Mitä JEHOVANTODISTAJAT tahtoo kun ne käy? Mitä ne ajaa takaa?

Itse asun suuressa kaupungissa, keskustan liepeillä ja alkuvuosina kävi jehovia, vaan ei haitaks asti - vaikka siis sanoin ovella että ei kiinosta. Nyt ei ole käyty lähes kymmeneen vuoteen, eli ovat kyllä ymmärtäneet ja kunnioittaneet.. On käynyt myös mormoneja, ja hekin ymmärs kun asiallisesti selitin etten ole kiinnostunut heidän jutuistaan

nykyisin sitä ei ole, mutta on suositeltavaa kulkea jokin tuntimäärä kuukaudessa todistamassa (puhumassa Jehovasta), tunneista täytyy tehdä raportti. Toiset kiertävät muutaman tunnin, toiset 60 tai 70 kuukaudessa. Todistamassa käyminen ei ole pakollista periaatteessa, mutta käytännössä katsotaan pahalla, jos ei käy.



Kaikki eivät jää juttelemaan ehkä siksikin, että ihmisiähän hekin ovat ja jos ei ole kovin uskoaan innokas julistamaan mutta kokee sen velvollisuudekseen, voi pelottaa ja tuntua pahalta ikävät kommentit. Niiltä varmaan välttyy aika hyvin, jos vain tarjoaa lehtiä. Eivät kaikki ole yhtä innokkaita tuossakaan uskonnossa.



Tunnen uskonnon melko hyvin, olen keskustellut paljon jehovantodistajien kanssa, työkavereinakin on ollut. Mielestäni siinä uskonnossa on paljon hyvää, ihan oikeasti tuntuu, että he korostavat toisten rakastamista enemmän kuin muut uskonnot. Mitä tunnen jehovantodistajia pitkältä ajalta, oikeasti ovat mukavia, lempeitä ihmisiä.



Mutta paha puoli uskonnossa on sen ehdottomuus; esim. jos perheenjäsen eroaa uskonnosta, häneen ei enää olla yhteydessä. Aika julmaa, jos vanhemmat eivät saa olla aikuiseen lapseensa missään yhteydessä, koska ei ole enää samassa uskonnossa. Ja kun tällaisen uskonnon sisällä tapahtuu jotain hirveää, kuten pedofiliaa, sitä yritetään peitellä viimeiseen asti, ettei uskonnolta mene maine, viis muusta. Eivät jehovantodistajat ole mitään ihan tästä maailmasta erillään eläviä kiilusilmäisiä fanaatikkoja, tai varmaan jotkut sitäkin, mutta suurin osa on ihan tavallisia ihmisiä, uskonto vain on tärkeä osa elämää.



He kunnioittavat toisten vakaumuksia. Heille voi ja pitää sanoa, jos ei halua olla tekemisissä, ystävällisesti, uskovat paremmin kuin vanhan ajan lehtimyyjät.. Jehovantodistajatutut ovat pahoitelleet sitä, että heitä pelätään ja heille ollaan vihaisia, itse voi valita ja sanoa, eivät he tunge, jos asia tehdään selväksi.

ja mun luona kävi yksi täti ensin yksinään. Juttelin sen kanssa, osin ihan uteliaisuudesta kun en ollut ennen heitä kohdannut niissä hommissa. Toisen kerran sama täti (jotain yli 60t. uskoisin) tuli sitten toisen tädin kanssa, ekasta kerrasta oli aikaa ehkä pari kuukautta. Mulla oli silloin paha kuume ja nuha, niin eivät viipyneet kauaa. Kolmannen kerran tuli ehkä kolmi-nelikymppinen mies, jolla oli puku ja salkku. Kun näin Vartiotorni-lehden hänen kädessään, sanoin nopeasti ovenraosta että meillä on uskonasiat kunnossa, kiitos ja hei ja vedin oven kiinni ennen kuin ehti sanoa mitään. Eivät enää käyneet sitten.

24/25