Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka monta vuotta kestää..

14.03.2008 |

.. että lakkaa vetämästä herneitä nenään näistä palstojen maahanmuuttajakommenteista? Tossa av-palstaa vaan lueskelin ja tälläseen taas törmäsin..

[quote]

Itse en muuttaisi mihin sattuu. Asuinpaikka on lasten kannalta hyvin tärkeä, hyvä ja mahdollisimman turvallinen kasvuympäristö, hyvät palvelut ja hyvä päivähoito ja koulu yms.

Karua todellisuutta; mutta kyllä vaikuttaa lapseen, missä koulun käy. Onko luokkatovereina ns. tavallisia lapsia, joiden vanhemmat tavallisia työsskäyviä kunnon kansalaisia, vaiko ns. sossuperheiden lapsia, maahanmuuttajia tms... kyllä te tiedätte.

Lapsi pitäisi kasvattaa suvaitsevaiseksi, totta, mutta kun kyseessä on oma lapsi niin kummasti sitä ajattelee, mikä on kaikkein parasta hänelle.

[/quote]




Myönnän kyllä lueskelleeni tässä viime päivinä taas Suomi24 keskusteluja, joka lienee madaltaneen kynnystä tohon herneiden nenään vetämiseen ;). Mutta ihan oikeasti onko yleinen käsitys se, että maahanmuuttajat ei käy töissä eikä ole " kunnon kansalaisia" (meidän mamulta kyllä toi kanslaisuus puuttuu)? Miten paljon törmäätte tähän irl? Itse en suoraan kuule yleensä mitään (paitsi ostarin juopoilta), mutta en tietenkään voi tietää mitä selän takana tapahtuu..



(Kaivellaan kunnolla vanhoja aiheita, kun o-luvasta ja uvistakin on taas keskusteltu ;)..)

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
14.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä suojelen itseäni sillä tavalla, etten halua lukea kaikkea, mitä jollain av:lla kirjoitellaan.



Monilla on todella se käsitys, että maahanmuuttajat ovat aina marginaalissa, jotain ihme erityistapauksia. On ne tavalliset työtätekevät ihmiset ja sitten sossutapaukset ja mamut. Aika vähän mulle on suoraan kommentoitu, mutta kyllä yksikin naapuri selitti, ettei halua lastaan tiettyyn kouluun, kun siellä on niin paljon erivärisiä lapsia. Ja miehen työkaverit ovat ihmetelleet, kun mies maksaa palkastaan veroja ihan niin kuin suomalaiset (!).

Vierailija
2/3 |
14.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta pääosin annan niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oikeassa elämässä en juurikaan noihin juttuihin ole törmännyt, vaikka varmasti ennakkoluuloja onkin monilla. Omasta mielestäni mieheni on pikemminkin hyvä esimerkki siitä, että tuollainen " pelottava" arabimuslimi voikin olla aivan tavallinen työssäkäyvä ja Suomessa viihtyvä tyyppi. Tosin jos mieheni olisi työtön, ennakkoluulot olisivat varmasti potenssiin kymmenen, ja silloin ottaisi varmnasti enemmän pattiin kun pitäisi yrittää todistella miehen yhteiskuntakelpoisuutta...



Kannattaa vain ajatella, että tuollaiset kommentit ja ennakkoluulot kertovat ainoastaan ihmisen omasta kapeakatseisuudesta ja typeryydestä. Jos ei ihmisiä osata käsitella yksilöinä, jotain kyllä on hiukan pielessä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tunnen saalia tuollaisia ihmisia kohtaan.



Me asumme maassa (Iso-Britannia), jossa on maahanmuuttajia yllin kyllin, joten me olemme perhe muiden joukossa emmeka herata ihmetysta. En tieda, miten asian laita Suomessa olisi.



Sen sijaan eilen tuntui todella pahalta. Olimme palaamassa kotiin lomamatkalta naapurimaasta. Ojensin passintarkastuksessa meidan kolmen passit siten, etta miehen passi oli alimmaisena. (Minulla ja tytolla Suomen passit ja miehella Albanian). Virkailijan kaytos muuttui kuin salamana kun han huomasi mieheni passin. Hanesta tuli todella tyly ja han kyseli aivan kasittamattomia kysymyksia. Ok, myonnetaan, etta albanialaisilla ei ehka ole maailman paras maine taalla saati missaan muuallakaan, mutta ei ihmista tulisi tuomita vain hanen kansalaisuutensa perusteella tietamatta hanesta mitaan muuta. Kiitin vain mielessani sita, etta tytto ei ymmartanyt, miten hanen isaansa kohdeltiin, mutta joskus sekin paiva vaistamatta koittaa... Ja todettakoon viela, etta miehella on kaikki lupa-asiat kunnossa, joten mitaan syyta ko. kaytokseen ei todellakaan olisi ollut.



Olisihan se toki paljon helpompaa, jos pystyisi olla valittamatta, mutta kun itselle rakasta ihmista kohdellaan kaltoin, niin tuntuuhan se pahalta. Ei sille voi mitaan.