Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ilmoittautukaa tänne kaikki äidit, joiden lapsille ei ole koskaan sattunut yhtäkään onnettomuutta/ tapaturmaa!
13.03.2008 |
Vahditteko lapsianne 24/ 7? Käyttekö koskaan vessassa, suihkussa, puhutteko puhelimessa tms? Onko katseenne lapsessanne kiinni 24/ 7?
Onko teillä useampiakin lapsia?
Onko teitä edes olemassa?
Itselläni on kolme lasta, pienin vielä vauva, mutta kaksi isompaa ovat aika vilkkaita ja tapaturma-alttiita.
En millään pysty vahtimaan heitä joka sekuntti ja vaikka vahtisinkin, niin silti on joskus jotain sattunut ennen kuin olen ehtinyt siihen reagoida ja päässyt paikalle estämään tilanteen.
Uutisista saamme aina silloin tällöin lukea lapsille sattuneista onnettomuuksista tms ja AINA on av-raati tuomitsemassa äidin. Miksi ei vahtinut? Miksi ei tehnyt sitä tai tätä?
Ja perään kuulutetaan, että hyvä äiti osaa pitää lapsistaan huolta ja osaa kasvattaa lapsensa niin, etteivät he juokse tielle, mene rantaan yksin ja milloin mitäkin.
Tiedättekö, että vaikka miten kasvatat lapsiasi, voi silti joskus tapahtua jotain?
Vaarallista tuudittautua siihen uskoon, että on itse niin täydellinen, että omille lapsille ei voi koskaan sattua mitään.
Kommentit (23)
Ei ole tarvinnut käyttää lääkärissä tämmöisen takia. Kyseessä kohta 3-vuotias tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eivätpä ole hukkuneet tai jääneet auton alle kun en päästä yksin järven rantaan tai ulos leikkimään.
Vierailija:
mutta eivätpä ole hukkuneet tai jääneet auton alle kun en päästä yksin järven rantaan tai ulos leikkimään.
Ja nekin tapahtuneet kotona sisätiloissa. Autojen, vesistöjen tms. likelle en ole päästänyt lapsia yksin ennen ikää, jossa jo vähän järkeä päässä (kouluikä).
Autoin 2-vuotiaalle viimeistä lusikallista keittoa, kun 1-vuotias sanoi kiitos, nousi ylös syöttötuolistaan ja tippui samantien lattialle otsa edellä. Yhtään mitään en kerinnyt tekemään vaikka seisoin 50cm päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en laske niitä " miksikään" . En väittänytkään olevani normaali tuon sängystä putoamisen kyttäyksessäni. Pelkään kaikenlaista, että poika esim. lakkaa hengittämästä nukkuessaan tms. Ei ole helppoa olla minä :) Tietysti kaikkea voi sattua, mutta on mukava tietää, että on tehnyt kaikkensa.
kohta jo kolme vuotta täyttävää. Tarhassa syö itse, kotona useimmiten ei, kun kaipaa jotenkin extrahuomiota, so what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kuluneen lähes 27 vuoden aikana vain 2 tapaturmaa: koulussa poika teloi solisluunsa ja kesälomalla isän ja vaarin kanssa halkaisi päänsä kiveen kun putosi terassilta. 3 muuta (villimpää) säästyneet täysin (koputtaa puuta....) haavereilta. En todellakaan vahdi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin autoin todellakin 2-vuotiaalleni sen viimeisen lusikallisen lientä, jota ei meinannut saada itse (muuten meidän 2-vuotias on tosi reipas syömään itse)
Vierailija:
Autoin 2-vuotiaalle viimeistä lusikallista keittoa, kun 1-vuotias sanoi kiitos, nousi ylös syöttötuolistaan ja tippui samantien lattialle otsa edellä. Yhtään mitään en kerinnyt tekemään vaikka seisoin 50cm päässä.
varmaan lainkaan lapsiani, jätin mm. syöttötuoliin suihkussa käydessäni ja muuta ihan kaameaa, kuten vein roskia ja lapsi odotti tuvassa.
YHDEN kerran on sattunut tapaturma, lapsi putosi sohvapöydältä, ja minä istuin silloin itse sohvalla... (Solisluu meni poikki.)
Meillä on vain niin varovainen poika, ettei koskaan ole kiipeillyt tmv, vaikka joskus oikein olen puistoissa koettanut käskeä kiipeilemään. Vauva 6kk putosi tänään sohvalta sen sekunnin aikana, kun otin metrin päästä hänelle lakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On putoiltu ja kaatuiltu, mutta ei niistä koskaan mitään sen vakavampaa ole seurannut
Poika on viisi vuotta. Siihen en todellakaan ryhdy. Omani on kuusi ja pientä pintanaarmua lukuunottamatta, ei mitään ihmeellisempää ole koskaan sattunut.
Kultainen keskitie on usein lasten kanssa paras tapa toimia. Myös tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on aivan luonnollista, koska tosiaan ihan joka sekunti ei voi olla vahtimassa ja joskus tapahtuu vaikka vahtisikin.
Aivan toinen asia sitten taas on, että lapsen ympäristössä on huolehdittava siitä, että todellisia vaaranpaikkoja ei ole tai jos on, niin silloin vahditaan herkeämättä.
Omat lapset on tippunut keinusta ym pikku haaveireita, mutta mitään vakavaa ei ole koskaan tapahtunut kenellekään.
vakavaa. Kun lapsi oli pieni vahdin tarkasti vaarallisissa paikoissa kuten kadun varrella/järven rannalla. Nyt kun on vähän isompi, osaa itsekin jo varoa monia asioita. Ei tarvitse vahtia 24/7, kukaan tuskin valvoo yöllä lapsensa vuoteen vieressä, mutta järkeä kannattaa käyttää.
Kerran tippui saunanlauteilta pääedellä ja silloin istuin vieressä. Mutta enpä ehtinyt ottaa koppia =( Muuten ei ole kummempia sattunut.
perheneuvolassa. Diagnoosia ei löytynyt, on vaan ns. aktiivinen tapaus.
Ehjänä se on kyllä pysynyt, mitä vilpittömästi ihmettelen. Kerran tuli kuhmu päähän, mutta se nyt ei ollut sen kummempaa... Ja parivuotiaana tippui tuolilta ja alahuuli halkesi. Yhtensä kappaleena selvisi siitäkin.
ja supervilkas poika on selvinnyt kaikki kolme vuottaan pienillä pintanaarmuilla vaikka olen lähipiirin kuvailujen mukaan äärimmäisen huoleton äiti. POika ei vielä ole oikein sairastanutkaan koskaan, pari kertaa on nenä vuotanut, mutta kuumeesta tai oksennuksista ei ole kokemusta. Huomiota herättävistä uhmakohtauksista ei sitten kyllä vastapainoksi ole ollut pulaa...
Poika onkin vasta 3-vuotias, mutta meno on sitäkin kovempaa. Ja kyllä, kyttään, vahtaan, valvon tarkasti missä menee ja mitä tekee. Ei se paljoa vaadi - ainakaan jos lapsia on vain yksi. Myönnän olevani todella tarkka. Käyn monesti illallakin katsomassa, ettei poika ole tippunut sängystä :D Ei vara venettä kaada.
Alue: Aihe vapaa
Tietysti on tehtävä parhaansa, että saa pienennettyä ne riskit ja poistaa ympäristöstä osa vaaroista jopa kokonaan, mutta silti se vahinko voi osua jokaisen kohdalle. Se voi vaatia todella huonoa tuuria, mutta jokaiselle niin voi käydä. Ihminen ei voi hallita toisia ihmisiä tai olosuhteita täydellisesti ja on naurettavaa ja naiivia kuvitella olevansa yli-ihminen, joka sellaiseen pystyisi. Vaikka toki se tekee elämästä niin paljon helpompaa, jos ei pysty käsittämään, että tuurillakin on elämänsä osansa. Olisihan sellaisessa kuplassa mukava elää.
Toki osa lasten tapaturmista johtuu riittämättömästä valvonnasta tms., mutta osassa on vain käynyt huono mäihä. Siksi kannattaisi pidättäytyä toisten tuomitsemisesta sillä emme voi tietää mistä yksittäistapauksen kohdalla on ollut kyse.