Miten suhtaudutte ihmisiin, " puolituttuihin" , jotka

Ehkä hän ei vaan huomaa sinua.



Minä ainakin kaupassa olen niin keskittynyt itse asiaan, tavaroiden etsimiseen, etten huomaisi vaikka Tarja Halonen, Jeesus ja Michael Jackson esittäisivät balettia vihannestiskillä.

He eivät vain huomaa.



Minulla itselläni on huono kasvomuisti. En ole koskaan varma, että onko joku ihminen puolituttu vai onko hän vain samannäköinen. Tästä syystä en koskaan näe julkkiksiakaan, koska en ole varma, ovatko he vain kaksoisolentoja.

Mutta tervehtimättömyys ei aina ole epäystävällisyyttä.



2

tilanne, että ei voi millään olla huomaamatta. Sitä välillä tulee miettineeksi, että onko se jotenkin sokea tai tyhmä.

Olenkin miettinyt tuota, että ei huomaa. Mutta kun joka kerta sama homma :-( Ei kai aina voi olla huomaamatta? Ja joskus jopa ehdin itse sanoa vaikka " hei" , niin nää tyypit lähtee menemään kärreillään ihan eri suuntaan...? Sitten menee pari päivää ja joku viestittää, että voisnkohan lainata sitä ja tätä tmv...huoh...

Niin, ja " paras" oli, kun lapsen vanhempain-illassa pari puolituttua ei tervehtinyt, vaikka istuttiin vierekkäin ja seuraavalla viikolla toinen heistä soitti innoissaan mulle ja pyys tekemään puolestaan (koskien lasta) erään asian, kun " sullahan on aikaa ja älyä..."

ap

Mutta jos ei sekään tehoa, niin eivät ole ystävyyden/tuttavuuden arvoisia ja tiedätpä sitten, mitä vastata näihin pyyntöihin... :-/

syyt: olen likinäköinen, mutta lasit aiheuttavat päänsärkyä. Meillä on tusina (tuntuu siltä) lapsia, enkä ehdi vilkuilla muualle kaupassa. En ole kovin sosiaalinen muutenkaan. Lisäksi olen aika ujo ja ihmisarka ja vihin viimeiseki olen hajamielinen professori, todella omissa mietteissäni ja kirjoituksissani aina. Ihmiset on erilaisia. Älä ota nokkiisi. Tosin en varmaan pyydä apuakaan, vaikka kuinka tarvitsisin. Ai miksi, ei tule kertakaikkiaan mieleen.