pikaisesti, hakusessa runo erityislapsen vanhemmalle.

voi olla tosi loukkaavaa laittaa jotain pahoittelurunoja.



t erityislapsen äiti

jonka olen tältäkin palstalta lukenut. Runossa on ajatuksena se että erityislasta annetaan äidille ja perheeseen, joilla on jotakin erityistä annettavaa lapselle.

Ihmettelen asennettanne.

ap

Vierailija:

Ihmettelen asennettanne.

ap

Täältä löytyy joitakin runoja/ajatuksia:

http: //perheklubi. net/index. php? showtopic=35960&st=20

ilahtuisin runosta joka ylistäisi meidän voimakkuutta tässä tilanteessa. Emme kuitenkaan ole tavallisen lapsen vanhempia vaan meiltä vaaditaan paljon enemmän

Avoimessa päiväkodissa olen tavannut jo kaksi vastaava jotka käyvät siellä ilmeisesti vain korostamassa omaa erityisyyttään ja satuttamassa terveiden lasten vanhempia. Toivottavasti lapseni päiväkotiryhmään ei koskaan tule erityislapsia.

Siis ätiin joka on parin vuoden ajan avoimessa päiväkodissa kuunnellut kuinka täydellisiä vanhempia eräät ovat ja kuinka minä pienine murheineni en tiedä mistään mitään. Katsonut kuinka kaikki pitää lasten touhuissa järjestää näiden erityislasten mukaan, välittämättä muiden pienten toiveista? Koskaan en ole mitään ilkeää heille sanonut vaikka paljon olen saanut niellä.



7

Jokainen lapsi, niin terve kuin sairas tai vammainenkin on vanhemmilleen se erityisin ja rakkain.



Joskus ihmetyttää tuo erityislasten vanhempien " ahneus" . Halutaan väen väkisin että heidän lapsensa lasketaan tavalliseksi lapseksi siinä kuin kuka tahansa. Kuitenkin samalla lapsen pitää saada jokin erityisasema muihin verrattuna.

erityislapsen erityistarpeita ei saisi mitenkään huomioida etkä ymmärrä lainkaan että jollain muulla voi olla vaikeampaa kuin sinulla.

Aivan ihana onkin. Välillä elämämme on todella raskasta ja koettelee voimiamme mutta en haluaisi keneltäkään runoa joka suitsuttaisi jotenkin meitä vanhempina " erityislapsi annetaan vaan vanhemmille joilla on jotian annettavaa lapselle" tuo on lapsellista ja osoittelevaa. Lastani en ikinä antaisi pois mutta toki toivoisin ettei kaikki paäivät olisi yhtä vääntämistä vaan jokin asia voisi sujua helpomminkin.

Minusta on luonnollista kertoa lapseni " erityisyydestä" toiselle äidille esim leikkikentällä jos lapsemme leikkivät yhdessä. En tee sitä sen takia, että hakisin jotain suitsutusta itselleni vaan sen takia että vieras ihminen ymmärtäisi ettei lapseni käyttäydy välttämättä samoin kuten suurin osa lapsista. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö lapsellamme olisi rajoja tai että hän saisi käyttäytyä kuten haluaa koska hänellä on diagnoosi.



nro12, muistaakseni

En tiedä itkeä vai nauraa kun kuuntelee näitä usein hyvin pienten erityislasten vanhempia jotka mainostavat kuinka heille annettiin tässä erityinen lahja ja tehtävä kosk heidät on katsottu siihen kelpaaviksi. Tai tuota suitsutusta kuinka erityislapsessa kaikki on niin ihanaa ja puhdasta rakkautta, enemmän mitä terveen lapsen kanssa voi kokea.



On ihanaa kuulla vanhemmista jotka kokevat vamman ei-toivottuna asiana jonka kanssa voi oppia elämään ja lasta rakastamaan yli kaiken. Kuitenkin aina välillä toivoisi asioiden sujuvan helpommin. Näiden vanhempien lapset saavat varmasti elää täyttä elämää vanhempien luoman kuplan sijaan.

Eli edelleen runo on hukassa. ap