Raivostuttaa kurittomat lapset!!

ota ihan iisisti, se kieltää joka kerkiää

Nappaa kiinni ja komenna kunnolla, voi olla että vanhemmatkin silloin havahtuvat.

Eihän näitä nykypäivän lapsia saa edes kieltää saati ottaa kiinni mistään edes pitelytarkoituksessa.



ap

mene sanomaan suoraan vanhemmille, että mikäs teitä vaivaa kun ette osaa kasvattaa lapsianne. Sokeita ja kuurojako olette vai muuten vaan pallo hukassa. Ja sitten näytät mallia kuinka penskat pannaan järjestykseen. Turhaa täällä on huhuilla.

Erään kaverini lapset ovat todella vilkkaita ja villejäkin. Se on ihan ok, mutta se ei ole kun kaverini ei jaksa/viitsi/halua komentaa tai ohjata heitä. Hänen lapset saavat tehdä mitä vain, mutta annas olla jos muiden lapset tekevät jotain " pahaa" niin johan ovat puuttumassa asiaan. Tällainen on raivostuttavaa!



Itselläni on ainakin sellainen linja, että pääasiassa " komennan" omia lapsiani, ja tottavieköön kerron että mikä on oikein ja mikä väärin. Ja jos viesti ei mene perille, niin siitä seuraa toimenpiteitä (siis jäähyä jne.).

lasten pitäisi olla jäykkänä kuin tikku paskassa. Ei saa sitä, ei saa tätä. Huokaus. Pahinta kuitenkin on katsella kun pienelle sattuu vahinko ja vanhempi pihisee raivosta ja jäkä jäkä alkaa kuulua.

...voiko olla ihanampaa, kun vetää rallia niillä pikkukärryillä, kun kaupassa menee jo hyllyjen välissä valmiit radat ;)



Hulluhan muksu olis jos se työntäin niitä sivistyneesti äidin vierellä!



=)

Bussissa olimme siis. Sama kakara räpelsi tavaroitani, jotka olivat vaunujen alaosassa ja äitinsä hoki voimattomasti " älä viitsi kulta" .

jos huomasit, että äiti oli jo " voimaton" , niin luulenpa, että olisi kiittänyt sinua jos olisit komentanut ja ystävällisesti sanonut:" voisitko lopettaa tuon vaunujen potkimisen, siellä nukkuu vauva" . Lapset uskoo muutenkin paremmin vieraita..



Mutta ei, hissunkissun vaan ja av:lle sit ruinaamaan.

Ja ihmisillä on eri periaatteita. Jonkun mielestä saa juosta, mutta meluta ei saa. Toinen ajattelee, että maailmaan mahtuu ääntä, mutta juosta ei saa. Jne.



Kyllä minäkin ihmettelen, että mikä estää vierasta aikuista sanomasta lapselle asiasta, jos se häntä häiritsee.

Luulisi jo, että on provo, kun on niin tyyppiesimerkki 2-3v poikalapsesta. Meillä juuri tuon ikäinen, ja sitä on vaan oppinut, ettei kaupassa sovi alkaa räyhäämään, jos lapsi vaatii karkkia tai vetää suoraksi lattialle ja huutaa, että kauppa raikuu.



Se on nääs just tätä kasvamista ja kuuluu normaalina tuon ikäiselle. Itse olen miettinyt asiaa ja todennut, että uhmakohtauksessa kaupassa on vain parasta olla " huomaamatta" ja vähän vain tyynytellä, muutenhan joko päätyy tukistelemaan lasta tai lapsi vaan yltyy. Ja siksipä yleensä vältämmeki ruokakauppoja lasten kanssa.



Ja kärryillähän on just parasta juosta ympäri kauppaa ja komennella edessä meneviä hitaita hienohelmoja pois tieltä.



Sen kun vaan kihiset, ei ne lapset mihinkään muutu ja hyvä niin.

Pakko olla hienohelma jos ei näe mitään söpöä siinä että lapsilta ei vaadita rauhallista käytöstä kun on muitakin ihmisiä läsnä??? Meillä lapsi lähtee autoon istumaan isän kanssaa jos ei osaa käyttäytyä, mutta eipä ole monesti tarvinut autossa istuskella....mutta tietysti pääseehän sitä itse paljon helpommalla kun on niinkuin ne ei olisikaan omia lapsia.



ap

Ja sitten on niitä rohkeampia ja uteliaampia (lue: ulospäin suuntautuneita).



Kyllä erilaisia lapsia on ihan erilaista kasvattaakin!

Itsellä pian kolmivuotias poikanen ja kuopus pienempi.



En niinkään niille lapsille kiukussa ole minäkään vaan VANHEMMILLE joilla on surin kasvatusvastuu OMASTA LAPSESTAAN!



YLEISILLÄ PAIKOILLA ja yleisissä tilanteissa jne. on tietyt säännöt joita noudattamalla kaikkien on jouhevaa ja mukavaa toimia, esim. kaupassa. Näitä sääntöjä kutsutaan käytöstavoiksi joilla otetaan kanssaihmiset huomioon.



Mutta puuttuu ne käytöstavat ns. aikuisiltakin nykyään niin miten he osaisivat niitä lapsillekaan opettaa. Helppo kuitata oma laiskuus , viitsimättömyys ja omanapaisuus sillä että " lapset nyt on tällaisia" ja " on se kiva kaupassa ajella käytäviä pitkin" . Tosiaan, vallalla on nykyään se minäminäminä-ajattelu eihän muista tarvitse piitata kuin itsestään...



Amen :)

Ja vaikka lapsi olisikin hyväkäytöksinen, hän ei välttämättä ole arkajalka. Esim. oma poikani on kasvatettu siihen, ettei käyttäydytä tyhmästi kun ollaan ulkona liikenteessä ja tämä ihan siksi, jotta kaikilla olisi mukavampaa. Olen asiat lapselle selittänyt ja kummasti vaan ymmärsi.

sitä ei sallita meilläkään, mutta oikeesti, jos uhmakohtaus iskee päälle, kerropa mulle miten siitä selvitään kunnialla? Muuten kuin, että ostetaan sitä karkkia tai tehdään niinkuin pikkunen haluaa.



Jos sulla ei oo kokemusta (edellinen 3-v:n äiti) tällaisesta lapsesta, oma nyhverösi on mallikappale, niin lucky you, mutta väitän, että nuo uhmikset ovat normaaleja, ja sen vuoksi niitä meillä siedetäänki mahdollisimman vähin äänin.

Vierailija:

sitä ei sallita meilläkään, mutta oikeesti, jos uhmakohtaus iskee päälle, kerropa mulle miten siitä selvitään kunnialla? Muuten kuin, että ostetaan sitä karkkia tai tehdään niinkuin pikkunen haluaa.

Jos sulla ei oo kokemusta (edellinen 3-v:n äiti) tällaisesta lapsesta, oma nyhverösi on mallikappale, niin lucky you, mutta väitän, että nuo uhmikset ovat normaaleja, ja sen vuoksi niitä meillä siedetäänki mahdollisimman vähin äänin.

Siis IHANKO OIKEASTI sä ostat karkkia tai teet muuten ' niinkuin pikkunen haluaa' jos se vetää raivarit kaupassa?! Sano, että mä käsitin väärin!

kodinkin ulkopuolella, koska haluan että hänestä kasvaa rohkea ja ulospäinsuuntautunut, eikä äidin helmoissa itkevä ujopiimä. Olen laiska kasvattaja, mutta puutun asiaan jos lapsi, muut asiakkaat tai kaupan omaisuus on vaarassa, mutta kyllä maailmaan ääntä mahtuu

Mutta siitähän seuraa just se, että lapsi vinkuu, ja tästä ap ei tykkää. Eli haluaisin tietää millä konstilla saa hiljaiseksi?

Tulepa sitten kertomaan parhaat kasvatusniksisi tänne. Kiitos!



t. Vauhdikkaan 3-vuotiaan pojan äiti, joka on menettänyt toivonsa sen suhteen, että vilkkauden voisi kitkeä pois kasvatuksella