luuletteko oikeesti että jos viedään lapsi hoitoon usein niin suhteella paremmat mahikset jatkua?

Toisaalta olen varma, että perheet joilla on jotain tukiverkkoa ja mahdollisuuksia laittaa lapset joskus hoitoon jonnekin pärjäävät keskimäärin ottaen yleensä paremmin, kuin ne jotka ovat ihan yksin eikä heillä ole ketään joka voisi koskaan auttaa, tai ne jotka ovat ihan jumissa lapsiinsa eivätkä koskaan voi ottaa edes huomioon sitä mahdollisuutta, että voisi joskus olla tarpeen viettää hetki kahdenkeskistä rauhallista aikaa yhdessä puolison kanssa (tai miksei yksinkin).



Toisaalta ei se lastenhoito pitkälle kanna jos parisuhdetta ei osata hoitaa ja huomioida siinä arjen keskellä vaikka lapset olisivat kotonakin.

Olen ihan samaa mieltä!!



" En usko,

arjen sujuvuus on ratkaiseva tekijä. Kun molemmat osallistuu tasapuolisesti niin arkipäivätkin on helpompia eikä kukaan kuormitu yksipuolisesti- siten jaksaa huomioida kumppaniakin."

että minun ja mieheni kaltaisille ihmisille kahdenkeskinen aika tekee enemmän kuin hyvää. mutta ihmisiä on monenlaisia, toiset eivät ehkä enää koe intohimoa eikä rakkautta kumppaniaan kohtaan. yhdessä ollaan vain lasten takia, tällöin yhteinen aika olisi hukkaan heitettyä aikaa. eli jokainen tyylillään.

Arki ja arjen onni ratkaisee. Toista voi huomoida lasten nähdenkin.

Kahdenkeskeistä ykstyisempää aikaahan on arkenakin lasten mentyä nukkumaankin, ellei päivärytmit ole ihan p:stä.



Vauva-aika on eri asia, silloin ei ehkä yhteistä aikaa ole, omaa aikaakin olemattoman vähän. Mutta sehän on vain lyhyt aika, ja juuri silloin vähiten pientä ihmisen alkua pitäisi hoitoon tuuppia.

Pikkulapsiaika on todella lyhyt, ja aikuisen tehtävä on asettaa lapsen tarpeet etusijalle.



Kun suhde on hyvä ja rakastava, ja sitä hoitaa ihan arjessa, se kyllä kestää lapsetkin.

mutta miksi? siis eikö liitto tosiaan voi kestää, jos tukijoukot puuttuvat? Vai selittelevätkö vain, kun eivät halua myöntää, mistä ero oikeasti johtui. Tuohan on hieno selitys, ero ei johdukaan ollenkaan itsestä, vaan olosuhteista.