Pelkääkö kukaan muu tosissaan koiria?

Ainakin sen verran, että muistavat pitää etäisyyttä vieraisiin koiriin -ja miksei tuttuihinkin. Koirapelko voi olla myös ns. tervettä pelkoa eli koiria kannattaakin vähän pelätä. Ainakin mieluummin kuin mennä aina suinpäin kohti! Pelottomuudesta voi kuitenkin olla enemmän haittaa, kuin siitä, että väistää.



Koirien lisäksi väistän kyllä myös esim. humalaisia nuorisoporukoita ja muita " uhkaavanoloisia" ryhmiä. Eli tällaista yleistä silmien auki pitämistä.



Lapsuudenkaveriani puri perheen oma koira (sattumalta rottweiler tämäkin...) pahasti kasvoihin. Tämäkin tuli täytenä yllätyksenä ja odottamatta. Koira oli siihen asti ollut " tavallinen kiltti perhekoira" ja tottunut lapsiin. (Kaverini oli muistaakseni 8-9v.) Näin jälkeenpäin olen tajunnut, että uhri olisi voinut olla kuka vaan meistä. Leikimme usein porukalla tämän kaverini kotona ja pihalla -ja koira pyöri ympärillä. Kaveri kasvot eivät koskaan tulleet entiselleen vaan jäi tosi pahat arvet :(

Tutut koirat ei niinkään pelota, mutta tietyllä varauksella suhtaudun niihin. Tykkään, mutta en luota täysin. Itse en ottaisi koiraa, jos ottaisin, niin se olis sellanen rotankokoinen, isoa en huolisi.

mutta jos koira tulee kadulla vastaan omistajansa kanssa kirkkaassa päivänvalossa, niin se on minulle pelkoasteikolla suunnilleen sama asia kuin olisin syrjäisellä kujalla pimeän aikaan ja vieras isokokoinen mies tulisi vastaan. En menisi paniikkiin mutta olisin silti helpottunut kun tilanne on ohi.



Ei minulla edes ole mitään vaarallisia kokemuksia koirista, en vain voi sille tunteelle mitään. Pelko tulee vaistomaisesti.



Tuttujen koiria kestän, mutta arastelen kyllä niitäkin.

kun lähistöllä asuva nuori mies (pilottirotsi, siilitukka, arpinen naama aina silmä mustana) tulee dobermanninsa kanssa vastaan. Dobberi on sen oloinen että voisi sännätä hihnastaan heti perääni enkä uskalla vilkaistakaan koiraa, tuntuu että se räjähtäisi heti jos sitä vähän silmiin vilkaisisi. Kamala yhdistelmä tuo parivaljakko.

Pelkään itsekin. Sanon koiranomistajille suoraan pelkoni ja pyydän, että laittavat koiransa kiinni ja auttavat meitä tutustumaan niin hyvin, että kykenen eläimeen luottamaan. Minulla on monilla kavereilla koira ja ne ovat todella luotettavia ja olen ne oppinut tuntemaan monet ihan pennusta asti. Hoidan myös joitakin näistä koirista joskus, jos on ihan pakko (n. kerran vuodessa).



Itse ajattelen, että omistajan velvollisuus on huolehtia, että koira ja kanssa ihmiset voivat hyvin. On olemassa epäluuloisempia koiria ja epäluuloisempia ihmisiä. Itse olen todella epäluuloinen tuntemattomia koiria kohtaan, koska minulla on lapsuudesta muutama todella epämiellyttävä koirakokemus. Eräs koiranomistaja ystäväni kertoi, ettei hänkään luota tuntemattomiin koiriin eikä heidän omistajiinsa, sillä on nähnyt niin monta häiriintynyttä koiraa koirapuistoissa.

Esikoiseni myös pelkää luonnostaan todella kovasti koiria.

Aina välillä tulee hankalia tilanteita. Ja mm. lenkkipolulla suosiolla lopetan hölkkäämisen kävelyyn, jos tulee koiria vastaan. Maaseudulla koirat pelkää jopa lapsenvaunuja, toisin kun kaupunkikoirat ovat onneksi SUURIN osa tottuneet. Aina välillä tulee vastaan näitä vasikan kokoisia silti, jotka ei oo kiinni kunnolla ja käyvät sit vielä haukkumaan lapsenvaunuja!



En ole pystynyt " siirtämään" koirapelkoani toiseen lapseeni, se on siis jotain sisäsyntyistä.

Mut aina välillä tulee tuntemattomia vastaan. Irrallaan...

Menen aina tien toiselle puolelle, jos tulee koira vastaan, olkoon minkäkokoinen vain. Mielestäni ei ole oikein, että ulkopuolisten pitää pyytää laittamaan koira kiinni tai odotta jossain syrjässä, että koiralliset koirineen pääsevät esteettä kulkemaan. Koiraa ei saisi pitää irrallaan julkisella paikalla.

Lapsemmekin pelkäväävät jonkin verran. Eivät uskalla tulla teitä pitkin kotiin koulusta, kun yhdessä talossa on usein koira irrallaan pihalla ja se saattaa tulla sieltä tielle haukkuen. Kiinni se ei ole käynyt (ainakaan vielä), mutta hurjaa pelkoa aiheuttaa. Lapset kulkevat kiertäen metsän kautta jotain polkuja kotiin, ettei tarvitse sivuutta tuota taloa.

Ja ne koiran omistajat aina selittävät, ettei tämä mitään tee...

Miksi minun pitää aina selittää, että pelkään kuitenkin? Mistä he voivat tietää oikeasti, josko heidän koiransa käykin joskus kiinni, vaikkei sitä ole vielä tehnytkään koskaan? Kerta se on ensimmäinenkin. Ja viimeiseksikin jäi sillä toissapäiväisellä koiralla.

Pelollani ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tuon Elimäen tapauksen kanssa.

Yleensä suositellaan, että vieraita koiria ei tuijoteta silmiin, ne saattavat kokea sen uhkaavaksi. Minullakin on koiria ollut läjä ja isojakin, mutta pelkään silti jonkun verran vieraita koiria, isoja tietenkin enemmän.



Ap:lla tuntuu kyseessä olevan jo fobia, jonka hoito ei varmaan olisi pahitteeksi. Yksi minkä luulisi auttavan on koiran ilmeiden ja eleiden oikea tulkinta eli jos koira vain laukkailee iloisena ympäriinsä, ei siinä ole mitään pelättävää. Senkun kävelee huomioimatta ohi. Jos koira tulee haistelemaan sille voi puhella kiltillä äänellä jotain, koskettaa ei tarvitse, ei koirat sitä vaadi. Tunsin kerran allergisen ihmisen joka ei voinut koskettaa koiria mutta hyvin tuli toimeen niiden kanssa, eikä koirat välittäneet vaikkeivat saaneet erityisemmin huomiota.

en vaan voi ymmärtää miten joku voi pelätä koiria?! Mutta niin vaan tuo lapseni pelkää, on ihan hysteerinen. ei ole aina ollut, tullut ihan viimeaikoina. Epäilen, että naapurin pikkuinen australianterrieri on ehkä hyppinyt päälle tms, kun on vielä pentu ja leikkisä ja lapsi tätä säikähtänyt.