Tuleeko ero liian hepposin perustein?

Toisaalta, voihan olla, että ero on juuri se sysäys, joka saa miehen lopettamaan, kun huomaa, mitä juominen on saanut aikaan. Eli ero voi olla miehesi kannaltakin paras vaihtoehto, ellette sitten päädy radikaaliin ratkaisuun ja hommaa miehelle omaa kämppää missä saa ihan rauhassa juopotella ja sitten kun haluaa olla selvin päin perheensä kanssa, tulee entiseen kotiinsa perheensä luo. Nimittäin jos vielä rakkautta kuitenkin välillänne on, niin se voisi olla parempi ratkaisu kuin lopullinen ero.

Muutenkin neuvosi oli suoraan sanottuna hanurista. Vai että miehelle oma kämppä, jossa juopotella ja saa tulla kotiin silloin kun haluaa nauttia perheestä... Juu, tosi hyvä vinkki kaikille alkoholistien puolisoille!

Lapsia tosin enemmän ja ongelmana se, että ilmeisesti minä olen tässä talossa ainoa, joka kokee miehen jokailtaisen tissuttelun (ei juo sisällä talossa, menee pihalle tupakalle ja siellä sitten kaljoittelee) ongelmaksi. Lapset kauhuissaan minulta kysyvät, että äiti, ettehän isän kanssa eroa, eihän isä joudu muuttamaan täältä minnekään, kun ovat joskus kuulleet riitojamme, kun minä miehelle hänen juomisistaan motkotan. Niin että vähän vaikea sitä on tehdä mitään ratkaisuja suuntaan tai toiseen - täällä väitetään että ero on ehdottomasti lasten kannalta paras ja lapset itse ovat täysin toista mieltä. Ole siinä sitten hyvää äitiä...

Ratkaisuhan tuokin tietysti on, mutta en usko että jaksaisin odotella lapsen kanssa, että millon se mies tulee kotiin jne. Siinä pettyisi yksi ja toinen.. Mies voisi olla vaan tyytyväinen tuollaiseen tilanteeseen, että saa juoda niin paljon kun vaan haluaa ja mä kiltisti sitä odotan kotona, että millon herra suvaitsee tulla katsomaan meitä. Ja heti jonkun vastoinkäymisen kohdatessa, mies pakenisi omalle kämpälleen ryyppäämään.



" Ennen vanhaan" ryyppyreissut koostui aina baari-illoista ja naisten perässä juoksemisesta, nykyisin ei enää " kykene" naisten perässä juoksemiseen, keskittyy vain juomiseen..



Ap

Se, että moista pohtivat, johtuu siitä, että aistivat kireyden teidän välillänne. Lapset ovat lähes poikkeuksetta uskollisia molemmille vanhemmilleen. En muista koskaan kuulleeni tilanteesta, jossa lapset toivoisivat vanhempien eroa. Ehkä jossain ihan ääritapauksissa, kuten silloin kun suhteessa on paljon väkivaltaa.

" Kiva" että joku on samassa tilanteessa.. Mutta siis meilläkin lapsi todennäköisesti olisi hyvin poissa tolallaan erosta. Isä on sille kovin tärkeä, enkä mä tiedä miten usein sitten edes tapaisivat toisiaan kun meille se ero tulee? Miten ikinä voi luottaa siihen, että mies pysyy kuivilla kun lapsi on hänellä????



Ap

Laitat lapset vastuuseen aikuisen päätöksistä? Lapset ovat viimeiseen asti lojaaleja vanhemmilleen. Koska lapsen korvissa ero kuulostaa tietysti pahalta (ja ovat ehkä kuulleet miehesikin suusta, että isä joutuu tästä lähtemään tms.), niin tottakai he anovat, että älkää tapelko ja ettehän eroa.

Sinä itse teet päätöksesi ja pystyt arvioimaan tilanteesi. En usko, että jatkuva alkoholin kanssa pelleily tekee hyvää lapsillesi, saati sitten kireä ilmapiiri juomisen vuoksi.

Vierailija:

Muutenkin neuvosi oli suoraan sanottuna hanurista. Vai että miehelle oma kämppä, jossa juopotella ja saa tulla kotiin silloin kun haluaa nauttia perheestä... Juu, tosi hyvä vinkki kaikille alkoholistien puolisoille!

Ja itse asiassa tuo oman kämpän hankkiminen juovalle puolisolle on hyvä ratkaisu joissakin tilanteissa. Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia, joko tai, vaan usein välissä on aina jotain muuta...

Ja missäänhän ei ole määrätty, että naisen kiltisti pitää odotella kämpiltään kotiin palaavaa miestä. Nainen voi elää lasten kanssa ihan tavallista, tyytyväistä elämää kun ei se mies ole siinä silmien edessä ärsyttämässä ja sotkemassa asioita. Ja miestä tarvitsevat työt (ja seksi) voi jättää odottamaan sitä päivää kun mies selvin päin taas tulee käymään ja hoitamaan hommansa. Kätevää minun mielestäni.

Soveltuu itsenäisille, miehestä henkisesti riippumattomille aikusille naisille.

Käsitätkö ollenkaan mitä kirjoitat? Ap kertoi, että mies juo jopa silloin, kun on lapsen kanssa kahden. Onko se sinusta turvallista?



Oletko itse kasvanut alkoholistiperheessä?



Kerrot, että miehelle oma juopottelukämppä-systeemi toimii, jos nainen on itsenäinen. Väärin. Se toimii silloin kun nainen on läheisriippuvainen ja haluaa toiminnallaan tukea miehen " oikeutta juoda" ja silti olla " osa perhettä" .

Jos naista v-tuttaa miehen juominen niin kun mies on pois silmistä niin ei v-tuta. Ja lasten ei tarvitse nähdä isäänsä humalassa. Niin yksinkertaista se on. Sitten kun miehellä on selvä kausi, ollaan taas yhtä perhettä. Mitä niin kovin ihmeellistä tässä on? Onko oikeasti niin että on vain kaksi vaihtoehtoa olemassa - joko erotaan - tai sitten vaan ollaan ja katellaan kun mies juo...??

No meillä ei ole seksiä enää.. Joten tuskin silloinkaan jos mies asuisi toisessa asunnossa..



Eikö olisi helpompaa tavata joku kiva mies, siis oikeesti kiva mies joka kävisi sitten noi miesten hommat hoitamassa? Ei siihenkään lapsia tarvitsisi sotkea..



Lapsemme ei ole mitenkään heitteillä, ihan normaalia lapsen elämää viettää, onhan tässä talossa edes yksi tasapainoinen aikuinen. Toki on totta että lapsi kärsii meidän riidoista, koska niitä väkisinkin kuulee.



Ap

Mä en kyllä jaksaisi tuollaista systeemiä. Kuka sellaista jaksaisi, että odottelisi miestä päivätolkulla käymään? Mitä selittäisit lapselle? Ja aina kun mies tulisi " leikkimään" perhettä, lapsi toivoisi tietenkin että isä jäisi. Selitä siinä nyt lapselle, että kyllä iskälle se kalja on tärkeempää kun sinä!!!!



Ap

Mutta niinhän se erotessakin käy, että lapset joutuvat elämään erillään toisesta vanhemmastaan, ja jos toinen juo, niin ei näe toista sitäkään vähää minkä nyt näkee.

Mieti ap, sinulla on yksi elämä ja mihin sen käytät?



Kyllä puolisolle voi asettaa kysymyksen mikä on tärkeää jokapäiväinen pullo vai perhe. Meneekö hän hoitoon vai ei? Jos pullo on tärkeämpi, niin voi olla sitten sen pullon kanssa kunnes tulee toisiin ajatuksiin. Toki voit sanoa, että tuet häntä jos valitsee raittin elämän teidän kanssa ja hakeutunee sitoutuneesti hoitoon.

koska kyseessä olevat lapset ovat jo teini-ikäisiä, otan heidän mielipiteensä myös huomioon aika vakavalla painoarvolla. Etkö itse niin tekisi?

Mieheni on hyvä isä ja muutenkin mukava tyyppi, jota edelleenkin rakastan hyvin paljon hänen juomisestaan (tuurijuoppo) huolimatta.

Joten onko se ero oikeasti aina joka tapauksessa se paras vaihtoehto? Sitä minä tässä pohdin.

lainen.



Peruspointti on se, että kieltäydyt miehesi seurasta ja kanssakäymisestä hänen kanssaan kun hän on juonut. Elät omaa elämääsi.



Ilmoitat hänelle, että hän on rakas ja tärkeä, mutta et rakasta alkoholia etkä halua olla sen kanssa tekemisissä.

MUTTA sitä ei kestä kauaa! Aina lässyttää että kyllä perhe on tärkeä ja että ei halua meitä menettää, varsinkin kun tietää että lasta näkisi sitten harvemmin eron tullessa. Ainoa mikä tässä tökkii, mies ei mene hoitoon vaikka sitä kipeästi tarvitsisikin! Jaksaa viikon olla juomatta ja sillonkin tietysti hermoa kiristää ja ei saa nukuttua jne.. Selvä ongelmahan tässä on mutta minkäs teet, ei toista voi pakottaa hoitoon!



Ap

Kun ainahan se on jonkun muun vika kun jotain sattuu.. Hän ei tunnusta että hänessä on mitään vikaa, hän on täydellinen isä, hänen juominen on hallinnassa.. Hänellä vaan sattuu olemaan kamala nalkuttava akka joka ei ole tyytyväinen mihinkään ja siksi hän on niin kylmä mua kohtaan ja juo..



Ap oravanpyörässä..

Etkä millään muullakaan. Miehen täytyy itse tehdä se päätös. Ja sun täytyy tehdä päätös, onko elämä siedettävää tuollaisen miehen kanssa. Minä päädyin sietämään oman mieheni juomista, sillä hän on kuitenkin minulle hyvin rakas ja lapsille myös.

Minä olen lapsille selittänyt, että isillä on sellainen sairaus, että ei voi olla juomatta kaljaa, en ole salaillut mitenkään. En myöskään enää huuda tai nalkuta miehelle, sillä siitä ei ole mitään hyötyä ja lapset muistavat itse asiassa vain sen, että äiti on aina vihainen ja huutaa, isi on aina mukava ja leikkii heidän kanssaan (pienessä sievässä...).

Ja niille, jotka nyt suureen ääneen tulevat moralisoimaan, miten tuhoan lasteni lapsuuden ja tulevaisuuden: en usko siihen. Kun lapsilla on kuitenkin yksi juomaton, vastuuntuntoinen vanhempi heistä huolehtimassa eikä kotona ole väkivaltaa eikä (enää) suuria riitoja, elämä on tasaista ja rutiinit pelaavat, uskon vakaasti että heillä on aivan yhtä suuret mahdollisuudet selvitä elämästä kuin vaikka niiden uraisien ja -äitien lapsilla, jotka eivät vanhempiansa kotona edes juuri näe...

En voikkaan, mutta en kykene hillitsemään itseäni koska juominen raivostuttaa minua ihan suunnattomasti. Mä vihaan sitä juomista ja samalla alan vihaamaan miestäni joka sitä tekee. Tiedän että se on sairaus, mutta vaikea sitä on itsekkään myöntää jos mies ei sitä itse ensin tee. Voi että toi kalja saa mut ihan raivonpartaalle, ja ei, mä en ole itse absolutisti. Juon silloin kun siltä tuntuu ja lapsi ei ole kotona.. Mutta tissuttelemaan musta ei ole.



Ap