Rehellinen vastaus, voisitko asua anoppisi kanssa pysyvästi samassa taloudessa?

mutta varmaan realistisin vastaus tulisi sitten, kun samassa taloudessa asumista olisi ensin käytännössä kokeiltu.

Mutta en myöskään oman äitini. Appiukko ja sen uusi vaimo, ehkä.

Miehen oikean äidin kanssa, ehdottomasti kyllä! Olen niin hämmästynyt miten hyvin tulemme toimeen ja kuinka samankaltaiset arvot meillä on.

Tietenkin voisin helposti asua, myös oman äitini kanssa.



Kun taas miehen isän uusi vaimo, arghh... En KOSKAAN voisi, ovat pilanneet minulta esikoisen vauvajan tunkemalla omia neuvojaan ja TAHALLAAN loukkasivat meitä ja meidän kaikki päätökset oli vääriä jne



Jo kerran vuoteen pari tuntia kerrallaan heidän seurassaan on liikaa!

Asuin ex-avomieheni äidinkin kanssa yhdessä niin varmana voisin asua anoppini kanssakin yhdessä, mikä ettei?



Oman äitinikin kanssa voisin asua yhdessä mutta se kaatuisi varmana hänen alkoholismiinsa.

Lapsuudenkokemuksella voin näin sanoa. Ihanaahan se lapsille oli, kun mummo oli saman katon alla, mutta aikuisille se oli välillä kovin vaikeaa. Ja heijastuivathan ne kireät tunteet toisinaan lapsiinkin.



Järjestely olisi toiminut paremmin jos mummolle olisi alun perin rakennettu ihan erillinen talo samaan pihapiiriin tai jonnekin tiluksille. Mutta tuli halvemmaksi remontoida vanhaa isoa rakennusta kahdelle sukupolvelle sopivaksi.



Eli vastaus kysymykseen, ei saman katon alle, mutta lähellä voisin asua kylläkin (mutta ei näköetäisyydellä :)

Sen verran pitää olla yksityisyyttä.

mutta jos pitäisi valita, ennemmin anoppi kuin oma äiti

Tätä ehdotettiin aikoinaan. Anoppi ei olisi halunnut muuttaa. Meillä maatila ja ennenkin on kuulemma pystytty asumaan. Minä en siihen kykene. Vieläkään eivät kaikki sukulaiset tervehdi kun " ajoin " anopin pois kodistaan. Mä olisin voinut jäädä omaan asuntoon asumaan mutta mies ei suostunut muuttamaan. Huolehditaan kyllä anopista nyt kun hän on vanha, pärjää tosi hyvin mutta käydään katsomassa ja soitellaan joka viikko. Anopissa ei ihmisenä ole mitään vikaa mutta asuminen saattaisi välit huonontaa.

Jos mies sitä vaatisi niin ottaisin eron. Ehdottomasti mieluummin olen yksin kuin miehen+anopin kanssa.

Sensijaan äitini kanssa voisin asua, samaa mieltä on miehenikin.

puistattaa koko ajatus!

Kuitenkin se sukupolvien välinen kuilu ja erilaiset käsitykset elämästä näkyvät. En tunne voivani olla anopin seurassa yhtä vapaasti kuin olen kotona. Puheita pitää siistiä, alkoholin käyttöä rajoittaa jne. Samoin lasten kasvatuksesta ollaan välillä eri linjoilla. Joskus olemme lomailleet appivanhempien kanssa viikon ja kyllä on siinäkin ajassa käynyt mökki luvattoman ahtaaksi. En kyllä voisi asua jatkuvasti äitinikään kanssa, vaikka hänen mielipiteitään ja puheitaan kestän paremmin.

sama koskee myös omaa äitiäni, vaikka ihan hyvissä väleissä ollaankin.

Enkä suostunut muuttamaan anopin kanssa saman katon alle. Oltiin jo naimisissakin, mutta minä vain ilmoitin, että asutaan vaikka erillään miehen kanssa, mutta anopin kanssa samaan kotiin en muuta.



Anoppi on ihan kiva, enkä halua, että välit menee huonoksi yhdessä asumisen vuoksi. Olin siinä vaiheessa asunut jo 10 vuotta itsekseni, joten en voinut kuvitellakaan luopuvani siitä omasta rauhasta.



Löydettiin sitten vuokra-asunto siedettävän läheltä tilaa, ja anoppi ja appi asuvat edelleen tilan päärakennuksessa. Anoppi ei itse asiassa edes vastusta pois muuttamista, mutta me ollaan silti päädytty ratkaisuun, että asutaan muualla. Me aletaan nyt rakentamaan uutta päärakennusta parin sadan metrin päähän, koska halutaan uusi koti paremmalle paikalle.

saman katona alla. Äitini kanssa vielä vähemmän. Jos noista pitäisi valita jompi kumpi, niin mieluummin anopin kanssa asuisin.

on hirvee siisteysfriikki ja me taas päin vastoin.. siivotaan sit ku huvittaa

Anoppi on joskus ollut meillä parikin kuukautta, ihan hyvin se on mennyt :) Minulla ei mennyt hermo, mutta miehellä meni omaan äitiinsä :D



Olisihan se kuitenkin niin eri juttu, kun tietäisi että se olisi pysyvä ratkaisu. Voisi tulla jonkin sortin valtataisteluja sisustuksesta, puutarhan laitosta, keittiöstä jne. Ehkä joku paritalo voisi mennä.. Eli omat asunnot, mutta silti lähekkäin?

Anoppi on ihan kiva mutta hieman tungetteleva. Meillä on maitotila ja appivanhemmat asuvat pellon toisella puolella n. 200m:n päässä. Olivat onneksi heti rakentaneet vanhusten talon kun tekivät sukupolvenvaihdoksen poikansa eli mieheni kanssa. En olisi varmaan tähän emännäksi tullutkaan jos olisi pitänyt asettua saman katon alle anopin kanssa. Kyllä se on niin että samaan taloon EI mahdu kahta emäntää!

Pelkkä ajatuski kylmää...

ennemmin eroan miehestäni. Mutta lukiko joku kaikki vastaukset läpi, ei tainnut kovin moni olla valmis anopin kanssa saman katon alle..?