pitäisikö erota?

Tiedän ettei tämä ole oikea tapa, mutta haluaisin jotain muita kuin oman näkökulmani... Olemme olleet aviossa 10v ja nyt meillä on 2 lasta joista toinen vasta vauva. Mies asuu kolmatta vuotta toisella paikkakunnalla opiskelun takia. Olen aika .puhki. Hoidan yksin kodin ja lapset ja kaikki laskut minimiäitiyspäivärahalla, mies ei auta. Nyt vauvan syntymän jälkeen ei ole ollut minulla seksihaluja eikä mies tee aloitetta. Nyt hän on ruvennut kiukkuamaan ja syyttelemään minua milloin mistäkin, riitaa haastaa ihan ilman mitään syytä. Kaikki mitä teen on väärin. Hän ei ole mihinkään tyytyväinen vaikka yritän kaikkeni. Hän on aina ollut aika vaativa ja hankala, mutta nyttemmin jatkuva mollaaminen on muuttanut minut iloisesta ja sosiaalisesta ihmisestä vakavasti masentuneeksi hylkiöksi. Lapset hoidan vielä hyvin mutta itseäni ja kotiani en pysty. Nyt mies vihjailee että naisia parveilee ympärillä.



En ole mustasukkainen, jos menee painelemaan muita niin oma on häppee. Mutta mietin että kun hän aina kalastelee minulta avioeroaloitetta ( ei saa itse tehtyä niin ehkä minun pitäisi vihdoin ajaa asiaa? Lähinnä olen kyllästynyt jatkuvaan huonommuudentunteeseen vaikka alun perin minulla on ollut hyvä itsetunto. Kotonaolo vielä masentaa entisestään kun en tapaa muita aikuisia kuin satunnaisesti puistossa. Näkökulmaa?