En jaksa miestäni
söi keittiössä, lasten kanssa, kun olin tehnyt heille ruokaa ja kaikki on siellä levällään, s-tanan possu luulee, että olen jokin kodinkone, joka siivoaa,kokkaa, hoitaa yritystämme(11h/pvä) ja ihmettelee, kun minua väsyttää. Jos nyt tulisi lottovoitto, lähtisin lasten kanssa ja kauas. . .
Kommentit (12)
mieheeni just nyt. No odotamme toista lasta ja on kuitenkin monessa suhteessa hyvä mies ja loistava isä, joten kestettävä on, mutta kyllä välillä pännii niin, että savu nousee korvista.
ja takuulla pysyisi koti kunnossa, kun ei olisi kuin lasten jäljet siivottavana. .
kiitos! kyllä meidänkin kotona olisi niin paljon siistimpää ilman miestä.. vähemmän pyykkiä ja varmaan kaikilla helpompaa kun ei tarvis koko aikaa menettää hermoja. :/
soittele kun tuut hakemaan. :)
2
kun työt täällä, mutta miksei se voi siivota jälkiään,v-taa ja raskaasti.
ostaa VAIN itselleen appelsiineja, kun lähetän kauppaan jne...
nro 3:lle siis vastaan...
paiskoo tavaroita, kun ne ovat väärässä paikassa ja mesoaa, huomaan että olen ennakoimaan noita tilanteita sulkemalla pois juttuja, jotka aiheuttavat raivareita. Mutta joka päivä ei jaksaisi siivota.
Oletko? Vai kuka ne jäljet teillä lopun viimein siivoaa? Meillä mies varsin sisäsiisti, mutta vaati aikamoisen kouluttamisen ja käy jatkokursseilla säännöllisesti. Asiaa helpottaa, että meillä on kotitöistä puhuttu ja yhdessä sovittu kuka suurinpiirtein vastaa mistäkin ja että omat jäljet siivotaan. Kurssipaketti paukahtaa tarpeen mukaan päälle aivan automaattisesti ja on tällainen:
Mieheltä alkaa ote lipsua, vaatteet omat ja lasten jäävät minne sattuu, ruuat pöytään, tiskit laittamatta koneeseen jne. Sanon kauniin minusta tuntuu... lauseen. Jos se ei auta ja meno jatkuu, huomautan asiasta. Jos sekään ei auta niin NAPS -
En koske tikullakaan miehen jättämiin sotkuihin, varmistan että mies on itse seuraavan kerran tekemisissä tuon sotkunsa kanssa. Sotku vaan kasvaa ja kasvaa. Käytän hieman kekseliäisyyttä, jotta voin välttää kaaoksen kaatumisen omille harteilleni. Jossain vaiheessa mies muistaa, että tilanne alkaa luisumaan käsistä ja on menossa samaan kuin hamassa menneisyydessä kurssi ykkösen aikaan. Ulko-ovesta ei päässyt ulos, koska siinä oli vuori roskiksia. Lapset olivat kävelleet roskapussien päältä ja pussit olivat hajoilleet. Biojätettä oli varmaan kiva kaapia matosta. Keittiössä pörräsi kärpäsiä (oli kesä) ja astiat vaativat pitkän liotuksen, koska ruoka oli kuivunut niin tiukasti kiinni. Ruokaa ei ollut, koska kaikki kinkkuleikkeet, maidot, leivät yms olivat pitkin pöytyä aukinaisina. Annoin lapselle purkkiruokaa yms eineksiä ja lämmitin itselleni mikrossa pizzan. Eräänä päivänä mies karjaisi " Täällä on helvetinmoinen sotku!!" Johon sanoin vienosti sohvalta, eikö olekin, aika kurjaa!! Huokaus ja jatkoin lempparisarjan katselua ja liimasin peffan tiukasti kiinni sohvaan. Mies mesoi ja karjui, en provosoitunut. Hän huusi jotain, kukaan ei siivoa! Johon raukeasti tv:n takaa vastasin, minä pesin kylppärin ja vessan, nehän mun piti. Onko jotain muuta mun juttua jta on tekemättä? Mies ei sanonut mkitään. Mies siivosi koko sotkun, eikä meillä ole sen koommin ollut suuria ongelmia kotitöiden suhteen. Tässä on siis kyse siitä, kummalla on pidempi pinna ja siitä, ettei herkiä kodinkoneeksi.
kun vain pystyisi kestämään tuota kaaosta ja sitä, että mies saa siitä raivarit. Kaiken huipuksi anoppi ja appi käyvät meillä säännöllisesti ja anoppi aloittaa aina hirveällä marmatuksella, kuinka saa AINA tyttärellään siivota ja pyykätä, kun tytär on NIIN laiska ja katselee samalla paheksuen ympärilleen=) Sitten alkaa siivoamaan. Olen kyllä nyt niin kypsä, että olisi helpotus erota tuosta rutkaleesta.
Tehkää kaikki noin! Olen ajatellut, että joskus meidän naisten ongelma on myös se, että meillä on niin matala kynnys sotkun sietämiseen. Miksi ne miehet siivoaisi, jos kaikki on jo siistiä? Mä teen ihan samaa kuin 10, mutta tavallaan koko ajan eikä se mene meillä noin rajuksi se sotku. En sitten tiedä mitä tekisin, jos miehen sotkunsietokyky ei tulisi vastaan, mutta meillä on joka ilta kauhea kaaos, ja sillä aikaa kun mä nukutan lapsia, mies pistää paikat kuntoon. Ei taatusti pistäisi, jos ne olisivat jo valmiiksi siistit tai jos olisi tottunut siihen, että mä vielä viime töikseni illalla puunaan kaikki paikat. Ja niistä anopeista ei tarvitse piitata, ne ei ole tyytyväisiä vaikka mitä tekisitte!
Juu, meillä myös ei tarvitse mennä enää laajaan oppimäärään. Se on pysynyt hyvin muistissa. Sama homma, kun olen jumpassa, kävelyllä tai lapsia nukuttamassa tai jossain, mies kyllä putsaa keittiön, kerää lelut, tyhjentää pyykkikoneen yms mitä nyt on tehtävää. Enkä nyt jokaista tekemätöntä työtä laske. Saatanhan itsekin olla väsynyt tai unohtaa jotain.... on niin varmaan joskus käynyt. Mutta vältän tietoisesti liikaa tehokkuutta ja toisen jäkien korjailua, koska se kostautuu.
Anopista sen verran, että alussa leuka loksahti auki, kun tajusi etten tosiaan aio passata hänen poikaansa. Hemmotella voin joskus, mutta se on eriasia. Nyt olen saanut sen käsityksen, että hän nimenomaan arvostaa sitä, että en tee kaikkea ja että teemme molemmat kotitöitä.