Mieheni kävi käsiksi minuun :' (

Kysykääpäs ammattilaisilta, mitä seurauksia siitä on lapselle, kun joutuu katselemaan isänsä äitiin kohdistamaa fyysistä uhittelua.

Ap: n tilanteessa ei ole vielä toistaiseksi minun mielestäni tapahtunut mitään avioeroon oikeuttavaa. Mutta nyt on PAKKO hankkia apua ettei tilanne pääsekään pahemmaksi. Sano ap miehellesi että tahdot pariterapiaan tämän riitatilantessa mahdollisen väkivallan pelon vuoksi ja että jos hän ei siihen suostu et tiedä tahdotko jatkaa yhdessä. Ei heti pidä luovuttaa. Tsemppiä

Miten miehesi reagoi kun huomasi satuttaneensa sinua? Oletko kokenut miehesi aiemmin uhkaavana?

Ei reagoinut ainakaan auttavasti, kun jäin maahan makaamaan. En oikein edes muista mitä teki.



Riita jokatapauksessa jatkui tuon jälkeen ja sanoi hän jossain välissä, että minua pitäisi lyödä kunnolla!



Me riitelemme melko usein ja mies enemmänkin huutaa, kuin käy käsiksi. Olen niin väsynyt riitelyyn, mutten toisaalta haluaisi erotakaan. ap

Jos oli ja oli vielä eka kerta niin antaisin anteeksi. Mutta jos noin on tapahtunut useamminkin niin pakkaisin tavarat. Tai jos miehesi suhtautui siihen kuin jokapäiväiseen kahvin juontiin tai vieritti syyn käyttäytymiseensä sinun niskoillesi, ts. " sinun vika kun sanoit niin tai näin" , niin lähde.

Tuosta on miehen hyvä jatkaa. Ja koska riitelette usein, niin se kuluttaa tosi kovasti. oletko nyt aivan varma että tämä on sitä mitä haluat?

Mutta siis itse en jäisi tieten tahtoen odottaan sitä kertaa kun mua pitäis lyödä kunnolla. Ja jos teillä on lapsia niin tietty se vaikeuttaa asioita mutta harvoin kuulee, että hakkaava mies muuttuisi..

Myönnän kyllä olevani erittäin ärsyttävä, mutta niin on mieskin.



En toisaalta haluaisi jäädä suhteeseen, mutta on niin vaikea lähteä lapsen takia. En haluaisi rikkoa perhettä.



On meillä joskus kivaakin yhdessä, mutta riitoja on niin paljon, että en todellakaan ole onnellinen. Eikä varmaan mieskään.



Riita lähti siis siitä, kun mies heräsi (on vapaapäivällä) tänään aamulla vauvan kanssa pyynnöstäni, että saisin nukkua hieman pidempään. Hän heräsi ja leikki vauvan kanssa, mutta tuli jo 8.30 herättelemään minua.



Tässä vaiheessa olin vielä todella väsynyt ja suutuin kun mies tuli niin aikaisin.. tästä meille kehkeytyi riita.



Teinkö väärin? Mies kuitenkin sanoi, että mene vain takaisin nukkumaan, mutta olin jo niin kiukku etten pystynyt.. ap

Voihan olla että miehellä on masennusta tai jotain muuta mieltä kuormittavaa ja riidat osaksi johtuvat tästä. Miehen täytyisi oppia purkamaan agressionsa muulla tavalla kuin käsiksi käymisellä.



Lyöminen tulee kuvaan helposti jos mies ei tajua tekevänsä väärin.

jos asiat eivät parane eroaminen on vielä ehkä hitusen helpompaa lapsenkannalta kun hän on vauva.

meillä mies käynyt käsiksi (ei lyönyt, muuta) jo kolme kertaa. Jotenkin se kynnys madaltunut. Olen tehnyt eron selväksi päässäni, mutta se ei ole niin helppoa, ajatukset pyörii päässä erosta kaiken aikaa. Mies syyttää minua, olen kamala nalkuttava vaimo ja ei ihme että hermo menee. Mies on hyvä isä ja se tekee tästä hankalampaa, samoin se että taas yrittää kovasti ja on silloin mitä ihanin aviomies. Mutta en halua tätä enää.

Viimeksi tavara kimposi minuun, vaikka ei tahallaan minua tähdännytkään. Ja tietenkin reaktio oli minun syy, koska olen niin ärsyttävä. Meillä tämä ei todellakaan ollut eka kerta ja koen aina tilanteen uhkaavana. Ekalla kerralla kun mies hajotti tavaroita, niin itki itsekin reaktiotaan, säikähti sitä. Nykyisin vaan syyttää muita.



Eli uskoisin, että miehesi tulee tekemään tuon uudestaan eikä varmasti edes kadu sitä. Siitä tulee normaali ilmiö teille. Kannattaa nyt lähteä suhteesta ennen kuin saat oikeasti kunnolla turpaasi.



Itse olen päättänyt, että kerrankin jos minuun sattuu, niin lähden.

Minäkin aina välillä mietin, että onko vika oikeasti minussa. Toki osaan varmasti olle ärsyttävä, mutta ei se oikeuta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Onhan tuo mieskin ärsyttävä jatkuvasti, mutta en silti lyö häntä.

Hei!



Olen mes ja ajattelin laittaa tähän miehen näkökulmaa asiaan. Olen sitä meiltä, että nyt on teidän parisuhteessanne vakavan keskustelun paikka. Tämä voidaan toki tehdä esim. ammattiauttajan kanssa tai ihan yksityisestikin. Olet kokenut itsesi uhatuksi jo aikaisemminkin, joten parisuhteessanne on jotain pahasti vialla. Kenenkään ei kuulu tuntea oloaan turvattomaksi parisuhteessa ja rakastamansa ihmisen taholta. Tärkeintä on, että miehesi ymmärtää aidosti, mitä on tehnyt ja katuu syvästi tekemäänsä. Ja haluaa korjata tilanteen.



Korostan, että käsiksi käyminen toiseen ihmiseen ei ole koskaan eikä missään olosuhteissa hyväksyttävää. Aikuisen miehen tulee pystyä hillitsemään itsensä oli toinen ihminen sitten kuinka " ärsyttävä" tahansa. Useinmitenhan fyysiseen väkivaltaan turvautunut ikään kuin vierittää syyn uhrille. Kuten näyttää sinukin tapauksessa olevan. Mutta haluan korstaa vielä kerran, että sinä et ole ollut tässä väärässä vaan miehesi!



Mikäli miehesi ei ymmärrä ja aidosti kadu käytöstään, tulee tilanne ja turvattomuutesi jatkumaan. Tällöin en näe muuta vaihtoehtoa kuin eroaminen.

Olen aina sanonut että jos kerrankin mies käy käsiksi, lähden..miksen sitä ole tehnyt? Jotenkin haluan uskoa että asiat muuttu.

Meillä on ollut henkistä väkivaltaa miehen puolelta jo jonkin aikaa, samoin valehtelua,kaikesta tästä syyt löytyy aina jotain kautta minusta.

Mutta tosiaan, nyt tullut kuvioihin töniminen, tavaroilla heittely yms.

12

Ja aivan mahtavaa saada myös miesnäkökulmaa.



Te kaksi, jotka kirjoititte myös uhkaavista tilanteista, niin osaako miehenne hillitä itsensä lapsenne nähden?



Meillä mies huutaa, vaikka lapsi selvästi pelkää. Ei pysty hillitsemään itseään ja se on minun vikani, kun ärsytän häntä niin paljon, että hänen on kuulema huudettava.



Olen snonut hänelle sata kertaa, että älä lapsen kuullen huuda, mutta minulle ei kuulema asia mene muuta kuin huutamalla perille.



Isona ongelmana on myös anoppi, jos eroa ajattelen. En kestä sitä ajatusta, kuinka hän soittelee ja itkee puhelimessa, voivottelee jne. kun olemme eronneet..



ap

Viimeksikin räjähti totaalisesti, vaikka lapsi oli ihan vieressä. Sehän se ärsyttääkin eniten. Joutuu lapsikin pelkäämään.

Ei kukaan varmaan tietoisesti halua, että lapset joutuvat kasvamaan ympäristössä, jossa riidellään huutaen ja jonka ilmapiiri voi olla uhkaava ja pelokas. Ne jutut kuitenkin vaikuttavat lapsen perusturvallisuuteen.



Tietenkin vakavien keskustelujen, terapian tms. kautta asiaa kannattaisi lähteä purkamaan. Mutta, jos kertakaikkiaan näyttää siltä, että asiat eivät muutu, harkiste vakavasti eroa. Ja ehkä pieni erossaolo voi myös parantaa suhdetta.



Muista myös, että jos ero tulee, sinun ei tarvitse kantaa huolta siitä, mitä muut ajattelevat. Eli viittasit anoppiisi: totta kai se hänelle tulee olemaan vaikea paikka, mutta sinä et voi kantaa vastuuta siitä. Kyseessä on sinun elämäsi. Sinä ajattelet itseäsi ja lastasi. Muut ajattelevat mitä lystää.



Voimia sinulle ap.

voit anopille sanoa syyn miksi lähdit.



Toinen osapuoli voi olla vaikka kuinka ärsyttävä, mutta se ei koskaan oikeuta koskemattomuuden loukkaamiseen. Itsehillinnän puutetta.