Joka viides on luulosairas - tunneko sellaisia kavereita?

sitä ei vain ole heti löydetty.

toiselle iskee aina jokin uusi ja ihmeellinen sairaus, kun edellisestä sairaudesta on toipunut ja töihin pitäisi taas palata.



toinen on sellainen hassahtanut täti, jolla on haima aina eri paikassa. viimeksi muistaakseni se oli jossain lapaluiden välissä. ei taida täti ymmärtää että haima on sisäelin, ei mikään elimistössä kuljeksiva tautipesäke.

eräs tuttuni on joka kerta varma, että hänellä on juuri sama sairaus, kun jollain muulla on tuttavapiirissä todettu jotain. Ravaa sitten verikokeissa ja tutkimuksissa, koska " oireet täsmäävät ihan selvästi" . Hänen ystävänsä kuoli joitain vuosia sitten syöpään, ja nyt on ollut ihan varma siitä asti, että hänellä on samat oireet, ja kuolee samaan tautiin.



Kaiketi jotain huomion hakua..Jos tuttavapiirissä jollain OIKEASTI on jotain sairautta, niin tämä kyseinen tuttunihan jää silloin hetkellisesti varjoon, niin on pakko keksiä jotain tilalle.

hän syö paljon lääkkeitä, ihmettelen miten hän saa lääkärit niitä määräämään itselleen. Monet hänen sairautensa ovat vaikeasti diagnosoitavia, tai ne jakavat lääkäritkin niin, että osan mielestä lääkehoito on tarpeetonta.



Oli todella ikävää, kun minä sairastuin ja jouduin leikkaukseen, niin en saanut tältä henkilöltä tukea vaan hän alkoi epäillä, että hänellä on sama sairaus. Hoh hoijaa...

Ensimmäisellä kerralla en tunnistanut. Juoksin monta kertaa lääkärissä sen vuoksi etten saanut hengitettyä. Tuntui pala kurkussa, ja tuntui siltä että tukehtuisin.



Yksi lääkäri sanoi näkevänsä kurkussa punoitusta, ja tarjosi sairaslomaa pari päivää. En ottanut sairaslomaa, koska ei ollut kuumetta tai mitään, ja odottelin että " tauti" parantuisi parissa päivässä. Useamman kerran sain ahdistuskohtauksen hengenahdistuksen tuon vuoksi. Sellaisen vuoksi menin sitten työterveyslääkärille, kun en pystynyt olemaan. Määräsi tulehdusarvot, kilpirauhaskokeet ja kilpirauhasten ultraäänen, vaikkei kurkkuun katsomalla tai kaulaa tunnustelemalla löytänytkään mitään outoa. Mitään ei tietystikään löytynyt, ja siihen se jätettiin.



Siskoni oli kaikista oikeimmassa " diagnooseineen" , eli veikkasi jotain paniikkikohtauksen tyyppistä. Myöhemmässä vaiheessa minulla todettiinkin sitten vaikea psykoottinen masennus, josta kaikki todennäköisesti johtui.



Silloin olin nuori, työssäkäyvä ja alla vakituinen työpaikka.

Jos ihminen menee valittamaan somaattisia oireita, niin pakkohan lääkäreiden on tutkia, mistä ne johtuvat. Monet psyykkiset vaivat aiheuttavat fyysisiä oireita.

Vanhemmiten nämä voivat nousta pintaan, välillä nuorempanakin.

Juuri kuten kakkonen sanoi, erään elämässäni olleen traumaattisen kokemuksen jälkeen aloin kärsiä kuolemanpelosta. Olen varma, että kuolen nuorena aivoverenvuotoon. Pitäisi varmaan mennä psykiatrille, tai olisi pitänyt mennä jo silloin vuosia sitten.

yhden, jolla luulosairaus. En tiedä mistä se hänellä juontaa.

4 lapsen kotiäiti, ei koulutusta ja masennusta. Hakee huomiota valittamalla vaivojaan, ravaa lääkärissä. Ahditunut, kun pitäisi löytää töitä tai alkaa opiskella.

Olen 16v poika ja minulla on somatisointihäiriö... Ihmiset luulevat tätä huomion hakemiseksi kun joku aamu herään ja olen varma että minulla on syöpä ja joku toinen aamu herään jonkun muun sairauden kanssa. Kivut vaihtavat paikkaa kokoajan sekä vakavuuttaan ja kyllä se oikeasti koskee. Ihmisille pitäisi kertoa häiriöstä eikä olettaa taakkana tai hulluina.

Surullista