G:Törkein reaktio vanhemmilta uutiseen lapsenlapsesta?
Kommentit (26)
ja samaan jatkoa...
" Älkää nyt ensi vuonna järjestäkö taas ristiäisiä- ei jaksaisi matkustaa..."
(vuoden välein syntyneiden vauvojemme isovanhemmilta siis palautteena...)
" Tuohan on kauhea uutinen! Miten teille tuommoinen vahinko pääsi tapahtumaan?!"
Eri tilanteessa hän sitten muistutti, etten tiedä lapsista ja niiden hoitamisesta mitään.
Selitin isälleni, että olimme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo jonkin aikaa. Olin kolmenkymmenenviiden.
Lapsen synnyttyä isä kyllä oli sitten ihan otettu lapsenlapsestaan.
Minua oikeastaan nyt naurattaa nämä kommentit, kun olen jo keski-ikäinen ja tutustunut Orvokki Aution romaaneihin. Niissä ihmiset tokaisevat asioita suunnilleen yhtä hienotunteisesti kuin tässä ketjussa. Tällaisia me ihmiset kai sitten ollaan.
Isäni totesi " voi h*lvetti" ... Ei tosin mulle suoraan vain äidilleni. Kyseessä meidän kolmas lapsi, ja isä on vakaasti sitä mieltä, että 2 on ainoa ja oikea lapsiluku perheessä... Ja sanottakoon vielä se, että kiroilee muutenkin aika paljon! ; ) Eiköhän se siitä tokene...
" Voi ei!"
ja kun kuuli lapsen sukupuolen, oli reaktio " ei kai!"
Itse hän loukkaantuu aivan joka asiasta, ja itkee ja soittaa marttyyripuheluita, mutta omassa käytöksessään ei kyllä näe mitään vikaa...
en kyllä suostunut ja ikääkin oli 25 vuotta sillon.....
nyt kyllä tykkäävät lapsest ihan kauhiasti, mutta aika tökerö ensireaktio:(
ehdotti aborttia, kun vihdoin uskalsin hälle raskaudesta kertoa (tiesin pelätä reaktiota jo etukäteen hänet tuntien) olin silloin jo 6,5 kk raskaana... toisen lapsemme synnyttyä sama ihminen kehui mulle, kuinka siskoni sentään on niin fiksu ihminen, ettei varmaan tee kuin yhden lapsen. Nyt odotan kolmatta lasta. Itse en uskaltanut hänelle asiasta kertoa, onneksi eräs puoli tuttu meni sen vahingossa möläyttämään, niin ei tarvinnutkaan .
sai kuulla että odotan esikoistani oli " hoidat sen sit kans ite" Kakkosesta kuultuaan miehen isoäiti sanoi " ai pitäiskö nyt onnitella vai?"
Äitini reaktio raskauteen: " Kato nyt mihin tilaan olet itses saattanut!" ja " Nyt meette kertomaan xx:n (mieheni) isälle, niin se ottaa sen pois sinusta!" (mieheni isä on lääkäri)
Nyt yllättäen lapset 4 ja 1 v ovat äidilleni tärkeintä maailmassa. Mutta vähän erilaista suhtautumista olisin kyllä kaivannut silloin.
Toivottavasti se nyt sitten sentään olisi tyttö.
Nämä kaikki peräjälkeen anopilta kun kuuli että meille on kolmas tulossa. On kyllä sittemmin suhtautunut paljon mukavammin.
Ikää rapiat 30 v ja ensimmäinen lapsi.
ja ettei raskauttani noteerattu mitenkään
Omat vanhempani eivät ole mitään tunneälyn jättiläisiä, mutta eivät nyt onneksi mitään ilkeääkään möläyttele.
Oma äitini vaati sitä, kun sai kuulla, että kolmas on tulossa...:(
Eivät ole onnitelleet tai muuta. Ihan, kun olisi kertonut, että onpa kiva ilma. Tai yleensähän säähänkin jotain kommentoidaan, mutta tähän siis ei.
Kolmannen kohdalla kyllä katseista näki, että kaksi on se oikea määrä.
Meillä oltiin iloisia ja onnellisia. Luvattiin vaikka ja mitä, uimaopetusta, mökkireissuja, apua siihen ja tuohon...
Lapsi syntyi, sitä käytiin katsomassa pariin otteeseen. Välimatkaa on parin kilometrin verran, mutta kiinnostus lapseen nollan kieppeillä. Olisin siis onnellinen, jos olisivat jo alkuunsa olleet negatiivisella mielellä ja käskeneet vaikka hankkiutumaan eroon, näin päin asian ollessa tuntuu hirveältä... :(
*** " Pitikö se lapsi nyt jo tehdä, kun et valmiskaan vielä ole? Kyllä me se sitten pappan kanssa otetaan, josset jaksa." (oma äiti)
*** " Pitikö niitä lapsia tehdä, kun pää ei kestä edes sairaalassaoloa?" (oma äiti) Olin synnytyksen jälkeen viikon sairaalassa ja henkisesti ihan rikki.
*** " Kyllä minä voin sitä sitten imettää, kun en omiani voinut kuin 3kk.." (anoppi)
Mulla olis toi kertominen pian edessä ja ajattelin tehdä ennen kaikkea selväksi, että jos ei ole muuta kun negatiivista sanottavaa niin mä sanon näkemiin.
" Voi hyvä jumala!" " jaa siksikö olin niin päästänyt itseni lihomaan!!" . Ei onnitellut, ei kommentoinut jälkeenpäin mitenkään. Välimme ovat nykyään erittäin huonot. MIstähän syystä?
Synnytyksen jälkeen (3:s päivä): " kylläpä sulla on vielä ISO MAHA, ei mulla ole koskaan ollut noin isoa mahaa, heti on kaikki lähtenyt." .
Arghhhh, äitini on juntti jolla ei ole käytöstapoja lainkaan!
Taidan kuitenkin itse olla onneksi erilainen.
Oma äiti tokas, kun kuuli kolmannen olevan tulossa. Nyt on tämä kolmas varsinainen mummon kulta.
Appivanhemmat olivat tuolloin iloisia uutisesta mutta mun vanhemmat kaikkea muuta. Todennäköisesti oli liikaa heidän ylpeydelleen, että tyttärellä jäi yliopisto hetkeksi kesken.