Synnyttämisen kuuluu tehdä kipeää, ne jotka ei sitä kestä, miten kestävät vauvan tuoman rasitteen?

rasitteet, vaikka epiduraalin mieluusti vastaan otinkin. Ei se vauvanhoito satu.

mutta osaatko kertoa, että MIKSI sen pitää tehdä kipeää, ja mikä on TARPEEKSI kipeää ja mistä sen erottaa joku ulkopuolinen?

En kyllä ymmärrä. Kyllähän muutakin kipua lievitetään.

Eikä ole ikinä ollu rakennekynsiä ja olen jo yli 30v..

fyysinen kipu on vähän eri asia kuin henkinen rasite, sitä paitsi mun lapsi ei rasita mua yhtään. Jos sun lapset on sulle rasite, anna ne jollekin joka antaa niille hyvän ja rakastavan kodin....

Ei niitä kivunlievityksiä ole turhan päiten keksitty. Tiedätkö esim. että kovasta kivusta voi mennä shokkiin??

Jos olisin kehdannut olisin valinnut pelkosektion. Sektiolla sitten kumminkin synnytin. Sain tosi huonoa imetysopastusta, minkä seurauksena tissit oli ruvella 2 kk, ja kyllä se kestettiin :). Ja kun sanon ruvella, tarkoitan RUVELLA. Yhdessä vaiheessa toisesta nännistä oli puolet kadonnut :o! Täysimetin lopulta 6 kk.

Kipu ei jalosta vaan on aikalailla turhaa enimmäkseen. Toki on hyvä tuntea, jos vaikka näpit on palamassa, mutta sinun logiikallasi esimerkiksi kuolevat ovat vain pumpulissa kasvaneita, jos ottavat kipulääkitystä!

Synnytyksestä pitää tehdä niin kivuton kuin mahdollista. Näin toimitaan muidenkin " sairauksien" kanssa.

Mikä sun ongelmas on?

Vierailija:

Mukavuudenhaluiset nykytytöt on niin pumpulissa kasvaneet, ettei mikään kipu saa heihin yltää.

Rakennekynsillä raaputtavat varmaan kakkapyllyjään sitten.

tekisin julkista kantelua tai menisin suunniteltuun sektioon.



ap

Toinen lapsi tuli sektiolla ja olin elämäni voimissa. Jaksoin ja jaksoin vaan. :)

itsepähän olet tiesi valinnut, älä valita jos muut tekevät omalta osaltaan niinkuin parhaaksi näkevät.

Ikävä, että lapset nähdään rasitteena. No, sentään synnytit alateitse, ja varmaan luomuna. Sehän se teille hörhöille riittää, muusta viis...

Joku kirurgitiimi voisi poistaa ap:n umpisuolen ilman kivunlievitystä ja sitten ap voisi tulla kertomaan meille miten jalostava ja hieno kokemus se oli.

ja lopetti hengitttämisen syntymän jälkeen mutta onneksi selvisi ja vauva aika oli ihanaa, elämäni parasta aikaa vaikka hoidin vauvan täysin yksin,

raskainta oli uosta sairaalaan vauvan luo heti aamulla ja tulla illalla kotiin...

hyvin kestin kaiken muun vaikka synnytin epidulaarin turvin joka ei muuten vaikuttanut ponnistus vaiheessa joka kesti reilusti kauemmin kuin normaalisti ja sattui v*tusti..

synnytäppä ap sinä lapsi sektiolla ilman kivunlievitystä siis puudutusta ja tule sitten valittaa...

itsehän totesit, että kipu kuuluu synnytykseen.



Eikä pelkosektion syy ole aina kipu. Itse en pelkää kipua, vaan repeämiä, yllättäviä käänteitä synnytyksessä yms.... Olen kyllä silti menossa synnyttämään normaalisti.

minnekään kuulu...



Sapettaa ottaa joka päivä osastolla vastaan synnyttäjiä, joilla on pitkät, mahdottomat vaatimuslistat, ei pätkääkään kestävyyttä ja kärsivällisyyttä ja todella huima ja pirullinen tyyli syyttää kivuistaan hoitajia, jotka yrittävät parhaansa. Harvassa on kiitolliset (ja tietyllä tavalla tilannetta kohtaan nöyrät äidit), jotka tajuavat, että synnyttämiseen liittyy kipua ja RISKEJÄ.

Kysymys on priorisoinneista ja valinnoista.

Mulle lapset eivät ole rasite. =)



(ihanan suivaantuneita olette)

sellaista asennetta en ymmärrä, että " en ois suostunu synnytykseen ilman kivunlievitystä" . Se kuvastaa nykyasenteita muutenkin, että MINÄ on kaiken keskipiste. Kyllä minusta ilman kivunlievitystä voi synnyttää perustellusta syystä. Joskus kivunlievitys voi hidastaa ja mutkistaakin synnytystä. Mutta ei se tee kenestäkään parempaa synnyttäjää, että ei ole käyttänyt lievitystä. Käytin itsekin ilokaasua ja olisin ottanut epiduraalinkin, mutta se meni pieleen. Jälkikäteen olen ajatellut, että hyvä niin minun kohdallani.