta heille ei tulisi niin pitkiä hoitopäiviä.



Tämä on kyllä jo ylikadehtimista, mutta erään tutun vanhemmat ostivat nuorelle parille uuden farmari-Volvon, kun heille syntyi lapsi, sillä "eihän pikkukultaa voi vanhassa autossa kuljettaa, kun se ei ole niin turvallinen". Isoisä maksaa lisäksi bensat autoon...

*Sellasia jotka aidosti välittävät eivätkä panettele, jotka antavat kotirauhaa ilman tunnontuskia

*Kolmannen lapsen onnellisesti saaneita

* Tyouralla pärjääviä naisia äitiydestä huolimatta

* ison perinnön saaneita, jotka todellakaan ei olisi sitä ansainneet ;)



Onhan näitä, jotka hetkellisesti kirpasee

joilla on helppoja tyytyväisiä lapsia. (ärsyttää että silti valittaa silloin jos lapsella on vähänkään huono päivä). ja niitä jotka pääsevät elämässä liian helpolla ts. saavat kaiken valmiina/ helposti panematta tikkua ristiin minkään takia.



ja lisäksi kadehdin niitä joilla on arkenakin ysätviä. edes muutama ystävä, mammakaveri. mutta etenkin niitä joilla on paaljon ystäviä!

tavoite ja intohimon kohde elämässään. Mulla se puuttuu, elän vaan päivän kerrallaan, enkä odota mitään. Näin se elämä valuu....

Noo, minulla on mieheni ja siskoni lisäksi vain yksi ystävä..Lisäksi olen toivoton jännittäjä ja ujo, en koskaan keksi puhuttavaa ihmisille niin siksi kai uusia ystävyyssuhteita ei saa solmittua.. :/

En myöskään juuri käy baareissa tms. vaan viihdyn kotosalla enkä tykkää juoda kännejä jos joskus jotain otankin.. Tuntuu että kaikki ikäiseni vaan ryyppäävät.. :/ Olen siis 21 vee.. No joo menee jo off topic..

eikä enempää taida tulla. Myös hyvä rahatilanne aiheuttaa kateutta näin köyhänä opiskelijana. Sellaista että voi, kumpa minakin voisin tehdä noin ja noin, jos olisi vain rahaa. Mutt aajattelen optimistisesti että jonakin päivänä on. Olen myös kateellinen ihmisille, jotka saavat elää elämäänsä ilman mitään suurempia vastaoinkäymisiä, itsellä elämä ollut täynnä menetyksiä ja onnettomuutta :(

tavallinen, turvallinen arki. hyvä terveys ja normaalipaino.

-niitä joilla on paljon rahaa

-kauniissa, isossa talossa asuvia...



Mutta olipa kiva huomata että mullakin on monta asiaa joita muutkin saattaisivat haluta:

-pitkä, komea mies

-kauniit, suloiset tytöt

-tulen todella helposti raskaaksi (nyt 3.kerta)

-isovanhemmat ottavat mielellään lapset hoitoon mummolaan

-saan joskus perintöä

-olen hauskaa seuraa

-minulla on ystäviä

Siis haluaisin uskaltaa heittäytyä taiteilijaksi, mutta ei ole tarpeeksi taitoja eikä itseluottamusta. Olisi upeaa, kun saisi toteuttaa itseään ja samalla luoda jotain kaunista toisten iloksi ja antamaan toivoa!

Veljeni taiteellisuutta on tuettu, mutta minä koen olevani tukahdutettu taiteilijasielu...

Ja sitten niin monet laulajat, muusikot, kirjailijat yms. toitottavat sitä, että he ovat saaneet synnyinlahjana taitonsa tai imeneet sen äidinmaidossa - että ihan turha sitä on tavallisten pulliaisten ja vielä 3-kymppisten enää mitään yrittää... Kyllä herää kateus, kun lukee lehdistä näitä juttuja, joiden kuvissa boheemit taiteilijat hymyilevät itsetietoisesti...

ja joiden vanhemmat välittävät ko henkilän lapsista. Meillä miehen vanhemmat eivät välitä miehestäni eivätkä lapsistani. Mieheni siskot lapsineen saavat ihailua, kehuja, aikaa, vaivaa ..... Mieheni saa vain arvostelua ja kommentteja siitä miten meille asti ei ehtisi kylään (asutaan lähempänä kuin kumpikaan mieheni siskoista).



Esikoisestamme isovanhemmat toteavat aina, "serkkupoika" tekee sen niin ja näin. Teki poikamme mitä tahansa, hän ei kykene olemaan yhtä hyvä kuin serkkunsa. Toinen lapsemme on tulossa, raskaus aivan lopuillaan, eikä mieheni isä ole vielä edes viitannut puheessaan perheenlisäykseemme saati että olisi onnitellut. Huomaa etteivät lapsemme ole sen arvokkaampia kuin mieheni. Mitäs minä heistä, mutta tilanne on todella ikävä miehelleni (joka edelleen toivoo vanhempiensa arvostusta kuin pikkupoika) ja lapsillemme jotka tulevat kasvamaan väheksyviin kommentteihin.



Kadehdin todella niitä perheitä joissa isovanhemmat välittävät niin lapsistaan kuin näiden lapsistakin. Tasapuolisesti.



Olen myös kateellinen niille vanhemmille jotka rakastavat kaikkia lapsiaan yhtä paljon ja suhtautuvat heihin tasapuolisesti. Itse eriarvoisa sisaruksia tuntevana jännitän kovasti, osaanko suhtautua molempiin lapsiini samalla tavalla.

Voi miksi pitääkin olla tälläinen poropeukalo..ideoita neulomuksiin olisi vaikka muille jakaa vaan, kun ei osaa neuloa niin ei osaa.*huokaus*

kohtaan jotka saavat jakaa raskautensa, äitiytensä ja elämänsä oman äitinsä kanssa. Oma äitini kuoli yllättäen, kun olin pieni. Monet kerrat olisin halunnut jotain kysyä, kertoa tai jakaa äidin kanssa.

Itsella leveat hartiat ja aivan olemattomat A- kupin rinnat, ei hyva yhdistelma, on todella vaikeaa loytaa istuvia puseroita...



Lisaksi kadehdin virheetonta ihoa ja kauniita kynsia, itsella psoriasis ja puren kynnet ihan lyhyiksi...

Siis ihmiset, joiden ei tarvitse harjoittaa urheilua ja pitää äärimmäisen tiukkaa dieettiä pysyäkseen hoikkina. Mulle hoikkuus ja hyvä kroppa tarkoittaa valtavaa määrää työtä ja jatkuvaa tarkkailua, siksi kadehdin niitä jotka ei juuri edes harrasta liikuntaa, herkuttelevat jne. ja vartalo on silti hyvännäköinen.

en nyt kyllä suoranaista kateutta tunne, mutta ihailen ihmisiä, jotka osaavat useita kieliä sujuvasti ja tuntevat ja tietävät paljon eri maista ja kulttureista. Olen sillä tiellä (kieliä osaan nyt 3 hyvin, 2 kohtalaisesti ja 1 kangerellen). Kohta taas lähtee meidän perhe maailmalle ja tulee taas preppausta yhteen kieleen. Ihan kiva ketju, vaikka kateus ei ole kyllä kaunista...On muuten aika korostunut "taito" täällä meitin Suomessa.

pystyvät lastenhoidon ja huushollauksen ohessa tekemään jotakin itselle mielekästä hommaa tai ilmaisemaan itseään. Minulla menee tässä elämänvaiheessa melkein kaikki valveillaoloaika eri ikäisten lasten pyöritykseen ja perushuoltoon, varsinkin kun nyt taas osa sairastaa...

- pitkät sääret

- paksut, kauniit hiukset, jotka ovat kauniit ilman puolen tunnin aamuista föönaus- ja lakkausoperaatiota

- luontaisesti hyvä maku sisustuksessa, pukeutumisessa jne

- pitkä pinna ja lämmin sydän

Itselläni oli vain hetken ajan teininä, sitten alkoivat rupsahtaa.

vanhimmat lapseni jo murkkuiän ohittaneita ja kadehdin heidän haluaan tulla joksikin, rakastumisia ja yleensä tuota elämänvaihetta vaikka ei se helppoakaan aina ole. Itsellä nuoruus meni työtä tehdessä ja nuo vanhimmat lapsetkin jäivät hieman vieraammiksi.

Kadehdin äitejä, joilla on hyvä työpaikka ja joilla jää lisäksi energiaa ja aikaa lapsille. Itse koen työn ja perheen yhdistämisen hankalaksi, kun on alle kouluikäisiä lapsia.