Tuleeko kolmannesta lapsesta yksinäinen? Kun ikäeroakin on

sitten synty pikkuveli, minua 5 vuotta nuorempi, oli kyllä mukana leikeissä pienempänä ja sai kavereita isompana mutta nykyään on niin kaukana meidän muiden sisarusten ajatusmaailmasta ja erakoitumassa.

Olen miettinyt samaa monesti. Meille syntyi "iltatähti" kun isot oli jo 7ja 8v. Onneksi kohtalo puuttui peliin ja iltatähti sai pikkusisaren heti perään. ELi nyt on 2 sarjaa..olen miettinyt monesti miten olisi käynyt jos tuo 4 ei olisi ikinä tullut, ei meinaan tosiaan ollut niin tarkoitus käydä. Mutta kyllä olen onnellinen että 3. sai sittenkin sen kaverin.



Luulen että jos lapsemme olisi jääneet 3:een olisi nuorimmasta saattanut tulla mamman pieni kultamusukka... :) vähän sellainen lellitty iltatähti. Ainakin uskon että olisin vaatinut isompia liikaakin venymään pienen tahdon mukaan, ehkä. Nyt nuorimmainen pitää huolen että kolmonenkin on ihan ihminen myös.



Ei tämä nyt varmaan auttanut..sekavaa sepustusta! :)

Mä taas en koskaan tullut toimeen mua 2-vuotta nuoremman veljen kanssa..en lapena enkä nyt..mutta mulla ja toisella veljellä eroa reilu 7-vuotta ja ollaan oltu läheiset aina=)

ja sain sitten pikkusiskon joka on 12 v nuorempi kuin minä. Olen läheinen sekä vanhempien sisarusteni (3 ja 6 vanhemmat kuin minä, läheisempi tuon 3 v vanhemman kanssa) että tämän nuoremman kanssa. Miten isoista ikäeroista teillä on kyse?

minä olen meistä vanhin, ja ainoa tyttö. toinen pikkuveljeni on minua 2vuotta nuorempi, ja hänen kanssaan olen aina ollut kuin paita ja peppu. kakarana leikittiin koko ajan yhdessä, eikä mihinkään voitu mennä erikseen! Toinen pikkuveljeni on minua 6 vuotta nuorempi, ja hän on kyllä jäänyt meidän leikeistä ulkopuoliseksi.. nyt jälkeenpäin huono omatunto, kun emme koskaan häntä leikkeihin ottaneet mukaan / syrjimme jne.

Nyt kun olemme kaikki aikuisia, niin olen paremmissa väleissä tämän nuoremman veljen kanssa kuin vanhemman! Noin 5 vuotta sitten löydettiin tämän veljen kanssa "yhteinen sävel", ja ollaan hirmu samanlaisia, juttua riittää :)

Jotenkin olen aina ajatellut, että itse haluaisin (jos vain joskus lapsia saan) "parillisen" luvun, jotta ei tarvitsisi jäädä tuolla tavalla ulkopuolelle. Mutta tämäkihän on ihan perhekohtaista!!

missään nimessä tehnyt sitä viimeistä isolla ikäerolla toisiin.

3 sisaruksistani ovat läheisiä ja minä olin aina ulkopuolella ja olen edelleen ulkopuolinen perheen jututuista.

Lisäksi vanhemmillani ei riittänyt enää kiinnostusta minuun kun edellinen sisarusparvi oli saatu isoksi. Odottivat vain, että kasvaisin äkkiä ja pääsisivät elämään omaa elämää kahdestaan.

no meillä en ehkä puhuisi vielä "iltatähdestä" kun eroa keskimmäiseen kuitenkin vain 4.5v ja vanhimpaan lapseen 6v. Että eivät nyt ihan eri ikäpolvea sentään vielä kuin vauva. Mutta meillä kaksi vanhinta ovat siis poikia ja ikäeroa heillä vain puolitoista vuotta, nyt puolen vuoden ikäinen tyttövauva myös perheessämme.



Isoveljet ovat kyllä aivan ihastuneita pieneen siskoonsa, joka rakastaa seurata isoveljien leikkejä ja nauraa käkättää niille innoissaan :)



Mutta leikki-ikäisenähän tuo tyttö on varmasti veljistä rasite, kun heillä on omat hienot legorakennelmansa jne pienoismallinsa joihin siskoa ei voi päästää käsiksi.



Neljättä emme halua tähän kuitenkaan jatkoksi enää ;) enough is enough

tai ainakin pareittain, eli kaksi ja sit taukoa ja sit taas kaksi

lapsuudessani veljeni oli 11v, minä 8v, kun pikkusisko syntyi. Ihan on sisko läheinen meille molemmille. Minullekin ehkä hiukan läheisempi, kuin veljeni. Toimii myös lastenhoitajana meidän molempien lapsille.



Muistan, että oma äitini oli huolissaan siitä, että pitää sitten meidän aikuisena pitää siskosta huolta, että pysyy myös kaverina. Ei siinä ole ollut ongelmaa, mutta ehkä voit jossain vaiheessa pojillesi sitä terottaa. :)

Läheisiä olemme. Toinen veli 9v. ikäeroa minuun ja noin 6v. veljeeni. Hyvin tulemme kaikki toimeen keskenämme, aina olemme nuorimmasta huolehtineet ja tykänneet.