Kuinka eroon vauvankaipuusta?
Meillä on kolme lasta, itse olen aina haaveillut suurperheestä, miehelle nämä riittävät oikein hyvin.
Ongelma onkin siinä kuinka pääsen eroon tästä tunteesta, valvon yöt miettien kuinka kamalaa on kun en saa enää koskaan vauvaa syliini. Itken ja olen onneton.
Pääseekö tästä tuskasta koskaan eteenpäin, tuleeko minusta vuosien saatossa katkera ja voiko tästä surusta päästä yli?
Kommentit (7)
Tiedän että kaikki eivät saa yhtään, eivätkä meidänkään muruset ole helpolla tulleet, vaan pidemmän kaavan mukaan näitä on jouduttu "tekemään".
Jonkun elämässä ehkä on muutakin kuin lapset, minun ei.
ap
täyttää pian vuoden ja niin se vaan vauvankaipuu alkaa taas nostaa päätään..
Vakaasti olen päättänyt, että neljä lasta on ihan hyvä määrä meille, periaatteessa ei olisi estettä isommallekaan laumalle mutta...Tämä on hyvä määrä.
Vauvakuume on täysin krooninen ja olen ajatellut, että joskus tämä kipuilu on kuitenkin käytävä, viidennen tai kuudennen jälkeen, miksi ei nyt.. En tiedä kuinka onnistuu, järki sanoo toista ja sydän toista..
Todennäköisesti ainoa mikä auttaa on aika..
mutta toisaalta miehellä ikää jo sen verran enemmän että voi olla ettei myöhemmin ainakaan halua enää.
Omakin hedelmällisyys tietty huolettaa kun ikää tulee vielä lisää ja nyt jo ollut niin hankalaa.
Tulen pilaamaan iloa ja sanomaan, että minusta olisi ihanaa saada edes yksi. :D
Joo, tiiän, ettei asiat oo sillain, että vauvan kaipuu loppuis välttämättä siihen kun sen yhden saa, mutta nyt kun olen joutunut pitempään sitä ekaa oottamaan, niin tuntuis sen jo riittävän, saati sitten kolmen.
Toisaalta omalla äitilläni on seitsemän lasta, joista oon kuudes. Sillä ei vauvan kaipuu loppunut kuin hormoonien lakattua, ja siihen asti se niitä teki, pienimmän siskon yli 40-vuotiaana. Että mun äiti varmaan sinua ymmärtäisi hyvin. :)
Jonkun elämässä ehkä on muutakin kuin lapset, minun ei.
ap
Minkä ikäisiä lapsesi ovat, entä mikäinen olet itse? Lapset itsenäistyvät ja muuttavat pois kotoa jossain vaiheessa, mitä sinulle silloin jää. On hienoa, että lapset merkitsevät sinulle ilmeisen paljon, mutta sinuna miettisin mikä ennen lapsia oli merkityksellistä tai mitä uutta merkityksellistä voisit löytää elämääsi.
Teetkö lastesi kanssa paljon asioita? Annat jokaiselle myös kahdenkeskistä aikaa? Jos et voi saada lisää lapsia, panosta nykyisiin enemmän. Neulo tai ompele heille (tai heidän nukeilleen vaatteita), rakenna askartelemalla ja maalaamalla hieno linna, vie lapsia teatteriin, konsertteihin, kirjaston lukuhetkiin, pyhäkouluun. Lue heille paljon, pelaa lautapelejä, hiihdä, luistele, pyöräile, vie uimakouluun, tee metsä- ja eväsretkiä - mikä sinulle ja lapsille tuottaa iloa. Jos vielä jää aikaa ja energiaa, etsi itsellesi muutama innostava ja haastava harrastus. Ja jos vielä uupuu tekemistä, hiero miehen kipeitä hartioita, vie hänelle yllätyksenä aamiainen sänkyyn ja hemmottele muutenkin olemalla ihana kodin hengetär. Em. ei ole sanottu pilkaten; uskon tuskasi ja surusi, mutta toivoisin, että avaisit katsettasi katsomaan muitakin vaihtoehtoja kuin uusi vauva.
Voisitko päästä doulaksi tai tukihenkilöksi esim. yksin lastansa odottavalle (kysy neuvolasta tai laita ilmoituksia)?
Ei ole syytä vaipua epätoivoon, vaikket kaikkea saisikaan elämässä, mistä unelmoit!
paitsi, että minun lapsilukuni on rajallinen myös revenneen kohtuni johdosta. Kaksi saimme.