Kuinka paljon yökyläilette vanhempienne luona, jos välimatkaa alle 50km?
Mies olisi aina innolla jäämään yökylään kotiinsa. Matkaa meiltä anoppilaan on n. 20km, joten autolla matka taittuu alle puolessa tunnissa. Minusta yökyläily tuntuu rankalta, on otettava mukaan kolmen lapsen vaatteet, sängyt ja muut tavarat. Lisäksi lapset nukkuvat huonosti muualla kuin kotonaan. Minusta on siis järkevintä ajella yöksi takaisin omaan kotiin nukkumaan. Olenko nyt kauhea nipo, kun en taaskaan pääsiäisenä haluaisi jäädä yöksi anoppilaan?
Kommentit (19)
haaveissa on joskus saada nyt 3-v. lapsi yksin yökyläilemään n. 20 km:n päähän, mutta aikuisille ei tulisi mieleenkään jäädä kummankaan vanhemmille yöksi.
Hänellä on Gilmoren tyttöjen kaltainen fiksaatio perjantai-päivällisistä.
Ei yövytä koskaan koko porukalla, käväistään päiväseltään ja silloinkin varmaan max 2 tuntia kerrallaan. Näitä vierailuja mun vanhemmille ehkä kerran kuussa, miehen vanhemmille joka toinen kk tai harvemmin. Isovanhemmat nuoria, mutta eivät jaksa lapsia. Meilläkin kolme lasta, lapset ehkä 1-2 krt vuodessa mummolassa yötä. Olisivat useammin, mutta eivät ota : ( Ainoat lapsetlapset, mutta aikaa ei vaan riitä lapsille.
Tai siis me vanhemmat ei yövytä siellä, lapset ovat n. kerran kuussa yökylässä mummilassa.
Miksi jäätäisiin ja varsinkaan kolmen lapsen kanssa kaikkine romppeineen olisi jo ihan älytötä hommaa. No way.
me ollaan n. kerran kuussa viikonloppu vanhempieni luona. ja miksikö? kotini on entinen maatila - luonnollisesti maaseudulla ; ) - ja siellä on paljon kivemmat ulkoilumahdollisuudet kuin täällä taajamassa. ja totta kai on kiva päästä välillä valmiiseen pöytään...
tavallaan se on kuin menisi mökille... paitsi että paljon helpompaa!
lisäksi isompi lapsemme käy yksinään yökyläilemässä siellä.
Anoppila on alle 10km päässä, ja jos siellä on jotkut juhlat tms. niin aina jaksavat paapattaa että jääkää nyt yöksi, kyllä tänne mahtuu, laitan siskonpedin tuohon..On ehkä vähän laantunut se tyrkyttäminen, kun tosiaan en koskaan halua jäädä, etenkään nyt lasten kanssa.
Anoppi on oikein mukava, ei siinä mitään, mutta en vain ole " yöksi jäävää" tyyppiä. Haluan herätä omasta sängystäni ja olla rauhassa tukka pystyssä aamulla.. Ja lapsetkaan tuskin nukahtaisivat anoppilassa samaan tapaan kuin kotona, ja kukakohan niitä sitten siellä anopin luona nukuttaisi..(=minä) ym. ym. Plus kaikki romppeet mitkä pitäisi olla mukana, nyt jo tulee ihan tarpeeksi kannettavaa vaikkei yöksi jäädäkään.
Eri asia jos olisi pitkä matka , mutta kun se kestää 15min niin en tosiaankaan jää yöksi.
Mun vanhemmat asuvat n. 120 kilometrin päässä ja sielläkin me käydään yleensä päiväseltään, samoin he täällä. Motaria pöräyttää tuon matkan reilussa tunnissa. Lapset tietty jäävät muutaman kerran vuodessa.
Tai tietty riippuu millaiset tilat olisi käytössä. Jos olisi pysyvästi makuuhuone (ja kaikille sängyt) ja voisi jättää pesutarvikkeet, vaatteita tai leluja sinne, niin sitten ehkä. Millekään lattiapatjalle mua ei saisi kerran viikossa nukkumaan.
En ole vanhemmillani yötä, vaikka matkaa on 350 km! Se on sellainen sikala, että kerta kaikkiaan ei voi lasten kanssa yöpyä.
omille vanhemmilleni (matka 55 km) muutamme joskus muutamaksi päiväksi...muutaman kerran vuodessa. Tilaa on siellä kohtuullisesti, ja äitini hoitaa imetystä lukuunottamatta " aamuvuoron" lasten kanssa, eli saadaan nukkua. Lisäksi päästään urheilemaan miehen kanssa rauhassa kun ollaan siellä. Mutta onhan siinä vähän roudaamista. Minun perheeni tykkää siitä, että ollaan siellä ikäänkuin kotonamme, ei kylässä.
Minä en yökyläile myöskään miehen vanhempien luona, vaikka asuvat 150km päässä, mutta mies ja lapset yökyläilevät.
En näe mitään syytä jäädä sinne yöksi, koska oma koti kuitenkin suht lähellä. Viikottain käydään kylässä puolin tai toisin, mutta ei yövytä, ei edes jouluna, silloinkin lähdetään jossain vaiheessa kotiin. No, lapset on tietty isovanhemmilla yökylässä aina välillä.
Vanhempani kutsuivat minut välillä saunomaan ja valmiiseen ruokapöytään, ja monesti jäimme yöksikin. Nyt kun on toinen elämäntilanne, ei tule kyläiltyä niin usein. Lapset käyvät yökylässä pari kertaa vuodessa.
Anoppila on parinkymmenen kilometrin päässä, ei olla koskaan oltu siellä yötä. En kyllä haluaisikaan, eikä varmaan nekään. Ehkä kerran kuussa käydään muutaman tunnin vierailulla.
Mun vanhemmat asuu 150km päässä ja siellä ollaan viikonloppukylässä noin kerran parissa kuussa. Ollaan miehen kans molemmat enemmän kotonamme siellä, ja kaikilla on leppoisaa. Lapsiakaan meillä ei ole kuin yksi joka on vauva vasta, mutta kunhan varttuu niin ehkä menee sitten tohon lähempään mummolaan yöksikin joskus.
Ei oikein tulla juttuun anopin kanssa.
Asumme kaikki 10 km säteellä. Saattaisin kuvitella meneväni lasten kanssa äidin ja isän luo yöksi esim. kesällä kun kolmas vauvamme syntyy ja mieheni pitänee varpajaiset. Mutta meillä siis on jo 2 lasta ja ei ole koskaan tarvinnut yökylään jäädä.
Mutta äitini luona olen joskus yötä. Nyt hiihtolomalla oltiin lasten kanssa 3 yötä.
Meillä on 4 lasta ja en ole kyllä mitään kamalaa määrää romppeita koskaan raahannut matkassa. Lapset ovat tykänneet nukkua siskonpedissä ja vauva on nukkunut aina vieressä.
Miksikö? No se on mukavaa :) Nukkua siskonpetissä, syödä yhdessä iltapalaa, katsoa vaikkapa euroviisut tai tangomarkkinat yhdessä. Jutustella lasten nukkumaanmenon jälkeen ja herätä aamulla yhdessä tukka pystyssä.
Isäni ja anoppini luona (tai heistä jompi kumpi meillä) ei yökyläiltäisi, jos asuisimme lähellä. Appiukon kanssa taas yökyläily puolin ja toisin tuntuu luontevalta.
heh =)