Viihdytkö oman miehesi seurassa?

Hän on paitsi aviomieheni, niin myös paras ystäväni ja sielunkumppanini.

Hän on parasta mahdollista seuraa. Rakastan häntä. Ei ole tylsää, vaikkei elämä olisikaan extremeä. Arki on kiinnostavaa, kun sen jakaa maailman rakkaimman ihmisen kanssa.

Meillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä, ärsytämme vaan toisiamme. Puheeme on pelkkää toistemme arvostelua ja natinaa. Onneksi näemme hyvin harvoin. Pidämme netitse yhteyttä käytännön asioista ja silloin meillä synkkaa ihan hyvin ;)

On myös paras ystäväni, ja elämänkumppanini. 14 v naimisissa.

kuin jonkun toisen miehen.

Edelleen jää ikävä kyllä kaverit taka-alalle, vaikka suhdetta 10 vuotta takana. Haluis aina vaan olla toisen kanssa. Tosin nyt se mies on saunaillassa, joten mä roikun täällä..

Vaikka tietysti sitä vieras mies jaksaisi alkuun tsempata vähän enemmän kuin tuo sohvaperuna.

Yksinkertaisesti aivan ylivertaisen mahtava tyyppi, rakas, ihana, mun oma.

Ihan sama ollaanko hiljaa vai jutellaan, on vaan niin kiva olla sen

lähellä.

nytkin olisi ollut kiva istua iltaa kahden ja juoda vähän siideriä/olutta mutta ukkoperkele meni yhtä aikaa lasten kanssa nukkumaan ja minä joudun keikkumaan täällä teidän seurassanne :(

Takana kohta 9v yhteiseloa

sillon kun ollaan kahdestaan on ihanaa suorastaan...



joskus on niitä päiviä että tekis mieli heittää ukko parvekkeelta alas!

Onneksi mies tekee paljon iltavuoroja, ei tarvi paljon nähdä.



Mies on energiasyöppö, haukkuu työtovereitaan ja naapureitaan ja sukulaisiaan. Minäkin teen aina kaiken väärin.



Mitä vittua siis teen täällä?! Senkun tietäis!!!