Paljonko pitää miehen tienata, että äiti voi olla kotihoidontuella?!

vaikka meillä miehen tulot on paljon pienemmät. Tosin meillä minä olen työttömyyskorvauksella kotona enkä kotihoidontuella, eli meillä nettotulot on varmaan aika samaa luokkaa kuin teillä. Ja tosiaan monesti pohdin, että voi kun olisi vähän isommat tulot. Meillä tilanne on sama, että kun kaikki pakolliset menot on maksettu, tilille ei hirveän isoa määrää jää. Suurin syy on varmasti iso asuntolaina, laajat vakuutukset, jne. Olen tinkinyt mielestäni paljonkin siihen nähden, kun olin vanhempainrahalla, myös sen takia, että sen jälkeen meillä on ollut paljon isoja " ylimääräisiä" menoja, mm. hedelmöityshoidot yksityisellä klinikalla uuden vauvan alkuunsaattamiseksi. Olisihan siitä esim. tietysti voinut tinkiä, mutta emme halunneet. :) Valita en, koska kulutustottumukset ovat oma valintani, mutta kyllä minä siis myös mietin, millaisilla tuloilla toinen vanhemmista voi olla HUOLETI kotona lasten kanssa. Kai kyse on pitkälti myös siitä, minkä kokee huoleti olemiseksi, en siis tarkoita, että pienillä tuloilla kotona olevat joutuisivat elämään jotenkin " ikävää" elämää. Kyse kun on pitkälti siitä, mihin on tottunut. Jos meille olisi lapsi siunaantunut opiskelujen aikana, eivät omat vaatimukset olisi niin kovat, kuin ne nyt ovat, kun ennen lapsen syntymistä ehdimme olla työssäkäyviä kohtuutuloisia.



Nauratti myös tuo jonkun kommentti siitä, että mies on _perusduunari_, kun tilille tulee 1600-1700 ¿/kk... meilläkin nuo tulot olivat pitkään ihan normaalia, vaikka molemmilla on laajat korkeakoulututkinnot. ;) Nyt tosin on tulossa iso parannus asiaan, kun mies vaihtaa työpaikkaa ja jos itse saan uuden työn.



Mutta siis, on meitä muitakin, jotka ihmetellään samaa, vaikka tiedostan toki sen tosiasian, että meillä on hyvin asiat eikä todellista taloudellista huolta.

Kun olen kotona kodinhoitotuella, meidän nettotulot jää yhteensä reilusti alle 2000 euron. Asumiskulut ovat noin 1000 euroa, ja ruokaankin uppoaa se 400e kuussa. Kerran laskeskelin, että noin 60e jää ylimääräistä, mitä ei tarvitse suoraan budjetoida mihinkään. Mutta onneksi tämä vaihe on vaan väliaikainen! On aika tuskaista kitkutella näin vähällä, kun tykkäisi ostaa kotimaista ja joskus vaikka vähän sisustaakin (=päästä eroon sukulaisilta 5v sitten saaduista huonekaluista)... Mutta aikansa kaikkea. Eihän kukaan pakottanut meitä hankkimaan lapsia siinä vaiheessa, kun toisella on vielä opinnot kesken.



Myönnän minäkin, että on vaikea samaistua niiden rahahuoliin, joiden nettotulot pyörivät 3000 euron paremmalla puolella ;)

Minäkin ajattelin ensiksi, että miten voi olla tiukkaa, jos mies tienaa noin hyvin. Meillä mies tienaa vaihtelevasti. Nyt tulot on olleet ehkä lähelle tuota 4000 euroa johtuen suurista matkakorvauksista yms. Miehen normalipalkka lienee 3500 tai ainakin lähelle. Itse saan käteen n. 500 euroa ja lapsilisät kahdesta lapsesta, 210 euroa. Meillä menee asumiseen n. 900 euroa, johon sisältyy yhtiövastike, lainanlyhennykset ja korot. Meillä tuntuu rahaa jäävän säästöönkin, mutta toisaalta pitää jäädäkin. Auto on ihan rämä, pakko on kohta ostaa uusi ja asuntoonkin on tulossa putkiremontti, joka maksaa varmaan kohdallamme 40 000 - 50 000 euroa. Ja remontin ajaksi pitää löytää vuokra-asunto ja rahat vuokraan.



Mutta nyt eksyttiin aiheesta. Joku tuolla edellä sanoikin ihan naulan kantaan, että joillain pakolliset menot voivat olla tosi suuria johtuen esim. asunto- ja opintolainoista, joten elämiseen ei jää välttämättä suurista tuloista huolimatta kovinkaan paljon enempiä kuin jollakin muulla, jolla tulot voivat olla paljon pienemmät mutta jolla ei sitten noita pakollisia menojakaan ole niin paljon.



Meillä pärjätään noilla tuloilla ihan hyvin siis. Lastenvaatteita ollaan saatu paljon sukulaisilta ja ostettu muutenkin käytettyinä. Omia vaatteita ostellaan tosi vähän, kampaajalla käyn naapuritalon kotikampaamossa pari kertaa vuodessa. Lastenvaatteita korjailen aika paljon itse, joitain ompelenkin itse. Ompelen itse myös tytön vaipat ja paljon kodin tekstiilejä, koristetyynyjä, verhoja, petivaatteita yms. Olen myös myynyt Huuto netissä kaikenlaista meille tarpeetonta kamaa ja saanut siitäkin ihan kivasti rahaa. Pystyn myös ansaitsemaan kotona hiukan.



Semmoinen vapaa ostelu on kyllä jäänyt vähemmälle. Mutta toisaalta olen sitten oppinut nauttimaan hyvin pienistä ja halvoista asioista. Leikkipuistossa herkuttelen joskus kahvilla ja vaikka vohveleilla, johon menee ehkä euro. Käyn Naisvoimistelijoiden jumpissa ja mies kaupungin kuntosalilla. Jumpan hinnaksi tulee pari euroa, miehen yksi käynti maksaa 1,80. Tietysti paikka on vähän karumpi kuin kalliit kuntokeskukset. Uimassakin käyn. Ostin joku aika sitten tarjouksesta 10 kerran kortteja. Ne maksoivat silloin poikkeuksellisesti 20 euroa, oli joku erikoistarjous. Joten nyt yksi uimakerta on sitten parin euron arvoinen. Kortit vaan alkaa jo loppua. Ostin ne äitiyslomalla, kun tulot oli vielä paremmat ja rahaa tuommoisiin isoihin ostoihin vielä oli. Liikun paljon pyörällä, käytän paljon kirjaston palveluja. Lapsillekin löytyy tosi edullisia harrastuksia. Työväenopiston muskari maksoi esim. hoitovapaalaiselle vain 7 euroa koko kevät. Leikkipuistoilla on paljon ihan maksutonta toimintaa.



Samoin olen siirtynyt hyvinkin edulliseen kosmetiikkaan. Ennen ostin jotain kalliita shampoita kampaamoista. Nyt käytän ihan markettimerkkejä. Hiukan vihloi ostaa Pirkan puhdistusmaitoa ja kasvovettä, kun ennen ostin ihan merkkijuttuja. No, tulee se iho puhtaaksi noillakin :) Ja puistoulkoilu tekeekin iholle ihan ilmaiseksi hyvää. Lapsille ostetaan litran jogurtteja, jotka on paljon halvempia kuin pikkupurkit. Leivon tosi paljon itse. Puhelimessa puhumisen sijaan lähetän sähköpostia. Siivoan halvoilla aineilla, mäntysuovalla ja etikalla. Emme käy leffoissa vaan vuokrataan leffoja kotiin. Emme juuri syö ulkona, kokataan joskus itse kotona vähän hienompaa. Netistä löytyy tosi kivoja ohjeita. Lapsille tein aikanaan soseet itse, ja samoin tytön vaipat olen väsännyt itse suurimmaksi osaksi.



Minulla on lisäksi hyvätuloinen shoppausta harrastava sisko, jolta saan paljon virheostoksia, joita olen rukkaillut sitten omaan käyttöön. Pukeudun ihan siististi, vaikka kotona olenkin. Minusta se piristää mieltä kummasti.



Eli kyllä tosi vähälläkin tulee toimeen ja halvallakin saa ihan kivoja elämyksiä ja piristystä arkeen. Monilla tähän ketjuun vastanneilla oli paljon pienemmät tulot kuin meillä, mutta toisaalta meillä on nuo säästöprojektit meneillään. Tuntuu, ettei meillä kauheasti kituuteta. Toki olen tietoinen, että monilla puiston lapsista on huomattavasti kalliimpia ja hienompia vaatteita kuin meidän lapsilla.

ja mies tekee (on tehnyt jo neljä vuotta) lyhennettyä viikkoa. Ollaan haluttu toimia näin, kun lapset ovat pieniä.



Tulot ovat pienemmät kuin ap:n perheessä, mutta en koe tinkiväni oikeastaan paljon mistään. Tai että meiltä puuttuisi jotakin. Olemme toki sopeuttaneet elämäntyylimme tulotasoon sopivaksi. Kotona ollessa on enemmän sellaista hyödykettä, jonka nimi on aika, ja siksi pystyn ostamaan esim kauniita ja hyviä vaatteita lapsille, kun minulla on aikaa etsiä niitä Huutiksesta tms. Samoin on huonekalujen kanssa. Mutta minä tykkään muutenkin vanhoista huonekaluista, joten en uusia ostaisi vaikka minulla olisi suurempiakin summia käytössäni ;)

Opiskeluaikoina matkustin paljon ja asuin ulkomailla, joten tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen vaikkei meillä mahdollisuuksia matkustamiseen olekaan. Ruokalaskun kanssa olen ehkä joutunut tekemään eniten töitä, aikaisemmin minulla ei ollut mitään aavistusta siitä mitä mikäkin ruoka maksaa, mutta nyt on :) ja valintani ovat muuttuneet.



Uskon, että joku toinen kokisi minun tilanteessani kituuttelevansa. Kun taas minä koen, että minulla on kaikki mitä tarvitsen ja ylikin. Paljon on kiinni asenteestakin ja siitä miten omat olosuhteensa näkee.



Ja me asumme siis pk-seudulla ja ollaan ihan perusasuntovelkainen 4-henkinen perhe.

Meillä mies tienaa käteen 2700 e/kk, minä saan 500e kotihoidontukea ja lapsilisiä 837 e. Noista lapsilisistä jaksaa anoppi aina huokailla, että kylläpäs saatte paljon! Juu,u saadaan ja kuusi lasta ei tietenkään syö tai tarvitse vaatetta, silkkaa shoppailurahaa :)



Asumismenot ovat 1320e/kk plus sähkö(lämmitys) 170e/kk.

Auto nielaisee 500 e/kk ja ruokaan uppoaa aika tarkkaan 1000e. Sitten tietenkin muut laskut ja vaatetus, työmatkakulut (bussi),-ruokailu, jne.



Teen itse lähes aina kaiken ruuan, koska lapsista yksi on moniallerginen ja muilla on sitten yksittäisiä ruoka-aineallergioita. Leivät ostetaan valmiina, mutta muuten leivon paljon ihan omaksi huvikseni. Leivänpäällisiä on minusta liikaakin, kinkkua, meetwurstia, juustoa, kurkkua ja tomaattia aina. Lääkkeisiin, poliklinikkamaksuihin ja moniallergisen pahasti atooppisen rasvoihin uppoaa rahaa, mutta onneksi kaksi pahiten niitä tarvitsevaa saa alimman hoitotuen/vammaistuen KELALTA. Niillä kuittaa lääkkeet jos on sellainen vaihe, ettei hankalaa astmaa sairastava ole huonommassa kunnossa ja tarvitse enemmän lääkitystä tai lääkärihoitoa. Vaatteet ostan vaihtelevasti alesta, normaalihinnoilla ja kirppikseltä. Tällä hetkellä vain yksi lapsista perii vanhemmaltaan vaatteita (paitsi osa ostetaan uutena), koska kaksi pojista on liki samankokoisia ja tytöillä on niin iso ikäero, etten säästä nuoremmalle vaatteita. Isot hankinnat rahoitetaan säästämällä tai ajoitetaan sellaiseen ajankohtaan, jolloin on enemmän rahaa. Esim. lomarahasta laitetaan aina osa johonkin tällaiseen tai sitten pistetään sivuun odottamaan hankintatarvetta. Minua ei haittaa, että vaikkapa pesukonetta varten joutuu hetken säästämään, onpahan sitten sitäkin mukavampi se uusi kone :)



Mielestäni elämme melko mukavasti, harvoin raha loppuu ennen seuraavaa tilipäivää. Pyrin laittamaan säästöön edes jonkun kympin kuukaudessa, kertyy niistäkin kivasti aikaa myöten " katastrofirahastoa" Mies urheilee paljon, mutta harrastaa lenkkeilyä, pyöräilyä ja hiihtoa, halpoja lajeja kunhan välineet on hommattu. Alle kouluikäiset harrastavat ulkoilua x2 päivässä :) Esikoinen käy partiota, tokaluokkalainen vasta lopetti sirkuskoulun omasta halustaan. Harrastuksiin ei siis uppoa rahaa juurikaan. Itsekin tykkään lenkkeillä ja tämän revohkan keskellä saa siivoamisestakin kuntoilua!



Meillä on " auttanut" se, että viimeisten 16 vuoden aikana en ole pahemmin tienannut. Olen aina ollut joko opiskelemassa, kotona tai tehnyt keikkatyötä. Menot ovat automaattisesti olleet sen mukaisia ja miehen palkan kohotessa on elämäkin helpottanut. Kaikkein tiukinta oli kahden lapsen aikaan, silloin mies oli ollut vasta pari vuotta työelämässä kiinni ja itse minimiäitiysrahoilla. Silloin tosiaan saattoi olla katastrofi jos jommalle kummalle lapsista oli ostettava antibioottia kuun lopussa....



Olen vaihtamassa ammattia ja opiskelupaikka odottelee. Veikkaan, että sitten on tiukempaa kun lähden takaisin opiskelemaan ja kolme nuorinta tarvitsee hoitopaikan (2 päivähoito+ 1 iltapvähoito). Sitten on pakko revetä töihin vielä viikonloppuisin kun esikoinen sopivasti täyttää 17v ja sieltä loppupäästähän se lapsilisä oikeasti lähtee. Samaten esikoinen jättää nyt peruskoulun taakseen ja tästä eteenpäin koulumatkat ja -tarvikkeet maksetaan itse.

sen verran, että pääkaupunkiseudulla asustetaan.

kyllä se raha riittää jos on keskipalkkainen.

Kouluun pyrkiessäni huomasin, että kuluja voi kyseenalaistaa. Puhelin minimiin, hesari pois, hupiraha etukäteen laskettuna.



..asuntolainaan saa erilaisia helpotuksia, kaikenlaista voi karsia. Rahaa voi kierrättää, eli säästää niiltä isoilta vanhempainvapaa palkoista syrjään ja poltella sitten pienillä tukikuukausilla.



Meillä on harrastettu tuota rahaa syrjään käytäntöä ja aika äkkiä on saatu sellainen 7000¿ säästöön jota sitten poltellaan. Miehen liksa on ylempi keskiluokka, joten pärjäämme. Silti nämä syrjään laitot on koettu hyväksi, sillä haluamme matkustaa hyvin kerran vuodessa. Lasten vaatteet ostetaan aina alesta, koska siihen on aikaa.



(kotona neljä vuotta - kaksi lasta)