Älkää tulko meidän ovelle virpomaan kiitos!

Ikävää vaan että kerran jos toisenkin on oven takana ollut (sinänsä taidokkaasti laittautuneita) aikuisen kokoisia yläaste-ikäisiä virpojia.



Perusajatus on kiva, mutta kyllä sen homman voisi jättää pienemmille...

pääsiäislauantaina. Ja oikein odotan noita pikkunoitia kierrokselleen=)

" saako virpoa?"

löytyvässä asunnossa.

Siis oman talon muissa lapsiperheissä ja naapuritaloissa kavereidensa kotona.



juuri näiden erittäin äkäisten akkojen takia lapset on opetettu että vieraisiin oviin ei ringitetä ja tutuiltakin kysytän saako virpoa. Muistan kun ennen lasten syntymää olin aina varannut paljon pääsiäismunia virpojille ja kukaan ei ringittänyt ovikelloa kun eihän enää uskalla mennä kuin tuttujen oville näiden vihaisten virpomisvastustajien takia.



tuollainen saa / ei saa virpoa kyltti voisi olla hyväkin idea. Tiedän että moni vanhus ilahtuisi pikkuvirpojista, mutta en uskalla päästää lapsi vieraille oville.

Kissa on ollu dietillä että luuta lentää kevyemmin ja kahvipannu on kiillotettu kuumaa lentojuomaa varten että kuule ap, Im coming, are you ready???

turhaan muuta valitat.

No, sehän on sitten vaan hyvä että ei osaa lukea.

Taikauskosta, peloista ja syrjäytymisestä aikoinaan kehittynyt kansanperinne ei paljon kiehdo vaikka nykyään onkin askartelusta, naamioitumisesta ja karkeista innostuneiden lasten palmusunnuntain/lankalauantain ajanvietettä.

Asumme alueella jossa paljon lapsiperheitä, omassa talossamme tosin ei pieniä asu. Eivät ilmeisesti uskalla virpoa kuin tutuille. Harmi kun kiva perinne katoaa. Ja mikä ihmeen ikäraja siinäkin on nykyään? Kyllä meillä saisi virpoa vaikka yläastelaisetkin, siis jos ovat laittautuneet ja vitsat on koristeltu. Eri asia sitten nämä laittautumattomat ja vitsattomat kollit tietenkin. Oma lapseni on vielä niin pieni ettei lähde virpomaan, ensi vuonna varmaan jo mennään. Omasta lapsuudestani on jäänyt ihanat muistot, kuinka jännää se oli, ja vitsoja tehtiin päiväkaudet. Muistaakseni olin virpomassa viimeisen kerran seiskaluokkalaisena, eikä meitä tuolloin pidetty sopimattoman vanhana.

Virpojat puetaan noidiksi, koska läntinen trulliperinne ja itäinen virpomisperinne ovat yhdistyneet. Tämä uusi perinne on varmaan kolmisenkymmentä vuotta vanha, ellei pitempikin, ainakin täällä Keski-Suomessa.



Meidän tytöt lausuvat virpoessaan seuraavan lorun:



Virpoi varpoi vitsani uusi

niin kuin keväällä kukkiva kuusi

elämän onnea toivotan sulle

olethan aina ystävä mulle.

Onneksi meidän kaupungissa on vain Nuuttipukkeja. Heille varaan kyllä mieluusti karkkia ja kuuntelen laulut. Virpominen ei vain ole täällä perinne ja siksi toivon että pukkien lahjominen tammikuussa riittää meidän osalta. Enpä ole kyllä koskaa näitä virpojia nähnytkään...

Omien lasten vitsoihin menee sen verran rahaa, että turha ahneiksi haukkua. Teemme kauniit vitsat ja lapset pukeutuvat pupuiksi ja noidiksi, käymme sitten vain tuttujen ovilla ja meille ovat kaikki tervetulleita, myös ne koltiaiset jos namihammasta kolottaa. Ai niin, mutta minä olenkin eteläkarjalainen ja meillä kotiin mahtuu koko kylä :D

halua niitä lapsityövoimalla halpismaissa värjätyillä höyhenillä koristeltuja piiskausvitsoja kotiini. ap

mutta kaikki haluavat palkan. Se ärsyttää kuten nroa 17 jos muistan oikein. Kehtaisiko sanoa, että jokainen voi virpoa vuorollaan tai edes heiluttaa vitsaa ja antaa sen. 1 vitsa per palkkio.

Ja 46, jos on tommonen lauma, voi antaa pienemmän palkkion. Itse en ole koskaan kyllä tuommoiseen törmännyt, vaan liikkuvat max 3 laumoissa ja omat vitsat kaikilla.