Paljonko pitää miehen tienata, että äiti voi olla kotihoidontuella?!

Niin,...jos ei oteta huomioon sellaisia joilla on säästöjä sukanvarressa. Eli jos ainoat tulon lähteet on miehen palkka ja oma kotihoidontuki. Yksiselitteistä kipurajaa ei tietenkään löydy. Jokaisella perheellä hieman erilaiset kulutustottumukset ja asumismenot yms. Mutta missä suurinpiirtein liikkuu miestenne palkat, että kotihoidontuella ollessannekin voitte elää kituuttamatta ja voitte melko vapaasti ostaa myös vaatteita :)



Itse maksetaan 1100¿ vastiketta ja olemme siis nelihenkinen perhe. Miehen brutto 4000¿ ja kun kaikki laskut + autolainat +opintolainat on maksettu ja ruoka + bensa vähennetty...niin ei siinä kauheasti hurrata :(



Miehellä olisi mahdollisuus siirtyä myös " hieman" parempi palkkaiseen työhön, jolloin netto olisi tuo 4000¿. Se vain tarkoittaisi lisää vastuuta, stressiä ja vähemmän vapaa-aikaa. Toisaalta se vapaa-aika lasten kanssa on mielestäni sitä kaikkein kallisarvoisinta!!!



Huoh! Kumpa rahahuolia ei olisi keksittykään :)

HariboNalle:

Mutta missä suurinpiirtein liikkuu miestenne palkat, että kotihoidontuella ollessannekin voitte elää kituuttamatta ja voitte melko vapaasti ostaa myös vaatteita :)

Itse maksetaan 1100¿ vastiketta ja olemme siis nelihenkinen perhe. Miehen brutto 4000¿ ja kun kaikki laskut + autolainat +opintolainat on maksettu ja ruoka + bensa vähennetty...niin ei siinä kauheasti hurrata :(

Eiköhän isolla osalla (ei kaikilla) talous ole laskettu kahden palkansaajan tulojen varaan. Jos toinen jää hoitovapaalle, niin sitten vyötä tiukemmalle. Meillä hoitovapaan mahdollisti pienet asumiskulut (ei saada asumistukea kuitenkaan), ja säästäväinen elämäntapa hoitovapaan ajan, mikä tarkoitti omien menojen karsimista. Nipistettiin yleisestä kuluttamisesta, kuten vaateostoksista, kampaamokäynneistä, sisustusostoksista, ruokamenoista, ei matkusteltu jne. Ja vain yksi auto taloudessa. Kuitenkin hoitovapaa oli tietty rajattu ajanjakso, jonka jälkeen taas ehtii pyöriä oravanpyörässä sekä lapset että äiti.

ja silti me elellään ihan hyvin miehen palkalla ja minun kotihoidon tuellani. Ja pääkaupunkiseudulla asutaan. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Tää on väliaikaista, joten miksi pitäisi voida " ostella vapaasti" . Kyllä ihan hyviä vaatteita löytyy vähän halvemmistakin merkeistä ja kirppareilta. Jos se mitään lohduttaa, niin kotihoidontuella oleva ei tartte kauheesti vaatteita, lähinnä ulkoiluvaatteisiin kannattaa panostaa.



Vastikkeista, sähkölaskuista ja sellaisista mihin itse ei voi vaikuttaa on vaikea tietysti kovin paljon karsia, mutta muusta elämisestä karsiminen on lähinnä halusta kiinni.



Elämä on valintoja ja niin on kotihoidon tuelle jääminenkin. Jos haluaa elää kuin molemmat olisi töissä niin sitten on molempien mentävä töihin.

Tuntuu oudolta että jos mies tienaa 4000 euroa, edes tulee mieleen valittaa rahahuolista. Me mieheni kanssa ollaan akateemisia eli yritystä on koulutuksen suhteen ollut (ja opintolainaa) ja tienataan yhdessä 4900 euroa bruttona eikä sen päälle saa enää mitään kotihoidontukia vaan päinvastoin menee hoitomaksu kolmesta lapsesta täyden maksuluokan mukaan eli n. 450 euroa/kk pelkkiä hoitomaksuja. Silti meille jää työssä molemmat ollessamme rahaa hieman säästöönkin, tosin ei kovin leveästi voida elellä mutta onnellisesti ja omistusasunnossa kuitenkin +kaksi hyvää autoa (ja kalliit vakuutukset) joita tarvitsemme myös työssämme.



Hoitovapaalla (olen nyt) otin kaksi hoitolasta, jotta pärjäisimme. Muutoin tulot olisi se 2300 euroa bruttona +kotihoidontuki, mulla on pari sataa miestäni suurempi palkka joten mun on tosi kallista hoitaa lapsia kotona. Mielestäni tuolla 2300 euron miehen palkalla on aika nihkeetä tulla toimeen, mutta kun saa pari sataa lisää hoitolapsista, pärjäämme vyötä kiristämällä ja saa maksettua asuntolainat ja elämisen. MItään matkoja tai muita ei tarvitse ajatellakaan. Silti koen arvokkaaksi sen että hoidan nuorimmaista kotona edes 1,5-vuotiaaksi. Senkin jälkeen teemme miehen kanssa molemmat lyhennettyä työpäivää jottei tule pitkää hoitoviikkoa.



Ennen äitiysloma palkkamme olivat vieläkin huonommat: miehellä 1960 euroa/kk ja mulla 1910. Ja korostan, työt vaativat korkeakoulututkinnon eli ihan alan töitä. Nyt molemmilla nousi palkat, joten kun menen joskus kokoaikaisena töihin saamme ekan kerran tuon 4900 euroa - verot yhteensä.



Joten kannattaa arvostaa jos miehesi tienaa noinkin hyvin!

Heh...tuntuu välillä uskomattomalta, kuinka suuret palkat toisilla on ja sitten kysytään, kuinka niilläkään voi pärjätä ;) Mutta siis, minä olen kotihoidontuella ja mies saa nettona ehkä 1600 ja siitä sitten pois lainat ja kaikki muu eläminen. Laina ollaan otettu siitä syystä juuri pitkäksi aikaa, ettei tarvitse koko aikaa laskea senttejä, mutta hyvin pystytään elää näinkin, omaa asuntoa maksamaan, matkustelemaan ym. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot pätee tässäkin. :)

Meillä mies tienasi kotona ollessani ehkä noin 5000 euroa kuussa brutto, eikä mistään erityisesti jouduttu tinkimään. Mutta toisaalta mielestäni esim. omaan vaatetukseen (ml laukut, kengät yms) ei tarvitse panostaa kotona ollessa niin paljon kuin töissä ollessa. Eli ainakin meillä rahankäyttö pieneni huomattavasti ihan automaattisesti ilman mitään sopeuttamisia. Lisäksi kotiäitinä oli aikaa enemmän käydä hankkimassa laadukkaita lastenvaatteita aleista, töissä ollessa on mentävä kauppaan ja ostettava juuri silloin kun siihen on aikaa ja huomaa että lapsi tarvitsee uuden haalarin tms. Ruokakulut pienenee sitä myötä kun on vähän aikaa suunnitella ruokailuja, ei tule käytyä ulkona syömässä niin paljon, ei tule syötyä eineksiä niin paljon etc. Matkusteluakin olemme kotiäitiysaikana harrastaneet normaaliin tahtiin, mutta emme mitään eksoottisia kaukokohteita.



Edessä olisi taas kotiäitiys jonkin aikaa ja lasken kyllä sen varaan että äitiysraha-aikana jo jää säästöön jonkin verran kun kulut vähenee. Lisäksi aika herkästi mm. sopeutamme asumiskuluja maksamalla vain korkoja jos tiukkaa tekee. Aika on kuitenkin lyhyt ja myöhemmin on taas varaa lyhennellä asuntolainaa.



Säästöjä meillä on, mutta niillä ei aiota rahoittaa kotiäitiysaikaani kuin viimeisessä hädässä, enkä usko että sitä hätää tuleekaan.

meillä tilille pamahtaa miehen tuloja n. 2800, josta maksetaan automaattisesti aina 1000 ¿ lainaa. Olen aina ajatellut, että me ollaan varsin hyvätuloisia, ei tarvitse ruokakaupassa laskeskella mitä ostaa vaan ottaa sitä mitä haluaa ja muutenkaan ei koskaan ole tililtä rahat loppuneet. Kai sitten meillä kuitenkin on aika pienet tulot. Suurin osa lasten vaatteista saadaan suvulta ja ystäviltä käytettynä ja itselle ei niin kovin montaa vaatetta tule ostettua, mutta kun ostetaan, niin aikuisten vaatteet on kyllä hyvää laatua - vaikkakin yleensä alennusmyynnistä.

Meillä oli asuntolaina, mutta ei enää autolainaa ja opintolainaa (niitä makselimme tarkoituksellisesti pois ennen hoitovapaita). Itse sain sen normaalin kelan korvauksen ja viimeisiä kuukausia lukuunottamatta kuntalisää.



Vakuutukset oli kyllä suuri menoerä ja jos olisi uskaltanut, olisi niistä saanut säästettyä paljon. Lisäksi mukavuussyistä sen toisenkin auton ylläpito maksoi jonkun verran, mutta onneksi huolto on miehen tekemää. Siinä ne isommat " turhat" menoerät oli.



Ruokaan meni kyllä minusta kotona ollessa enemmän rahaa kuin töissäkäydessä. Kotona piti vääntää aina ne kaksi safkaa, päiväkodissa saa kuitenkin aamupalan, ruoan ja välipalan. Ja aikuiset pärjäävät yhdelläkin lämpimällä aterialla.



Sai kyllä katsoa mihin rahaa laittoi. Ruokaan sitä yleensä oli, mutta sisustamista lykättiin, vaatteet ostettiin tarpeelliset (mutta tosiaan alesta), matkustelu oli joku kylpyläreissu ja Ruotsin laiva. Jonkun verran rahaa meni lapsen päiväkerhoon ja isompien lasten harrastuksiin (jääkiekko, kuvataidekerho yms.)- niistä ei haluttu tinkiä. Lisäksi ne sukset, luistimet, kelkat, polkupyörät, uimahallireissut, lukematon määrä kenkiä (yhdet meni aina 2-3viikon välein), housuja jotka olivat nopeasti rikki polvesta, synttärilahjoja yms. Onneksi lääkäri/lääkekuluja ei ollut kovin hirveitä määriä, olisi voinut olla paljon enemmänkin (lääkkeet yms. korvatulehduksiin, silmätulehduksiin, silmälääkäri, hammaslääkärit). Ja kun lapsimäärä kasvaa, niin menoerienkin määrä kasvaa.



Ja meillä ei kieltämättä ollut ihan pienimmät menot. Meidän aikuisten menoja oli helpompi vähentää (ei uusia vaatteita, ei ulkonakäyntejä- ei tosin ennen hoitovapaatakaan, ei parturikäyntejä, ei harrastuksia, ei matkoja yms.), mutta meillä ei lasten menoeriä niinkään haluttu vähentää.

Pärjätään toki :) Ruokaa riittää ja peruasiat saa hankittua. Kysymyksen asettelu olikin ehkä hieman erilainen...olisi mukavaa jos sitä rahaa jäisi hieman enemmän myös vapaampaan shoppailuun :) (tiedän, että jotkut tästä ärsyyntyy).



Meilläkin jää miehen palkasta nettoa n. 2800¿ ja laskin tuossa juuri yhteen muita menoja (asuminen, lainat, laskut, ruoka) niin pelkästään se summa oli 2500¿. Sen jälkeen yli jäävät rahat kuluu bensaan, nelihenkisen perheen vaate ja lääkärikuluihin.



Emme syö ulkona, teen itse ruoat, vanhempien vaatemenot minimissä, ei kampaamo/parturi menoja. Ei rahaa alkoholiin/tupakkaan. Ei matkustelua. Eli mielestäni tikimme aika paljosta.



Mainittakoon vielä, että meillä tämä " väliaikaisuus" kestää hieman pidempään sillä itse olen vielä opiskelija ja opintotukikuukaudet on kulutettu.



Kiva kun moni on asiaa kommentoinut. On mukavaa kuulla muidenkin taloudellisesta pärjäämisestä. Pointti tässä alotuksessani oli siis kuulla lähinnä niitä kommentteja, millaisilla tuloilla pystyy elämään niin, ettei tarvitsisi kaikesta tinkiä. .. Toivottavasti keskustelu jatkuu. Ja mielellään hyvässä hengessä, ketään syyllistämättä :)

Mun tarkoitus ei ainakaan ollut syyllistää ketään :) Ehkä sitä omalla kohdalla on vaan tottunut pienempään kuluttamiseen, kun on siirrytty tähän tilanteeseen suoraan opiskelijaelämästä, jolloin rahaa oli vielä vähemmän. Tukikuukaudet mullakin on kulutettu ja gradu on kuitenkin vielä tekemättä, joten saa nähdä, miten käy, kun kaikki tuet loppuu lapsen täyttäessä kolme... Arvostetaan miehen kanssa kuitenkin tätä aikaa, kun voin olla kotona, joten onneksi ei miehen puolelta koskaan ole ollut mitään painostusta töiden etsintään. Täyttä työtä kotona :)

Mutta siis...Vaikka meillä on pienet tulot, pystytään mielestäni silti elämään ihan kivasti ja ostamaan välillä ylimääräistäkin, tai käymään hierojalla ym :)

Miehen brutto oli 3000 euroa kun olin kuopuksesta kh-tuella (v. 2004-2005 10 kuukautta). Lainaakin lyhennettiin tonnin verran, joten vaatteiden ostelu jäi pikkuisen vähemmälle...



Omat bonukset ja lomarahat paikkasivat toki tilannetta hitusen.

Eli kuten aikaisemmin kirjoitin on varmaan eri summat jos perhekoko on 2aikuista+1alle 3v lapsi, kuin joku 5-6henkinen perhe, jossa useampi lapsi kouluikäinen. Tällöin auttamatta kulut nousevat kun perheen koko on isompi.



Meillä ainakin tuo 5henkeä ja esikoulu-kouluikäiset isommat lapset, joiden osalta ei voi enää säästää niinkään paljoa. Alle 3v ei sitten kaipaakaan oikein mitään muuta ihmeempiä.



Olisiko kuitenkin niin että eniten eroavaisuuksia löytyy aikuisten kulutuksesta? Kyllähän se jatkuva rahan kanssa laskeminen mihin on varaa ja mihin ei ja mitä hankintoja lykätään on rasittavaa, mutta meillä raja kulki lähinnä siitä ettei lasten elämästä jouduta liikaa tinkimään.



Nyt olen takaisin töissä ja kiva on ollut ostaa ne ikuisesti odottaneet kodin hankinnat, kuten muutama lipasto, lapsille huoneisiin työpöytää ja tuolia, uusi tv jne. Lisäksi nostimme asuntolainan lyhennystä jonkin verran isommaksi. Mihinkään muuhun meillä ei mene enempää rahaa, ei edes vaatteisiin. Lasten vaatteet ostan edelleen alesta ja tietyistä varastomyynneistä (niihin on jo oppinut ja hintataso jäänyt kriteeriksi). Ehkä eniten voisi ajatella että minun omiin vaatehankintoihin kuluu vähän enemmän, kunhan ehtisin/jaksaisin kauppoihin. Matkoja ei ole sen enempää vielä ollut kuin kotona ollessammekaan, kun niihin etelänmatkoihin ei tunnu sitä rahaa kuitenkaan riittävän (kerralla kun tarvittaisiin aika monta tonnia) ja loma-aikoja ei miehen kanssa yhtä aikaa (koulujen loma-ajat sen verran pitkiä että lomitamme loma-aikamme). Ulkonakaan emme käy yhtään enempää (kun ei ole lapsille hoitajia). Ainoa ero noiden kodinhankintojen lisäksi on ettei rahaa tarvitse samalla lailla laskea, mutta muuten ei kulutustottumukset ole oikeastikaan muuttuneet.

Monista vastauksista kuultaa se, että tinkimistä, on kun ei pääse kuluttamaan ja ostamaan. Minusta markkinointi on kyllä mennyt hyvin läpo: olet olemassa, kun kulutat!



Onneksi myös on niitä, jotka arvostavat aikaa valmistaa laadukasta kotiruokaa perusaineksista, aikaa olla perheen kanssa - ja kyllä sitä ilmaista/edullista tekemistä on tarjolla vaikka kuinka paljon.



Kuinka paljon mielestänne on tarpeen ostaa aikuisten vaatteita? Nehän eivät kovin kulu eivätkä jää pieniksi.

oon ollu nyt tammikuun puolesta välistä saakka hoitovapaalla ja mulla jää käteen kuussa 450e +lapsilisät kolmesta lapsesta 341,50e, kotona oon suunnitellut olevani vielä syksyyn 2009 saakka. Mies on perus duunari, käteen jää n.1700-1800e/kk. Me asumme vuokralla, vuokra on n.713e/kk. Tuohon kaikki muut kulut päälle. Mitään lainoja meillä ei tällä hetkellä ole, katsotaan jos asunto-/autolainan ottaminen olisi ajankohtaista, kun palaan töihin. Meillä on käytössä budjettitaulukko, jonne merkkaamme ihan kaikki menomme, niin todella nähdään, minne se raha menee.

Kyllähän tuollaisilla tuloilla pärjää vallan mainiosti, en edes kehtaisi moisia udella ihmisiltä.

Kulutus tottumuksia on vaan tarkasteltava ja tinkiä elintasosta, ruokaa pystyy tehdä kotona ollessaan erittäin edullisesti. Kokemusta on ja kuitenkaan laadusta tinkimättä.

Ja ajateltiin sillä pärjätä ongelmitta, kun kumpikin ollaan töissä.. Meillä on 3 lasta ja olen kotona vielä. Eli meidän näkökulmasta todella isot tulot teillä eikä pitäis mitään ongelmia olla..

Meillä ei ole nyt vastaava tilanne,mutta olen itse miettinyt ihan samaa.



Meillä pitäisi esikoisen syntyä ihan näinä päivinä. Itse olen opiskelija eli saan äippärahaa reilu 300¿/kk ja sitten lapsilisä joko huhtikuusta tai toukokuusta(riippuu koska vauva syntyy).



Miehen bruttotulot n. 1600¿.



Eipä siitä sitten paljon jää käteen...itseasiassa ei juuri mitään. Hyvä,jos rahat yleensa riittää.



Tuosta siis maksetaan vuokra+miehen opintolaina+autolaina+laskut+tajuttoman hintainen ruoka+bensa.

Mihinkään ylimääräiseen ei todellakaan ole varaa!



Joudutaan useasti rahaa lainaamaankin ja isäni onneksi auttaa, jos apua tarvitaan...eihän sitä tietty itse enää haluaisi vanhemmiltaan rahaa,mutta välillä on pakko.



Tiedän,että tämä nyt poikkesi aiheesta jonkin verran, mutta oli vaan pakko laittaa myös tällainen näkökulma asiaan!



Koska,jos oikeasti pelkästään mies tienaa kuukaudessa 4000¿,niin sillä todellakin pitäisi elää- ja leveästi!



Me nyt tässä toivotaan,että mies saisi kohtapuolin palkankorotuksen,että pystyisin sitten sillä kotihoidon tuella lapsen kanssa kotiin jäämään- edes puoleksi vuodeksi.



Aleida 40+5

Ulkopuolisten on aika paha mennä sanomaan millaisilla tuloilla " pitäisi pystyä elämään leveästi" . Ihmisillä on niin erilaiset menot; toisilla on iso vuokra tai asuntolainaa, autolainaa, opintolainaa jne. Jotkut voivat pärjätä oikein hyvin pienemmillä tuloilla ja toisilla saattaa mennä suunnilleen kaikki, vaikka tulot olisivatkin suuret. Tilanne riippuu myös aika paljon siitä kuinka monta lasta on ja minkä ikäisiä he ovat. Kaikki menot eivät ole sellaisia, joista voi tinkiä (vuokra, yhitövastike, autolaina jos sitä autoa tosiaan tarvitsee jne). Toki sitä voi saivarrella, että miksi sitten asutte niin kalliissa asunnossa tai ajatte kalliilla autolla, mutta mitä se hyödyttää. Muista menoista pystyy tinkimään ja en kyllä tunne yhtään sellaista perhettä, jolla olisi mahdollisuus elää kiinnittämättä huomiota raha-asioihin ja vaikkapa shoppailla mielinmäärin.

Meillä mies tienaa nettona vajaa 2000¿/kk. Siitä maksetaan vuokra+autolaina+miehen opintolaina+kaikki laskut (vesi,netti, autonkulut yms.). Itse olen äitiyslomalla, saan nettona noin 900¿/kk + lapsilisä 100¿, eli meillä nettotulot vajaa 3000¿/kk. Hyvin pärjätään, joka kuukausi laitan rahaa säästötilille, ruokakaupassa ei tarvii miettiä mitä ostaa ja vaatteitakin pystyy ostaan ihan mukavasti. Autolainaakin meinataan lyhentää nyt pari tonnia, kun on jäänyt " ylimääräistä" rahaa. Syksyllä kun jatkan opiskelua, niin saa varmaan miettiä, että mihinhän sen hurjan suuren opintotuen (n.180¿/kk) laittaisi... Tosin me ei tupakoida, käytetä alkoholia, eikä matkustella, kuin kotimaassa.

4000 euron kuukausitulot on aika kaukainen haave vain. Meillä elämä on kyllä melko kituuttamista, mutta kyllä mä olen kohta puoli vuotta kotihoidontuella ollut ja mä olen yh, miehen tuloista ei siis apua mun elämään heru. Asumiseen menee noin puolet siitä mitä ap:lla, omassa asutaan eli laina+vastike on n. 600 e kuussa. Ei tässä rahassa kieritä todellakaan, mutta toimeen on toistaiseksi tultu.