Syitä miksi et osta omakotitaloa? Mulla laiskuus,

Saisimme jostain perähikiältä kai jonkinlaisen ok-talon säästöillämme, mutta emme halua muuttaa sinne. Nyt asumme 20 min. päässä keskustassa, lähikauppaan alle 50 metriä ja bussipysäkki siinä myös. :)

Ensimäinen ihan realistinen syy:

- Ei ole yksinkertaisesti varaa näin tavispalkoilla (tiedän täällä av:llä kellään ei tietenkään ole sellaisia) ostaa omakotitalo Helsingistä. Enkä halua muuttaa pois Helsingistä.



Muut syyt:

- en jaksa pihatöitä

- en jaksa murehtia jatkuvista yllättävistä korjauskustannuksista

- en jaksa siivota niin isoa lääniä



Ja pari muuta syytä liittyvät mieheeni:

- on sen verran saamaton/laiska noissa korjausasioissa että paikat olisivat jatkuvasti rempallaan

- en halua että minusta tulee " autotalli-leski" . Tiedän että miehen viettäisi suuriman osaksi vapaa-aikaa autotallissa muka jotain nikkaroidessa ja minulle jäisi kaikki muu arki ja koti pyöritettävänä.

Vierailija:

vaivalloisia ja liian kaukana joka paikasta. Kamalasti siivottavaa, piha- ja lumitöitä, rempattavaa ja laitettavaa. Lisäksi se on tylsän keskiluokkaista ja -ikäistä. Minähän olen vielä nuori, 39.

Siivoamista ei ole sen enempää kuin rivarissammekaan, no ihan vähän enemmän. Lumityöt ja ruohon leikkaa mies. Ja asunto on täysin remontoitu, ei meillä paikat hajoa käsiin hetkessä, ei omakotitaloihmiset onnistu kämppäänsä rikkomaan sen nopeammin kuin kerrostaloissa asuvat.

Homeista tönöä maalla ei ole pakko ostaa, en minäkään niin tekisi. Me asutaan lähellä Helsinkiä, ja talo ei ole homeessa.

Eikä ole varaakaan ostaa mieleiseltä alueelta omakotitaloa.

Viherpeukaloin sitten kesäisin mökillä (alle 100 km matkaa, eli voi vaikka joka viikonloppu käydä). Tiedän itseni ja mieheni sen verran saamattomiksi pihan laitossa että en halua mitään ruohittunutta kaaopaikkaa kotini pihaksi. Kerrostalon yläkerroksista on mukava ihailla maisemia kotikaupungin satamaan.



Ja se arveluttaa näinä aikoina, että ikinä ei tiedä että MILLAINÈN huithapeli tai firma talon on rakentanut. Siinä on aika kusessa jos jotain omituista ilmenee. Osakeyhtiössä vähän niitä kuluja tasataan tuli mitä tuli.

Talon pitäisi olla joko tosi vanha tai korkeintaan kymmenen vuotta vanha. Pohjaratkaisun pitäisi olla hyvä. Käytettyjen materiaalien ja sisustusratkaisujen tulisi olla laadukkaat. Samoin sijainnilla on suuri merkitys. Toisin sanoen olen liian köyhä hankkiakseni toiveideni talon haluamaltani alueelta. Talon ei tarvitsisi olla suuren suuri, mielellään alle 140 m2.



En halua tehdä kompromisseja, joten laitan mieluummin rahat kiinni ns. parempaan rivariin tai kerrostaloasuntoon kuin vähän sinne päin omakotitaloon.



Omakotiasuminen ei ole minulle tärkeää, vaikka siinä omat hyvät puolet ovatkin. En ole ikinä asunut omakotitalossa. En siis tiedä mitä kustannuksia omakotitalosta aiheutuu. Olen ymmärtänyt, että käyttökulut ovat helposti korkeammat kuin muissa asumismuodoissa.

Asutaan hintavassa ja isossa kerrostaloasunnossa Espoossa, samalla hinnalla saisi jo omakotitalon, mutta ei me vaan haluta. Me emme osaa tehdä mitään korjaustöitä, meistä kumpaakaan ei innosta pihan kunnossapito (lumityöt, kesällä istutukset ymsymsyms) vaan arvostamme kerrostalon helppoutta :-)



Naapureista ei ole koskaan ollut häiriötä ja meillä on oma sisäänkäynti ja pieni piha. Noh, isompi piha olisi kiva, mutta mielummin tyydyn tähän pieneen plänttiin kun alan tekemään niitä lumityötä. Laiskoja ollaan siis, mutta paiskotaan töitä muutenkin ihan tarpeeksi ja kotona sitä vaan haluaa lepuuttaa. Isä kyllä todennut jo monta kertaa, että kyllä meidän tyttärestäkin vielä se viherpiipertäjä jostain sisältä löytyy... Noh, ehkä sitten viisikymppisenä ;-)

1. tärkeimpänä se, että haluamme asua Helsingissä, emme missään muualla. Eli hinta

2. me pidämme 7-8 viikon kesälomia. Kamala järjestely, että ne järjestyvät. Eli laiskuus

3. meillä on nyt pieni paritalonpiha, jonka harvoiminen ottaa jo nyt koville. Eli laiskuus

4. mieheni remppaa nyt jo ihan tarpeeksi, eli en halua jakaa häntä remontoimisen kesken. Eli itsekkyys.

Muut syyt aivan samat kuin toisillakin: Mies ei tippaakaan innostunut remppaamisesta (kitisi jo kun piti laittaa vähän boordia seinään lastenhuoneessa :P), ajanpuute ja muiden asioiden kuin OKT-asumisen priorisointi. Ekologisuus ja vaivattomuus ei vähäisin asia tässä kerrostaloasumisessa.



Ei silti, kyllä minäkin salaa haaveilen OKT-asumisesta tai edes PT-asumisesta, mutta tuskin toteutuu H:gissä aivan heti. Tahdon asua suht uudessa, homeettomassa, vaivattomassa asunnossa. Missään nimessä en tahdo muuttaa esim. johonkin 70- tai 80-luvun PT:n tai rivariin, joka pitää rempata kokonaan siinä samalla asuessa. NO THANKS!

-hyvää ja tervettä omakotitaloa on vaikea löytää

- maksaa hirveästi ja pk-seudulla tontin ovat nykyään niin pieniä, että naapuri on kuitenkin lähellä = ei eroa rivariasumisesta, mutta maksaa paljon enemmän

-pihatyöt ei kiinnosta (lumenluonti, nurmikko, istutukset)

-ulkotyöt ei kiinnosta (maalaukset, katon puhdistus jne)

-en halua selvittää aina itse mikä on vikana ja yrittää löytää luotettavaa korjausmiestä/korjata itse (taloyhtiön huoltomies hoitaa)

-haluan asua hyvien kulkuyhteyksien päässä ja lähellä palveluita (omakotitaloalueet usein syrjemmällä ja kulkuyhteyden siksikin huonommat)

-miehen vanhemmilla (eronneet) on 2 mökkiä max. 50 km Helsingistä. Siellä saa leikkiä omakotitaloelämää riittävästi.



Muitakin on, mutta tuossa tärkeimmät.

No, rahaa ei omakotitaloon ole, ja olen kieltämättä myös mukavuudenhaluinen...

Omakotitalossa maalla lapsuuteni asuneena TIEDÄN miten paljon siinä on työtä...! Kaikki pitää huolehtia itse, etsiä tien auraaja talveksi, ja vaikka ei viherpeukalo olisikaan, niin nurmikko ja mahdolliset marjapensaat/omenapuut vaativat kuitenkin aina jonkin verran hoitamista.



Jos nyt voittaisin lotossa, kuitenkin sen omakotitalon ostaisin. Siihen on oikeastaan vain yksi syy; lasten on parempi kasvaa omakotitalossa. Ei keskellä korpea, mutta jossain maalaiskunnassa isomman kaupungin läheisyydessä. =Kaikki harrastuksen pianotunneista jääkiekkoon löytyy läheltä, omasta kunnasta tai jos lapsi on lahjakas niin voi jatkaa " kotoa käsin" harrastusta pitkälle.



Minusta kaupungissa ja kerrostalossa/rivitalossa (tai edes vieri viereen rakennetulla omaktoalueella) lapset eivät saa sellaista lapsuutta mitä maalla omakotitalossa.

Ja haluaisin myös opettaa lapsiani samoilemaan ja leikkimään metsässä, tutustumaa muurahaispesiin jne. mitä ei kaupungissa voi kokea.



=tahtoisin antaa lapsilleni samanlaisen lapsuuden mitä itselläni oli, mutta näillä tuloilla en siihen pysty. Onneksi muumola on lapsuudenkodissani, ja 90% sukulaisenikin asuvat maalla.

se lienee suurin syy. Ja toisaalta emme halua ostaa autoa ja ajella jonnekin korpeen, missä olevaan omikseen meillä olisi varaa. Työt ovat pk-seudulla, minkäs teet.

Vierailija:

Minusta kaupungissa ja kerrostalossa/rivitalossa (tai edes vieri viereen rakennetulla omaktoalueella) lapset eivät saa sellaista lapsuutta mitä maalla omakotitalossa.

Ja haluaisin myös opettaa lapsiani samoilemaan ja leikkimään metsässä, tutustumaa muurahaispesiin jne. mitä ei kaupungissa voi kokea.

Toki lapsuus on erilainen maalla ja kaupungissa, mutta onko se maalaislapsuus sitten aina parempi? Minusta se riippuu paljon myös lapsen persoonasta (etenkin kun aletaan puhua isommista lapsista ja teini-ikäsisitä). Ja kyllä kaupungissakin on metsiä ja muurahaiskekoja, ei tosin niin isoja kuin maalla mutta aika harvoin lapset itsekseen hirveän kaukana samoilevat, ja vanhempien kanssa voi sitten mennä isompiin metsiin kaupungin ulkopuolelle. Sitäpaitsi aika monella on mökki, joten siellä saa maalaisempaa elämää.

Ja vaikka asumme kaupungissa, on meistä 1 km päässä hevosia ja 3 km päässä maatila jossa lehmiä ja vuohia :)

(ja ehkä kirjoitinkin epäselvästi)



Maalla lapset saavat elää paljon vapaammin. Heidät voi vain päästää ulos omaan pihaan leikkimaan, ei ole vaaraa että jäävät auton alle tmv. He voivat itse tehdä pajupilleja ja jousipyssyjä, maistella mansikoita pellonreunasta. On tilaa potkia palloa OMASSA pihassa, voi korjailla mopoa ja ajella sillä. Ottaa lemmikiksi kanin/lampaan/kanoja, sekä tietysti koiran jan kissan.



Maalla voi kiipeillä puihin, ja ei tarvitse pelätä lasinsiruja tmv. rauhallisen uimarannan pohjassa. Pienetkin lapset uskaltaa päästää pyöräilemään rauhallista tietä mummolaan, harva päästää isossa kaupungissa lapsen liikenteen sekaan mummolaan menemään yksin...?



Omasta ikkunasta voi nähdä takapihan kupeessa hirven, ja voi mielin määrin möyriä lumessa ilman että tarvitsee pelätä likaavansa itseään koiran kakkaan.

Lintuja voi ruokkia ja niiden elmää seurata keittiön ikkunasta samalla kun syö. Oppii lämmittämään takan, ja " selviytymään" ilman sähkö jos myrsky katkaisee sähköt. Saa rakentaa majoja, ja kukaan naapuri ei häiriinny jos välillä sattuu meteliä syntymään.

Tahdon elää helposti ja käyttää aikani perheen kanssa retkeilemiseen

Vierailija:

Homeista tönöä maalla ei ole pakko ostaa, en minäkään niin tekisi. Me asutaan lähellä Helsinkiä, ja talo ei ole homeessa.

Vierailija:

Pelottaa olla vastuussa ihan kaikesta, rakennuspuolesta kun en mitään ymmärrä enkä tiedä mikä on edes hajulukko (tai missä se on).

Vietämme mökillä suuren osan viikonlopuista ja melkein koko kesän. Käymme myös kesäaikaan usein mökiltä käsin töissä.



Kaupungissa on sitten kaupunkikoti kerrostalossa, sillä mökin kunnossapidossa ja pihatöissä on ihan riittävästi hommaa meille.

- Pihatyöt ja korjaaminen ym. mitä ei rivarissa ole tai on vähäisempää. Eikä se auta mitään, jos " mies tekee ne" . Samalla tavalla se on yhteisestä ajasta pois, vaikka mieskin ne tekisi.



- Asumiskustannukset. On kokemusta omakotitaloasumisesta, joten tiedän hyvin mitä se voi maksaa. Asumme nyt jälleen rivitalossa ja asuminen on niin paljon halvempaa ja helpompaa, että ei tästä aivan haluaisi pois. Tosin meidän perheen koko on kohta sellainen, että tätä isompia rivareita ei enää helposti löydy.