Lue keskustelun säännöt.
Tappalevat lapset. Mistä johtuu ja mitä voin tehdä?
20.03.2008 |
Eli lapset 4 ja 6. Aloittavat tappelut ja toisilleen huutamisen heti aamulla. Leikit ei suju jos en ole leikissä mukana, lastenohjelmien katsominen ei suju, jos en istu vieressä ja yleenssähään mikään kylpemisestä pukemiseen ei suju jos en ole vieressä vahtimassa ja lopettamassa kiistoja. Valitettavasti joskus on laitettava ruokaa, käynnistettävä pesukone jne eikä tuon ikäisten kanssa mielestäni tarvitsisi leikkiä enää aikuisen koko aikaa.
Sain ohjeeksi jo kerran, että antaa heidän vaan tapella, koska se kuuluu asiaan ja heidän tulee itse oppia selvittämään asiansa, mutta en jaksa todellakaan kuunnella tappelua viittä minuttia pitempään. Kuin kaksi PMS oireista nuorta naista olisi laitettu samaan koppiin. Eivät tosiaan sano mitään ystävällistä toisilleen.
Lapset käyvät eri kerhoissa 3 päivänä viikossa ja vanhemmalla tytöllä on yksi leikkikaveri naapurustossa, joten kellon ympäri heidän ei tarvitse olla kaskenään. Mutta silloin kun ovat kirkuna kuuluu ja tauoton pahantuulinen jankutus ja inte, jota tämä mamma ei jaksaisi enää yhtään. Tällä tavalla on mennyt nyt noin vuosi.
Listatkaa vinkit, joilla tilanne rauhoittuu. Kiitos.
Kommentit (14)
on vuosina 2001 ja 2003 syntyneet tyttäret. Kyllä he nahistelevat, mutta missään leikeissä en istu mukana. Nyt ovat sairaina. Heillä yhteinen huone, pelaavat sängyistään muumi-muistipeliä. Mä en ole sen kummemmin heidän touhuihinsa puuttunut sen jälkeen kun kuopus on ollut tarpeeksi iso leikkiäkseen isosiskon kanssa. Parempi antaa heidän keskenään selvittää välinsä. Pelisäännöt voit toki tehdä ja toimia välittäjänä, jos tulee tosi iso solmu jossain kohdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ovat toistensa tukassa kiinni koko ajan. Ainoa keino meillä on pukareiden erottaminen. Laitamme molemmat hetkeksi aikaa huoneisiinsa, yleensä rauhoittuvat siellä. Mua hävettää välillä ihan julmetusti kun koko kämppä on täynnä huutoa ja rähinää. Rivitalossa kun asutaan niin mitä mahtavat naapuritkin ajatella.
Aina hokevat, että miksi toi saa enemmän kuin minä. Nitistän tappelut nuppuunsa uhkailulla. lahjonnalla ja kirsistämisellä. Muu keinot eivät tehoa. Vasta 10 vuotta on mennyt tätä, että kyllä se siitä.
Kun olen aikani kuunnellut alan kirkumaan, itkemään tms, koska en enää jaksa kuunnella. En jaksa enää kuunnella. Seuraavaksi kai alan nakkomaan heitä ulko-ovelta suoraan hankeen tai otan ja paukautan päät yhteen kuten piirroselokuvissa.
ap
Ymmärrän tunteen.
Mutta olen opetellut sulkemaan korvat sillä tavalla, että jos eivät nyt ihan tukkaan käy niin annan kähistä.
Jos menee liian pitkälle, erotan pukarit eri huoneeseen.
Ja kas kummaa. Jos huudan jollekin lapsista, on tappelupukarit yhteisenä rintamana puolustamassa sisarustaan minua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh! :) Mä olin 10 vuotta päiväkodeissa töissä ennen lasten syntymää, tuttua mulle tämä äänimaailma.
Mutta sä voit tehdä lapsillesi lait. Eli jos desibelit menee yli tietyn, lähtee vaikka puolet leluista jäähylle tai jää illan lastenohjelmat katsomatta tms. Ota jokin selkeä rangaistus ja pidä siitä kiinni.
Solidaarisuus alkaa maistumaan.
Eli jo ennen kun paha riita alkaa - siis kun ollaan vasta nälvimis-tökkimis-ärsyttävällääänelläpuhumis-vaiheessa - käsken omiin huoneisiina. Nuorempaa tuo isoveli vetää puoleensa kuin magneetti, joten häntä saa sitten ihan vahtia ja estää menemästä jatkamaan, mutta yleensä molemmat pikku hiljaa keksivät jotain omaa tekemistä.
Tavallaan tämä on huono ratakisu, koska toivottavaahan olisi että lapset oppisivat leikkimään nätisti keskenään. Toisaalta ei kai sitä yhdessäoloa opi jatkuvalla tappleullakaan, vaan on hyvä ymmärtää myös, että joskus on fiksumpaa lähteä tilanteesta pois. Ja minä itse en kestä siitä riitelyä, vaan tee juuri kuten ap: alan huutaa mukana ja ilmoitan, etten jaksa teitä enää yhtään. Sitten heitän muutaman lelun seinään ja puhisen loppuillan.... Mistähän huo pojat ovatkaan luonteensa perineet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lailla sama meininki kuin teillä ap, alkaa heti aamusta, päiväkdissa eivät kuulemma sentään tappele vaikka ovatkin samassa ryhmässä, mutta jatkuu heit kun haen heidät kotiin.
Tuntuu ettie ole enää voimia tähän hommaan kun he jatkuvasti ovat toistensa kimpussa, ja ihan fyysisesti siis. Aina jompikumpi ärsyttämässä toista.
Ihan hirvittää millaista meno mahtaa olla teini-ikäisenä, hakkaavatko toisensa sairaalaan vai mitä?
Ovat kuitenkin kuin paita ja peppu, jos toinen on yökylässä mummolassa toinen ikävöi veikkaa suru puserossa.
Ja samaa ollut pienestä pitäen. Tappelut alkaa pienestä nälvimisestä, ilveilystä tai ärsyttämisestä ja päättyy yleensä aina fyysisesti. Nyt alkaa molemmilla olla jo voimia sen verran että voivat todella satuttaa toisiaan. Toisella onkin ollut ollut huuli auki ja kuhmuja ja mustelmia puolin ja toisin. Mä olen yrittänyt kaikkeni, pojat tietää taatusti ettei niin saa tehdä, siitä ei ole kiinni. Luonteiltaan molemmat ovat äkkipikaisia. Kun sitten olen tarpeeksi kiristänyt ja uhkaillut tai paras keino tuntuu olevan palkitseminen (esim. nyt pääsiäisenä kinderi tai vastaava) niin isompi saattaakin alkaa uskomaan, mutta tappelun pelossa joutuu antamaan KAIKEN periksi pikkuveljelleen joka ei anna periksi yhtään. Ei hyvä sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaan pienemmät tappelupukarit, 2v ja 4v, mutta juuri tuo kun se alkaa heti aamusta asti ja jatkuu iltaan, niin ei sitä voi koko päivää (eikä minusta edes tarvitse) kukaan kuunnella. Ja meidän tappelijat on minusta sen verran pieniä että pitää siksikin mennä väliin, kun ei ole oiken " tasaväkiset" .
Ja kun sitä ei vaan JAKSA AINA kuunnella, vaikka kuinka oppisivat siinä sosiaalisuutta ym. Tosin meillä kyllä sitten joskus aina leikit sujuvatkin ihan ok ainakin jonkun aikaa.
ja uhakailee, että ei jaksa jne...
Toooooooosi fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja juuri siksi minä erotan lapset toiststaan, jos uhkaa mennä tappeluksi, enkä " anna tapella vaan" , kuten moni täällä neuvoo. Mun hermot ei vaan kestä kuunnella jatkuvaa huutoa ja riitaa ja kantelua.
Se lelujen heittelijä
Ja sitten voit jonkun aikaa panostaa siihen että opetat ihan kädestä pitäen lapsille sovussa leikkimistä ja toisen kaunista huomioimista, sitä että heillä itselläänkin on mukavampaa kun ei tapella. Ja tietenkin myös ristiriitatilanteiden ratkomista.
kun keskenään ovat säännöt opetelleet niin eivät ole riidelleet sitten koulussa, eikä kavereidensa kanssa.