Pari vuotta sitten tehtiin tutkimus töiden rasittavavuudesta. Tiedätkö, mitä pidettiin

ap

ap

myös perus-ja sairaanhoitajat olivat kärjen tuntumassa. Mutta noita tutkimuksia on tehty varmaan useampiakin vähän eri kriteereillä.

ap

Jatkuvasti haukutaan, juoksutetaan, valitetaan omat ja muiden asiat ja kukaan ei ymmärrä sun työtäsi ja ihmisillä ei ole mitään käsitystä siivoamisesta. Välineet on vanhoja ja rikkinäisiä ja pomon asenne samaa luokaa. Palkkakin huono.

Jatkuvasti haukutaan, juoksutetaan, valitetaan omat ja muiden asiat ja kukaan ei ymmärrä sun työtäsi ja ihmisillä ei ole mitään käsitystä siivoamisesta. Välineet on vanhoja ja rikkinäisiä ja pomon asenne samaa luokaa. Palkkakin huono.

Siinä joutuu tekemään työtään koko persoonalla, ohjata ryhmäprosesseja ja oppimista, hallita 20-30 päisen lauman työskentelyä. Ohjata 30.tä erilaista persoonaa ja motivoida heitä töihin. Ja jos siivoustyön johdon asenteissa on korjaamisen varaa, väittäisin palautteen olevan yleensä kuitenkin hieman korrektimpaa kuin mitä teinien suusta saa kuulla. Opettajat joutuvat jakamaan kasvatusvastuuta (heh!) teinien ehkä heitä itseäänkin vielä lapsellisemmin käyttäytyvien vanhempien kesken.



Opettajana toimiminen on raskasta, joska pitää olla samalla kasvattaja, opettaja, ohjaaja, poliisi ja sosiaalittyöntekijä ja ties mitä.



En muuten itse opeta perusasteella enkä lukiossa - sattuneista syistä.

siitä syystä (tulkitkaan miten haluatte, tämän huonon lauseen), että opettajina on vääriä persoonia nykykouluun.



Vielä 30 vuotta sitten opettajalla oli määräysvaltaa luokassa ja koulussa, nykyään se on karsittu pois opettajilta, kun pitää oppilaiden itsemääräämisoikeutta arvostaa enemmän kuin itse oppimista.



Nykypäivän koulussa pärjäisi asiat rennosti ottava mies opettaja, joka ei pahemmin auktoriteeteista välitä, vaan antaa piutpaut säännöille.



Perinteisesti opettajat ovat erittäin tunnollisia, ahkeria ja tunnontarkkoja tekemisistään ja pyrkivät suoranaiseen "ylisuorittamiseen" tehtävässää. Opettajat tyypillisesti elävät työlleen ja elävät työnteon kautta, joten opettajat voivat turhautua helposti mikälie heidän määräysvaltansa viedään pois. Tämä siis kaventaa mahdollisuuksia vaikuttaa oppimaan työhönsä ja tunnontarkoille luonteille se aiheuttaa turhautumista ja stressiä.



Nykykoulumaailmaan pitäisi valita aivan toisen tyyppiset opettajat, eli sellaiset jotka ovat ajatuksiltaan lähempänä asioista vähät välittävää ja asiat rennosti ottavaa muilla vastuun heittävää persoonaa, joka paskat välittää opiskelijoiden/koululaisten asioista.



Itseasiassa olen sitä mieltä, että kouluihin pitäisi palauttaa opettajille tekemisen edellytykset ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä.



Opettajan työ on kuin erityksessä toimitusjohtaja, jolta on määräysvalta riisuttu pois ja alaiset juoksevat yli mennen tullen ja vittuilevat päin naamaa. Jokainen liiketoimintastrategia ropmuttuu siihen, kun osastopäälliköt tekevät ominpäin omia ratkaisuja informoimatta asiasta. Sellaisessa organisaatiossa ei kauan tehdä töitä, siitä seuraa konkurssi.

Kokemusta on. Eikä ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia pärjäämisessä. Mutta kun kuuntelin muiden opettajien juttuja, en ihmettele heidän ongelmiaan. Monet opettajat ovat nimittäin itse henkisesti niin kehittymättömiä, ettei voi odottaa, että kykenisivät ottamaan tilannetta haltuunsa. Heille tekisi hyvää kokeilla välillä muita töitä, että näkisivät ettei muutkaan työt helppoja ole.



Kyllä opettajan ammatti usein sopiikin paremmin miehille, joilla sitä rentoutta on ihan luonnostaankin. Kympin tytöt ovat ihan hukassa nuorten kanssa. Ennemmin pitäisi pääsyvaatimuksena opettajan hommiin olla korkeintaan kasin keskiarvo. Kyllä rento opekin silti välittää ja ottaa vastuuta.

omaavia. Sinne valikoituu ja on varsinkin ennen vanhaan valikoitunut niitä, jotka rakastavat omaa ääntään ja ovat mielestään aina oikeassa, auktoriteetteja. Muiden kuunteleminen ei ole heidän juttunsa.



Tästähän pari peda-proffaa teki ihan tutkimuksenkin. Näillä auktoriteetti-tyypeillä on erittäin kova motivaatio opettamiseen, mutta ovat vaan oppilaiden oppimisen kannalta (lienee se tärkein asia koulussa) ihan vääriä tyyppejä. Sinne siis tarvittaisiin tyyppejä, jotka osaavat myös kuunnella toisia.

Onko kympin tyttö pärjännyt muka vain ahkeruudella ja pingottamisella?

Voiko kympin tyttö olla oikeasti lahjakas - kuten kympin poika, poikahan pärjää lahjakkuudella, ei pelkästään ahkeruudella?



Varmaan kympin tytöissä on nipojakin, mutta ei kympit tee tytöstä kykenemätöntä opettajaksi. Totta on, että jos intohimona on yksin opettaa sisältöä, niin silloin ei pärjää - täytyy pitää kaikenlaisista oppijoista ja tulla toimeen erilaisten persoonien kanssa, ei pidä rakastaa omaa ääntään ja käsittää opetus yksisuuntaiseksi tiedon siirtämiseksi, mitä se ei ole. Ja ei pidä olla liian tunnontarkka. sillä mitään ei ehdi kuitenkaan tehdä valmiiksi ja asiat ovat levällään kroonisesti. Kaikkea arvaamatonta tapahtuu ja ennakoimattomuus pitää kestää.