Lue keskustelun säännöt.
Oletko vaihtanut ammattia/opiskellut n. 30-vuotiaana?
27.11.2008 |
Olisi kiva kuulla kokemuksia, jos olet vaihtanut ammattiasi ja opiskellut itsellesi uuden ammatin n. 30-vuotiaana, miksei myöhemminkin. Olen itse 29-vuotias lähihoitaja, ja olen miettinyt alan vaihtoa. Itselläni on sellainen olo, että "nyt jos koskaan". Eli jos nyt aloittaisin opiskelut uuteen ammattiin, niin olisin vähän päälle 30, kun valmistun ja aloittaisin työt kokemattomana uudessa ammatissa.
Kommentit (14)
Opiskelin suurimmaksi osaksi työn ohella. Se oli juuri se, mikä teki elämästä rankkaa: työ, opiskelut, lapset yhtä aikaa. Säästin myös rahaa etukäteen opiskeluaikaa varten ja sain lisäksi työnantajalta jonkin verran koulutusrahaa.
Olen sitä mieltä, että vähemmällä pärjää vähän aikaa, jos ennakkoon orientoituu niin, että hetken on tiukkaa. Mutta kuten sanoin kova motivaatio pitää olla, että jaksaa opiskelujen lisäksi niukkaa taloutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ihanaa ollut, erittäin hyvin saanut hoidettua kaiken opiskeluun liittyvän ja lapset, ei mitään hämminkejä ole ollut. Motivaatio tosiaan korkeampi kuin ikinä kuten aikaisemmissa viesteissäkin todettu.
Itse saan tuon opintotuen ja mieheni käy töissä, maksamme asuntolainaa ja rahaa menee paljon vähemmän kuin silloin kun olin kotona, emme oikein tiedä syytä tähän vaikka maksammekin hoitomaksuja n.300€/kk. Kaikki me syömme päivällä kyllä omilla tahoillamme, mutta silti.
Suosittelen kyllä aikuisena opiskelemista! En ehdi ihan täyttämään 32-vuotta ennen kuin valmistun jos valmistun ajallani, toiveissa olisi saada paperit ulos alle 3v (tutkinto 3,5v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini valmistui tänä vuonna (49v.) Itse opiskelin 2000 luvun alussa ja meidän luokalla suurin osa oli tuolloin kolmenkympin molemmin puolin. Vanhin 55v.
itse aloin pari kuukautta sitten opiskelemaan uutta ammattia ja tulen olemaan yli 30-v kun valmistun, kivaa on ja motivaatio ihan erilaista kuin nuorena oli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja suurin osa "luokaltamme" huomattavasti minua kolmikymppistä vanhempia.
Lapset olivat aloittaessani 4- ja 3-vuotiaat.
Opiskelut sujuivat hyvin. Lapsille oli huomattavasti enemmän aikaa kuin jos olisin ollut kokopäivätöissä. Työllistyin jo toisena opiskeluvuonna ja vaikkei vakipaikkaa vielä olekaan, olen toiveikas töiden suhteen jatkossakin.
Kaksi ammattia ja elämänkokemus on vain plussaa työmarkkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen pyrkimässä nyt kahteen kouluun keväällä. Jos pääsen jompaankumpaan, valmistun n. 30-vuotiaana. Mulla sama asenne: nyt jos koskaan.
Haen koulutukseen keväällä, kun olen täyttänyt 33. Äitini opiskeli uuden alan viisikymppisenä. Ikä ei ole este!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelu kannatti: sain heti viran ja työmotivaatio kasvoi todella kymmenen vuoden pätkätyöläisyyden jälkeen. Lisäksi tunnen olevani oikealla alalla.
Opiskeluaika oli kyllä rankkaa perheelle.
Jos lähtee yli kolmikymppisenä opiskelemaan uutta ammattia täytyy olla huippumotivoitunut ja pitää koko ajan mieli kirkkaana lopputuloksesta. Väsähdyshetkiä tulee varmasti, mutta uurastus palkitaan.
hyvin on mennyt. Motivaatio + oppimistaidot ovat ihan toista kuin aiemmin. Ja lasten kanssa on kivempi olla opiskelija kuin työssäkäyvä = vähän vapaammat aikataulut.
Miten olette pärjänneet taloudellisesti? Koska jos menisin esim. AMK:uun tai ammattiopistoon, niin opintorahaa saa vain alle 300 euroa. Meillä on kolme lasta, joista kaksi päivähoidossa, joten tuo opintoraha menisi varmaan kokonaan päivähoitomaksuihin. Aikuisopiskelijana saattaisi saada parempia tukia, tai sitten jos opiskelisi työn ohella. Oikeastaan ainut, mikä estää tai vielä mietityttää opiskeluun ryhtymisessä on tuo raha.
T:ap