koliikki ?! Toivoisin vertaisapuanne!
Heissan,
Tarvitsisin omia kokemuksianne koliikkivauvan kanssa elosta. Itselläni näyttäisi olevan sellainen. Poika on 6 viikkoinen ja niin rakas meille.
Olen kuullut, että koliikki ajoittuu iltaan ja alkaa aina samalla kellon lyömällä.. Meillä kuitenkin kivut, ilmavaivat ja itkuisuus on ympärivuorokautista ja usein syönnin jälkeen alkavia. Vauvan nukkuminen on katkonaista ja ajoittuu yöhön, jollon tosin myös heräilee omiin masuvääntöihinsä. Tosin iltaan saattaa ajoittua kunnon huutojakso, jolloin itku on vielä raastavampaa kuin päivällä. Tällöin kantaminen ja heijaaminen auttaa, lopulta rauhoitetaan kapalossa.
Vauva on kasvanut oikein hyvin ja kaikki veriarvot olivat hyvät. Lastenlääkärillä ollaan käyty, kaiken pitäisi olla kunnossa.
Olen itse maidoton-,munaton- ja viljaton-dieetillä.. ei ainakaan vielä ole muuta vaikutusta kuin että omat mehut aika vähissä.. Tämä jotta allergioita saataisiin suljettua pois. Syödä haluaisin monipuolisemmin jo.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Kaikki mahdollinen on kokeiltu (Cuplaton, Disflatyl, vauvahieronta, vyöhyketerapia, kantoliina, kantaminen, tärinät, autot, kapalo) Apua ollaan saatu vaihtelevasti ja omia keinoja niiden pohjalta onkin käytöstä. Lähinnä kaipaan vertaistukea ja sitä, että voiko tämä olla koliikkia? Kun aina kuulen " meidän vauva itkee tunnin illassa" -tyyppisiä kommentteja koliikista. Tämä masukipuinen ja ilmavaivainen itkuisuus mua askarruttaa. Ja se kuinka me miehen kanssa selvittäisiin täysjärkisinä tämän yli.
Toivon, että jaksaisitte jakaa tätä asiaa! Olis mulle todella suuri apu. Muuten kaikki on niin ihanasti- haluaisin vaan, että vauvan elo olisi helpompaa. Välillä tulee niin epäusko, että tämä vaihe voisi koskaan loppua.
KIITOS SYDÄMESTÄNI!
magda_lena
PS. Rela-tipat eivät meille sopineet
Kommentit (22)
Meillä vauva huusi ensimmäiset neljä viikkoa johtuen siitä että ei saanut riittävästi ruokaa. Tai sai ehkä riittävästi, mutta olisi halunnut enemmän. Kuvittelimme pulauttelun tarkoittavan että lapsi on kylläinen, mutta terveydenhoitaja tiesi kertoa että pulauttelu on joillain lapsilla yleisempää kuin muilla, eikä välttämättä tarkoita että lapsi on täynnä. Heti kun aloin antamaan rintaa jokaiseen huutoon (vaikka olisi viisi minuuttia aiemmin lopettanut syömisen), niin huuto väheni huomattavasti. Iltaisin aloimme antamaan rinnan lisäksi (sen jälkeen kun vauva alkaa huutamaan rinnalla, eli ei saanut enää tarpeeksi) korviketta eli Nania.
Toinen asia mikä on auttanut huutamiseen on mahallaan nukuttaminen. Öisin emme uskalla sitä vielä tehdä, mutta päivisin ja aamuyöstä kyllä (äidin tai isän valvovan silmän, tai ainakin kuulevan korvan lähettyvillä).
Ja kolmas asia mikä voi auttaa, on jalkojen pumppaaminen. Eli vauveli makaamaan selälleen, nilkoista kiinni ja polvia taitetaan vatsan päälle ja sen jälkeen pumpataan suoraksi.
Ja muista että huuto loppuu aikanaan. Pahimpien huutojen aikana ajattelin etten jaksa enää minuuttiakaan, saatikkaa päivää tai kuukautta, mutta jaksoin kyllä ja niin sinäkin jaksat! Voimia!
Esikoisellamme alkoi koliikki noin 5-6-viikkoisena, juuri sopivasti kotiutumisen yhteydessä. 3-4 kk:n kohdalla alkoi helpottaa. Osa itkusta johtui varmasti mahavaivoista, mutta osa oli selittämätöntä. Tytöllä oli käytössä Jekovit, lisärauta sekä keskoskorvike ja lisäksi äidinmaito, joten kyllä pieni maha varmaan koville joutui. Usein itkua tuli välittömästi, kun tyttö oli saanut ensimmäiset huikat maitoa mahaansa, mutta hetken kuluttua helpotti.
Koliikille on oma määritelmänsä, mutta eipä sillä paljon väliä ole, kun täsmälääkettä ei ole keksitty ja toisaalta vähempi/epäsäännöllisempikin itku on raskasta kestää. Koliikin syistä ei juuri tiedetä, mutta itse voisin allekirjoittaa väitteen, että se johtuu ainakin osittain hermoston epäkypsyydestä. Tyttömme saattoi hermostua mitättömistä seikoista ja kerran huudon aloitettuaan ei osannut lopettaa. Sylissä heijaaminen pahensi tilannetta. Usein tyttö rauhoittui parhaiten omaan sänkyynsä niin, että äiti tai isä piti kättä hänen päällään. Varsinaiset tuntikausia kestävät huutokohtaukset tulivat öiseen aikaan, mutta eivät alkaneet tasan tietyllä kellonlyömällä. Pikku hiljaa huutoon alkoi tulla taukoja, huutorupeama aikaistui ja vähitellen saatoimme puhua normaalista iltakitinästä.
Kakkosemme oli myös itkuinen/mahavaivainen 2-8 viikon iässä, mutta vaikka häntä sai hyssytellä tuntikausia, hänen kohdallaan en puhuisi koliikista. Huuto ei ollut niin intensiivistä ja välillä, tietyssä asennossa, vauva oli ihan hiljaakin.
Vauvan oloa voi yrittää helpottaa monin keinoin ja huudon syy kannattaa tutkia, mutta yhtä tärkeää on tiedostaa se, ettei ole itse syypää koliikkiin eikä ¿ ikävä kyllä ¿ välttämättä pysty sille mitään tekemään. Vauvalle on kuitenkin tärkeää, ettei häntä jätetä yksin kurjan olon kanssa. Vaikka itsellä olisi neuvoton olo, jo se, että jaksaa kanniskella parkuvaa vauvaa, on paljon.
Pitää kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen. Saatko ¿kantoapua¿? Saatko päivällä nukutuksi/levätyksi? Vaikka sosiaaliset tilanteet voivat olla hankalia (tyttömme kanssa perhekahvilat yms. olivat täysin poissuljettuja; kotiimmekin tulevat vieraat olivat kauhistus), kannattaa ainakin käydä ulkona kävelyllä. Se piristää kummasti. Näkee, että maailma pyörii sittenkin radallaan ja että on muutakin elämää.
Oletko muuten kuullut vauvatanssista? Meillä siitä oli apua siinä mielessä, että se tarjosi niitä mukaviakin yhdessäolon hetkiä. Vähän myöhemmin vauvatanssin avulla sai monesti ehkäistyä huutokohtauksen, kun tytön huomion sai kiinnitetyksi toimintaan.
Mulle koliikista selviytymisessä oli tärkeintä asenne. Vei aikansa hyväksyä, että meidän ihana vauva-arki jo sinänsä erilaisen alun jälkeen on nyt tätä.